Hei me sukelletaan
Turvallinen tapa tutustua sukellukseen on sukellusseuran järjestämä laitesukelluskokeilu. Kokeilemalla näkee kiinnostuuko varsinaiselle laitesukelluskurssille osallistumisesta.
Laitesukelluskokeilussa kouluttaja antaa lyhyen opastuksen sukelluslaitteista ja sukellusta kokeillaan uima-altaassa tai rantavedessä.
Itse kävin 17-vuotiaana kokeilemassa rantavedessä kymmenen muun kiinnostuneen kanssa. Vain kaksi meitä jatkoi varsinaiselle laitesukelluskurssille.
Aluksi sukelsimme Suomessa, usein myös juuri samassa järvessä, jossa viime kesän vietin vesijuosten. Järvi on noin 3 km pitkä ja syvimmillään 23 metriä. Vesi on kirkasta.
Ulkomailla sukellusmatkoilla olin mukana kymmenisen kertaa. Lempikohteeni Malta tarjosi kymmenittäin hienoja hylkyjä mutta myös luolia ja kalliomuodostelmia.
Harrastin sukellusta yli kymmenen vuotta, sitten kiinnostuin rahtilaivamatkailusta.
Aina vedessä – pinnalla tai syvyyksissä!
_______________________________________________________________________
Viikon 45 krapusanat ovat: tutustua, kirkas, jatkaa
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Taatusti kiinnostava harrastus, jonka parissa varmasti näkee ja kokee paljon! Meri on täynnä ihmeitä ja kauniita kaloja.
VastaaPoistaBrasiliassa kerran oli laskuveden aikaan tilaisuus ihan vaan uimalasit päässä bongailla isoon syvennykseen jääneitä upeanvärisiä kaloja, unohtumaton kokemus tuokin lämpimässä merivedessä.
Rahtilaivamatkailu lienee antoisa tapa nähdä maailmaa, millaisilla etapeilla olet sitä harrastanut?
Moniväriset kalat ovat kauniita, Takkutukka. Minulle jännittävintä olivat tuolla Maltan rannikolla olevat vanhat hylyt.
PoistaRahtilaivalla kuljin Euroopan reiteillä ja pisin oli sitten Southamptonista Britanniasta Australiaan, 6 viikkoa.
Mahtoivat olla mukavia kokemuksia ja ennen kaikkea tuo pitkä merielämys Australiaan, mainioita muistoja:)
PoistaTuo pitkä matka oli todellakin muistorikas ja osin suorastaan jännittävä.
PoistaIhan kadehdin sua nyt, en kylläkään sinulta pois vaan itselleni rohkeutta sukeltamiseen! Itse en työnnä edes päätäni veden alle ottamatta nenästäni kiinni. Olen vesipelkuri. Suurin saavutukseni oli vuosia sitten uida kerran viikossa kilometri uimahallissa. Mutta pääni pysyi visusti veden päällä :D.
VastaaPoistaEihän me kaikki olla samanlaisia, onneksi, Aila Kaarina. Kyllä minua monet tuttavat kauhistelivat silloin nuorena kun sukellusta harrastin.
PoistaTaas lähti vipeltämään anonyymina! Olen siis AilaKaarina.
VastaaPoistaMelkein jo arvasin... kiitos!
PoistaTelkkarista on kaunista katsoa vedenalaista maailmaa, mutta itse en uskaltaisi sukeltaa kuin tutussa uimahallissa :D
VastaaPoistaRahtilaivamatkailua! Siitä riittää varmaan krapuja meille luettavaksi.
Uimahallit on vaan niin tylsiä kaakeleineen, Susu. Merissä on elämää.
PoistaTäytyy tosiaan ottaa välillä näitä omia harrastuksia aiheeksi, kun ideat loppuu krapuihin :) Voin kertoa esim, miten meinasin myöhästyä laivasta Kapkaupungissa, kun oli tauko ja laiva redillä.
