Vedenalainen luola
 |
| Viikon 39 krapukuva |
Kalliolta kävelin järveen ja pudottauduin syvyyteen.
En pelännyt, tiesin mihin olin menossa. Sukelsin isojen kiviröykkiöiden takaa kymmenisen metriä ja siinä se oli. Jykevä iso kivi, takana aukko ja käynti luolaan.
Kukaan muu ei tiennyt luolasta. Pidin salaisuuden, niin olin luvannut.
”Kun olen poissa, tule tapaamaan minua vedenalaiseen luolaan. Sinä pystyt siihen, tiedän, että rakastat sukeltamista”.
Katselin ympärilleni, kalaparvien värikirjoa, vihreitä vesikasveja. Outo, kaunis valoilmiö luolan perältä näytti kuin auringon säteet olisivat yltäneet syvyyteen.
Katselin luolan seiniä ja huomasin vaaleassa kivessä aukon. Sukelsin sen läpi ja pääsin toiseen luolaan.
Silloin näin hahmon tulevan kalaparven takaa ja tunnistin sinut.
--------------------------------------------------------------------------------
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Oikein hieno unenomainen tarina! Merenneitokin tuli mieleen. Hyvää sunnuntaita!
VastaaPoistaKalliota katsellessa tuli tuttu paikka mieleen ja herkistyin mielikuviin.
PoistaKiitos Emilie, hyvää sunnnuntaita sinullekin.
Miten kaunis ja lohdullinen tarina!
VastaaPoistaNiinpä Susu, tällaisen kuvan nuo kalliot välittivät minulle.
PoistaKuva kieltämättä kutkuttelee mielikuvitusta ja nostaa pintaan tunteen, että mieluusti sukeltelee luolasta toiseen (jos vesi on riittävän lämmintä), kun lopputulos on tuo paras mahdollinen:)
VastaaPoistaViileäkin vesi käy Takkutukka :)
PoistaKalliot näyttivät niin tutuilta, että tunnelma herkisti muistelemaan saaren sukelteluja.
Kalliolla kasvaneena - jos näin voi sanoa, kun kotipiha oli oikeastaan pelkkää kalliota - rakastan kallioita. Luolia sen sijaan kammoksun :)
VastaaPoistaTarina on hyvin kaunis, mutta ei, luolaan ei minua saisi koskaan sukeltamaan, ei millään lupauksilla.
Kalliot ovat tosi kauniita, varsinkin veden äärellä.
PoistaMinä rakastan kaikkea veteen liittyvää toimintaa, myös sukeltamista. Sukeltaminen laitteilla on iän myötä jäänyt.
Ahdistavia luolia ja vielä veden alla!
VastaaPoistaKuka mistäkin tykkää Maarit. Minulle vesielementti on luolineen mieluinen ja olen nuorempana tutkinut luolia ym laitesukelluksella.
PoistaOnpa ihana <3
VastaaPoistaKiitos RH. Sain tunnelmasta kiinni heti kun näin kuvan.
PoistaHienon tarinan sait aikaiseksi <3. Itse en viihdy vedessä enää juurikaan, nuorempana kylläkin. Sukeltamaan mua ei saisi edes kiduttamalla, mutta voin kuvitella miten ihanaa se voisi olla, kun vesi on oma elementti.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina.
PoistaMinulle vesi on rakas elementti, käyn järvessä kesät talvet.
Nuorena sukellettiin pituutta ja pidätettiin hengitystä kilpaa, mutta nyt...ei
VastaaPoistaSama minulla, pasanen. Nuorena sukelsin minäkin kilpaa naapurin poikien kanssa ja aikuisena laitteilla. Eihei enää...
PoistaTulee mieleen snorklailut Välimeren luolissa tai Andaamienmerellä, siellä laitesukeltajat olisivat luoliin päässeetkin.
VastaaPoistaSilloin kun kävin laitesukeltajien matkoilla, niin olimme mm Välimerellä. Kävin myös Punaisella merellä ja sitten pohjoisempana Skotlannin koillisrannikolla. Siellä oli luoliakin, vain pariin sai mennä.
PoistaSinä uit ja sukellat kuin kala vedessä! :) Hienosti kuljetit minuakin mukanasi, kiitos!
VastaaPoistaKiitos BLOGitse. Oli mukava kun olit mukana :)
PoistaPelkästään ajatus sukeltamisesta pelottaa ja vielä enemmän luolaan sukeltamisesta. Jännitystä kerrakseen.
VastaaPoistaIlmeisesti sinä seita olet siis veden pinnalla viihtyvää lajia :)
PoistaMinulle vedessä olo sopii sekä pinnalla että pinnan alla. Nuorempana varsinkin sukeltaminen oli jokavuotisten lomien parhaita hetkiä. Nykyään ilman laitteita, mutta pituussukellusta joka kesä on kokeiltava.
Ihanan rohkeaa sukellusta luoliin, varovaisesti seurasin kiehtovaa matkaasi :) Hieno kuvaus.
VastaaPoistaKiitos anli itse.
PoistaSukeltaminen luoliin on oikeastikin tehtävä huolellisesti ja hitaasti.
Tuntuu, kuin olisit tiennyt, kenet sukelluksellasi kohtaisit. Niin rohkeasti ja varmasti luolassa etenit.
VastaaPoistaTiivistunnelmainen krapu, joka loppuu jännittävästi.
Kyllä minäkin sukeltelen ja tykkään vesillä olosta, luoliin en ole sukellellut.
Sellainen oli tunne kun kuvaa katselin, aimarii, että tuttu siellä olisi vastassa.
PoistaLuolia olen päässyt nuorempana tutkimaan laitesukelluksen kautta. Pieniä, mutta olivat ne jännittäviä ja hienoja. Myös muutamia laivojen hylkyjä pääsin näkemään.