Sivut

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Viikon 7 krapu - Väripaletti

Väripaletti

Usein me ihmiset viihdymme metsässä, meren rannalla, katsomassa kaunista auringonlaskua tai niityllä, jossa on paljon kukkia ja värejä. Väri vaikuttaa meihin.

Luonnon omassa väripaletissa on sekoitettu kasvien ja eläinten värejä tuhansiin kombinaatioihin.

Minkään taiteilijan väripaletti ei pysty siihen, luonto on taiteilijoista ehdottomasti paras.

Rakastan vettä, siksi valitsen kaloista oman väripalettini: Syvän meren värikkäät kalat.

Niiden lukuisia väriyhdistelmiä ei ymmärrä ennen kuin sukeltaa niitä katsomaan. Minulla oli sukellusharrastuksen myötä mahdollisuus nähdä violetin, vihreän, keltaisen ja monen muun värin raidoittamia kaloja.

Uskomattoman hieno tunne oli sukeltaa läpi tuollaisesta kalaparvesta, värien sinfoniasta. 

Vain huomatakseen edessä päin taas uuden yhdistelmän värejä seuraavassa parvessa!



 __________________________________________________________________

Viikon krapu, otsikko: Väripaletti

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

18 kommenttia:

  1. Totta: luonto on paras taiteilija ja mielenrauhan tuoja, kunhan muistamme pitää silmämme avoinna.

    Vesi on kiintoisa elementti (- miinus tuo avanto, hrhh - ) ja aina tilaisuuden tullen on tullut pysähdyttyä merelle horisonttiin tuijottamaan ja sen vaihtuvaa aaltojen keinahtelua ihailemaan.
    Kerran oli tilaisuus Atlantin rannalla laskuveden aikaan uiskennella riutoilla lasit päässä kaikenlaisia, värikkäitä kaloja ja riutan kasvustoa ihaillen eikä se ole koskaan unhettunut. Sarjasta hyvät muistot kantavat...
    Tuumailee: Takkutukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merelle tai järvelle tuijottaminen on terapeuttista, Takkutukka.

      Ei ne kalaparvet unohdu, yhä vain tulevat silloin tällöin jopa uniin. Silloin unikin on värillinen!

      Poista
  2. Luonto osaa!
    Sukeltaminen aiheuttaa minulle hieman pelon väristyksiä, mutta onneksi on luontodokumentit, joissa voi tutustua vedenalaiseen maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taiteilijoista luonto taitavin, Susu

      Noista dokumenteista, joita minäkin katson mielelläni, tulee aina mieleen ne omat laitesukelluskokemukset. Mutta ymmärrän täysin, että sukellus ei ole kaikkien intohimo. Minustakaan ei olisi vuorikiipeilijää, kun siellä ei ole vettä alla.

      Poista
  3. Luonto on ehdottomasti paras taiteilija. Sukeltamaan minusta ei ole, mutta voin kuvitella tuon kauniin merenalaisen maailman, jota onneksi voin katsella mm. telkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä AilaKaarina, ei ihmisen tekemä ole koskaan luonnon veroista. Onneksi TV:n dokumentit ovat olemassa.
      Mukavaa kun tulit taas linjoille!

      Poista
    2. Kiitos Cara <3. Yritän myös pysyä linjoilla :D.

      Poista
  4. Korallit ja niistä hyötyvät kalat ovat värikäs kokonaisuus, toivottavasti meri ei lämpene niille sopimattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän se vaara piilee ja on jo alkanut toteutuakin, pasanen.

      Poista
  5. Merten syvyyksissä on varmasti uskomaton värien kirjo, kuten maallakin.

    VastaaPoista
  6. On sinulla ollut upea matka ja mahdollisuus tutustua vedenalaiseen maailmaan. Telkasta minäkin olen nähnyt koralleja ja värikkäitä kalaparvia. Oma maailmansa se on.
    Luonnon mestarillisesta otteesta taiteilijana ja värien käyttäjänä ei ole epäilystäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä monesti olin tyytyväinen, että laitesukellukseen ryhdyin, aimarii. Useita matkoja tuli tehtyä esim Maltalle, siellä on upeat kirkkaat vedet.

      Ehdin harrastaa 10 vuotta, ylikin, mutta työkiireet ja korkea verenpaine pakottivat lopettamaan.

      Poista
  7. Värikkäät kalaparvet on huikeita! Ihan vaan dokumenteista olen itse niitä nähnyt. Onneksi mielikuvituksesta voi maalata/piirtää värikkäitä kaloja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne elämys, BLOGitse. Minäkin maalasin akryylimaaleilla niitä kaloja kankaalla, tai "kalan näköisiä".

      Poista
  8. Metsää kaipaan minäkin ja luontoa muutenkin. Entisellä asuinpaikalla oli pieni metsä lähellä ja ranta, on tässäkin ranta ja lintuja. Tulee aina kuvattua järvellepäin, kuten olet huomannut. Odotan kovasti kevättä, jos pääsisi pyörällä helpomin metsään Pyynikille ja Hatanpäälle.
    Sukeltanut en ole muuta kuin lapsena omalla järvenrannalla. Akvaario oli sitten jossain vaiheessa ja jokunen miljoonakala :)) Mutta matkustaa kyllä tekisi mieli, jos vielä olisi terveenä, ettei kaduttaisi myöhemmin niin paljon, kun ei ole missään käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita kuvia otatkin järveltä, Emilie.

      Itse olen saanut matkustaa maailmalla paljon, lomilla ja työmatkoilla. Nyt ei enää innosta, varsinkin kun on monenlaista vaivaa. On hyvä olla kotona, varsinkin kun järvi on tuossa lähellä.

      Poista