Mieki mielelläni tarkkailen vesiä ja vesielämää pinnan yläpuolelta ja rannalta :) yks hirveimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä, on luolasukellus! Muistan kuinka oli pakko lukea Hesarin kk-liitteestä se juttu, mikä kertoi Pluran luolan sukellusonnettomuudesta. Ja sit niiden ruumiiden hakemisestakin tehtiin dokkari, joka myös katsoin. Vaikka kauhistuttikin.
VastaaPoistaSukeltamisessa laitteiden kanssa on aina turvallisuus etusijalla. Kaikki varmistetaan moneen kertaan. Luolia on pienempiä ja sitten niitä valtavia. Itse kävin kyllä Maltan vesillä parissakin luolassa. Mutta ne hylyt olivat uskomattoman hienoja, kun siellä on niin kirkas vesi.
PoistaSukeltaminen ilman laitteitakin oli nuorena hauskaa. Nyt ei hengityksen pidättäminen tunnu enää mukavalta (urheiluruudussa esiintyi juuri Pasanen, joka pidättää hengitystään 8 min, mutta vannon, että se en ollut minä:). Laitesukellus ei koettele samalla tavalla keuhkoja, varmaan pystyy paremmin keskittymään vesiympäristöön.
VastaaPoistaUskon, etä et ollut sinä, pasanen :) Vapaasukelluksessahan mennään pitkiä matkoja ilman mitään lisähappea.
PoistaLaitesukellus on juuri siitä niin hienoa, kun turvallisuudesta huolehtimisen lisäksi saattoi vain ihailla ympäristöä, kaloja, hylkyjä ym.
Itse vesikauhuisena (no pun in.) en tohtisi sukellusta harrastaa. Tai no ehkä altaassa, mutta siinä ei paljon järkeä olisi. :D Vedenalainen maailma on mystinen ja kaunis ja siksi koen sen myös pelottavana. Uskon kyllä, että on huikea harrastus!
VastaaPoistaEihän sukeltaminen kaikille sovi, Elegia. Tiedän monia, jotka kammoavat jo pään laittamista veteen. Itse olen jo lapsesta saakka rakastanut vedessä oloa, joka tavalla.
PoistaNykyään en enää laitesukellusta harasta, ei siinä iällä niinkään ole väliä, mutta jossain vaiheessa työkiireissä se jäi. Sitä pitäisi säännöllisesti harrastaa, että taidot säilyisivät. Hienot muistot ja kuvat ovat tallella.
Ihan hiljattain oli uimahallissa sukelluskurssi, kun hissukseen polskuttelin kuntouimarien rataa, seurasin sukelluskoulutusta. Olen tyytynyt kaukomailla snorklailuun, vielä ehdin korallit nähdä ennen kuin ne kuolevat.
VastaaPoistaKorallit ovat upeita, Äijä.
PoistaSnorklailua minäkin jo lapsena kokeilin, mutta sitten virisi halua päästä syvemmälle.
Elämänmittainen matka vesistöissä, huikeaa!
VastaaPoistaKiitos Maarit, kauniisti sanottu.
PoistaMielenkiintoinen harrastus siis sukeltaminen ja tuo rahtialuksilla reissailu. Tiesinkin etuudestaan uimisharrastuksestasi ja nyt paljastat lisää vesillä liikkumisestasi.
VastaaPoistaMinäkin sukellan uintireissuilla, mutta en koskaan ole ajatellut sen enempää, ei laitesukellusta, ei snoklaamistakaan.
Kiitos aimarii.
PoistaVeteen liittyvät harrastukset, joihin on ollut mahdollisuus, ovat minulle kovin mieluisia. Pinnan päällä olen harrastanut melontaa kajakilla n 30 vuotta, kunnes viime syksynä oli kajakki pakko myydä, ei taivu polvet enää ulos sieltä ja tämä kerrostaloon muutto oli lopullinen syy.
70-80-luvun rahtilaivamatkat olivat antoisia. Yleensä aina 7-9 matkustajaa ja erinomainen ruoka. Paljon kirjoja mukaan, silloin ei ollut nettiä, onneksi. Ja maissa sai käydä aina kun laiva lastasi/purki lastia.