Erilaiset viikonloput
Mies oli taas ollut ryyppyreissuillaan. Juopottelu jatkuisi niin kauan kunnes mies sammuisi sohvalle. Sellaisia heillä oli olleet perjantait vuosia ja yhä useammin meni samassa kunnossa pari päivää jatkoksi. Alkuviikosta tuli usein rokulipäiviä töistä.
TV oli auki ja mies näytti jo sammuneen. Vaihdoin kanavaa TV:ssä ja siitäkös syntyi ärinä. Mies oli heti hereillä, huusi ja haukkui hänet niuhoksi ja ärsyttäväksi ämmäksi.
Yritin sanoa, ettei herättäisi lapsia.
-Helvetin kakarat, tulkoot tervehtimään isäänsä - kuului sohvalta.
Ovikello soi. Sisälle tuli kaksi poliisia, pidättivät miehen ja kertoivat, että tämä oli juovuspäissään tappanut työkaverinsa riidan päätteeksi.
Kahdeksan vuoden tuomio, muu perhe sai rauhalliset viikonloput.
________________________________________________________________________
Viikon 38 krapusanat ovat: ärinä, sohva, vaihtaa
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Karua, mutta valitettavasti faktaa vaan ei fiktiota liian monessa perheessä.
VastaaPoistaOnneksi tämä mallia: sitä saa, mitä tilaa...
Totta Takkutukka, tämä on monessa perheessä tilanne. Siksi pistin ukon vankilaan...
PoistaKovalla hinnalla saatiin rauhalliset viikonloput. Uutisista saa kyllä lukea tällaisista tapauksistaturhan usein.
VastaaPoistaEroaminen voi olla hankalaa joillekin, Susu. Mutta tässä saatiin ainakin lapsille paremmat olot kasvaa. Vaikkakin hirveällä tavalla.
PoistaRankkaa elämää tämmöinen koko perheelle, varmaan myös juopottelijalle itselleenkin. Ikävä juttu, mutta hyvin kirjoitit.
VastaaPoistaKiitos aimarii. Ei tosiaan tuollaisessa perheessä ole kellään hyvä olla.
PoistaNo, hohh. Tulipas pitkästi rauhallisia viikonloppuja. Ei ole oikein, et yksi tyrannisoi koko perhettä.
VastaaPoistaEi tosiaan ole oikein Maarit. Kunpa olisi oppinut aiemmin, minkäs teet.
PoistaSurullinen tarina. Tällaisen ihmisen, tarinan miehen, elämässä on moni asia mennyt ilmeisen pieleen ja lapsuudella on aina iso osuus. Vain menneisyyden kipukohtia selvittämällä voi saada elämästään ihmisarvoista ja suoda sen sitten myös läheisilleen. Mutta nöyrtyä hakemaan apua ja vielä onnistua saamaan sitä (paitsi pillerireseptin terapian sijaan!) voi olla vaikeaa. Tällaisia ajatuksia Krapusi herätti minussa Cara.
VastaaPoistaLapsuudella on varmasti osuutensa, AilaKaarina. Toisaalta myös varmaan myöhemmillä elämän tapahtumilla. Ympäristö ja millaisessa seurassa on viettänyt nuoruutensa. En usko, että tuossa tilanteessa mies edes suostuisi mihinkään terapiaan. Ei hän ehkä koe olevansa väärässä, toivottavasti nyt alkaa tajuta kun vankilassa istuu. Jos sittenkään.
Poista... ja joskus hänkin oli ollut pieni lapsi.
VastaaPoistaProosallista on elämä välillä, eikä kovin harvoinkaan.
Niinpä, Äijä. Kellä menee mihinkin suuntaan elo.
PoistaAinakin muutaman vuoden tauko; sinä aikana pitää jotain tapahtua, ettei sama meno jatku...
VastaaPoistaNiinpä, pasanen. Lapset ovat silloin isompia ja vaimo ehkä kerännyt voimia lähtemiseen, toivotaan.
PoistaVoi olla arkipäivää (ja viikonloppua) monessa paikassa, vaikka ei noin vakavaa olisikaan tapahtunut. Helppo sanoa, että lähtisi, mutta ei se ole helppoa. Se on pakenemista, eikä ole paikkaa mihin paeta, vielä lapsien kanssa. Vaikka lähtisi, voi mies kiusata ja uhkailla ja tehdä ilkivaltaa vielä pitkään.
VastaaPoistaTulee mieleen eräs kirjoitus jossain naistenlehdessa vuosia sitten; Mistä tulevat äreät äijät. Otin sen talteen ja jossain se on säilössä.
Monelle on tosiaan arkipäivää: pelätä miehen ryyppykausia ja/tai väkivaltaa. Jos vaimolla ei ole ollut työpaikkaa, niin lähteminen on hankalaa.
PoistaOho, mikä käänne. Tämä oli napakka ote tarinana todellisuudesta.
VastaaPoistaNiinpä BLOGitse, yleensä näistä lukee vain lehdestä.
PoistaMies sai ansionsa mukaan,lapset joutuu vain koville.
VastaaPoistaMies ansaitsi rangaistuksen tietty. Lasten kannalta tilanne surkea, joutuvat kiusatuksi yms. Samoin vaimo.
PoistaSurullista, mutta niin totta. Ihan noin pahoja tilanteita ei ollut, mutta yhden ja toisenkin kerran soitimme poliisin hakemaan naapurin miehen pois, että lapset sai nukkua - mutta muuta emme valitettavasti voineet tehdä, kun meidän naapurien tarjoama apu ei kelvannut. Haukut vain saimme kiitokseksi lapsista huolehtimisesta :(
VastaaPoistaJos ei apua haluta/voida ottaa vastaan, niin vaikea on puuttua.
Poista