Olin piilossa järvessä, vaan sitten tuo hiivatin Cara minut sieltä löysi.
Olin kyllä aamuisin katsellut kiven takaa järven pohjassa Caran jalkoja kun se mennä huiskutti vesijuoksua. Mutta nyt otti ohraleipä. Se näki minut ja tempasi maalle.
Yritin sukeltaa karkuun, mutta ei onnistunut, Cara sukelsi perään. Lomani oli kuulemma loppunut ja työt kutsuivat. Ensi sunnuntaina 27.8 on taas oltava passissa SusuPetalin blogissa ja sieltä sitten muille löydettävissä.
Sunnuntaina tavataan!
Kuuleppas Krapu se on tuollaisen juoksijatytön, vesipedon kutsua noudatettava ja sorvin ääreen ennättäydyttävä, kun aika on; ne ovat nuo laiskamadot ihka eri heimoa...
VastaaPoistaHauska tavata teitä molempia taas kesätauon jälkeen, joten isosti tervetuloa kartalle ja iloisiin kirjoittelemisiin ja lukemisiin!!
Kiitos Takkutukka.
PoistaKyllä minä jo ihan mielelläni tulenkin hommiin, piti vaan kiusata Caraa, ettei se liian helpolla pääse. Mukava kun minua jo odotetaan.
Taisipa pikkusen kutkutella töihin pääsy, kun olit etelän vesistä tänne uiskennellut :D
VastaaPoistaSinä oot valmis, minä ehkä en...
Kuule Maarit, teroita nyt kynäsi ja kaiva inspiraatioita jostain. Minunkin on aloitettava hommat, tule ihmeessä apuun. Kyllä kirjoittaminen taas on mukavaa kun alkuun pääsee.
PoistaNo hyvä, että Cara kiskoi sinut maalle. Ihan tarpeeksi olet jo lusmuillut ja viettänyt luppopäiviä! Töihin siitä!
VastaaPoistaHöh, kuule Susu, olisin minä vielä vähän aikaa lomaillut ja kutitellut sorsia räpylöistä :)
PoistaNo mutta myönnän, että kiva on tulla taas töihin.