Auringonlaskun jälkeen eilen illalla katselin ulos ja vähitellen pilviin alkoi kertyä kaunis väri.
Tasan kuukausi sitten pääsin aloittamaan melko säännölliset aamuiset vesijuoksut läheisessä järvessä. Järvi kuuluu Pirkanmaan kirkkaimpiin: järven kirkkaus lähentelee ennätyksiä, sillä näkösyvyys on talvisin suurimmillaan jopa 8–10 metriä.
Uintipaikalla käy joka aamu porukkaa, ei toki tungokseen asti, mutta mukavaa kun on aina juttuseuraa. Jos haluaa olla omassa rauhassa, sekin onnistuu.
Tänä aamuna yksi rouvashenkilö nauroi minulle, että eilen kun hän lähti aamulla pois, niin minä jäin vielä juoksemaan ja tänään kun hän tuli, olin taas juoksemassa. Halusi tietää olenko käynyt välillä kotona lainkaan. Totesin käyneeni syömässä ja nukkumassa.
Mutta olen kyllä alkanut saavuttaa edellisten kesien lukuja excel-taulukkoni mukaan. Vedessä juostu aika on tänä kesänä yhteensä jo yli 20 tuntia. Kyllä sen huomaa jo kunnon kohenemisena ja myös unet maittavat kiitettävästi. Myös päiväunet. Samoin ruoka.
Kahta en siis vaihda, järvi ja auringonlaskujen seuraaminen iltaisin. Sarjojen ja dekkareiden murhaajat/poliisit joutuvat hetken odottamaan kun katselen auringon painumista metsän taa ja mitä erilaisempia väriyhdistelmiä taivaanrannalla.
Kesästä yritän nyt nauttia, ei se niin kovin pitkä tämä Suomen kesä ole.
Tytär lähetteli eilen samanvärisestä taivaasta kuvia, kun tuli iltavuorosta kotiin. Mie valvoin ja ootin ukkosta, jota ei tullut.
VastaaPoistaEi ole kuulunut ukkosia täälläkään, vielä.
PoistaHauskaa lukea, että Vesipeto on päässyt takaisin omaan elementtinsä ja että juoksu sujuu sekä kunto kohenee ynnä Uniukon helmassa viihdyt!
VastaaPoistaPilvipaimenessa olo on tärkeä harrastus, jonka kruunaavat auringonnousut ja laskut. Kyllä Luontoäiti taiteenteon osaa katselijaansa vuosien varrella pitkästyttämättä.
Nautitaan kesästä lämpöineen päivineen, on jotain, mitä muistella, jahka taas loskissa talsimme ja kohoavien kinosten yli turhaan tähyilemme:)
Luonto kyllä järjestää taide-esityksiä aamuin illoin, Takkutukka. Ja tosiaan pian talsimme sohjossa ja muistelemme kesää.
PoistaIhanat ruusuiset pilivet! Nautitaan kesästä, mansikat oottas torilla poimijaa :)
VastaaPoistaToisina päivinä nautitaan, toisina ei huvita mikään. Niin elämä menee Maarit. Mutta kesä ja järvi auttaa. Mansikoita en syö, odottelen vadelmasatoa.
PoistaUpeat kuvat ja upeaa juoksua! Vesi virkistää ja ennätyspaljon olen kyllä tänä kesänä ollut vedessä (tosin vain uinut) minäkin... viime kesänä Ahvenanmaallakin teki mieli, mutta heinäkuiset vedet oli niin limaisen liukkaita että pulahduspaikkoja löytyi todella vähän. Nyt manner-Suomi on pysynyt ainakin ihanasti uimakelpoisena, jopa oma kotiranta pikkuinen Littoisten järvi! Ja niin totta - Suomen kesä on lyhyt, kaikki omannäköinen ilo siitä irti.... seuraa Suomen syksy ja se ilahduttaa väreineen... nautin kyllä, kun meillä on 4 niin erilaista vuodenaikaa.... ei pääse kyllästymään ja ei tartte koskaan valitella säistä... kun kaikenlaisia säitä on takuuvarmasti luvassa 365.päivän aikana.... pattiin ottaa vaan ne helteestä, kylmästä ja sateesta valittavat... joillekin kun ne säät on aina väärään aikaan väärääsä paikassa... hih...
VastaaPoistaKiitos Repolainen.
PoistaOlen samaa mieltä, neljä vuodenaikaa on hieno asia. En haluaisi elää ikuista kesääkään, vaikka pakkaset välillä turhauttavat. Onneksi enää ei tarvitse itse lämmittää.
Kyllä on ollutkin hienoja värejä pilvissä tänä kesänä. Ihan uskomattomia värejä punaisesta siniseen.
VastaaPoistaVoisi kyllä vähän olla kateellinen tuosta vesi harrastuksesta, nyt kun ei yksin uskalla lähteä enää veteen. Kun on ollut maakrapu yli 50 v. niin pitää tyytyä ihailemaan järveä maalta käsin :D
On tosiaan ollut kauniita auringonlaskuja. Nyt olen aitiopaikalla niitä seurannut, kotoa siis.
PoistaMinä olen ollut vesipeto ihan lapsesta asti. Mikään ei saa minua pysymään rannalla, paitsi tietty sairaus ja se samperin haava. Mutta nyt olen päässyt hyvin järveen. Eikä siellä yksin tarvitse olla, aina on muitakin, jos tuntuu, että alkaa arveluttamaan yksin uiminen. Entisessä uintipaikassa olin usein jo klo 7 ja juoksin yksin jonkun aikaa ennen kuin muita tuli.
Kun ikää tulee niin on kyllä tosiaan hyvä, että muitakin uimareita on. Saa heti apua ja itsekin voi auttaa jos on tarvis.