Sivut

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Viikon 9 krapu - Patikointia

Patikointia

Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen.

Auringon oranssinpunainen väri maalaa mökin seinät violetin ja keltaisen kautta punaisiksi.

Retkeilijät heräilevät makuupusseissaan ja ihailevat luonnon kauneutta.

Kauan ei kuitenkaan ehdi loikoilla, on keitettävä aamuteet ja syötävä, että jaksetaan taas patikoida seuraavalle tuvalle.

Jaska oli taas viimeisenä. Hän vielä loikoili makuupussissaan kun muut jo söivät aamiaista ja pakkasivat tavaroitaan.

Pst. Jaska nukkuu vielä, jätetään se nukkumaan ja lähdetään. Tulkoon perässä, jätetään kartta pöydälle. Ei sitä jaksa aina odottaa.

Näin tehtiin.

Illan hämärtyessä seuraavalla tuvalla Jaskaa ei näkynyt, alkoi huoli nousta.

Onkohan Jaska eksynyt?

Ei toki, Jaska oli soittanut lähikylän taksille ja odotteli jo tunturihotellilla.



-------------------------------------------------------------------------------

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva tai alkulause ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis. 

18 kommenttia:

  1. No jopas oli kelju temppu, sillä patikoidessa ja vaelluksilla on kokemusperäisesti tiukka sääntö: kaveria ei jätetä ja että heikoimman lenkin mukaan mennään eli Jaska siis vastasi ryhdikkäästi ja mainiosti hänelle tehtyyn kepposteluyritykseen, pisteet siitä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on Takkutukka. Oli vähän liian raaka temppu Jaskalle. Onneksi hän keksi tilata taksin.

      Poista
  2. Hyvä Jaska! Noin pitää tehdä porukalle, joka jättää kaverin jälkeensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, Susu. Jaska istui kuuman kaakaomukin kanssa ja odotteli kavereitaan.

      Poista
  3. Minäkin annan Jaskalle pisteet. Toivottavasti muut tajusivat tästä jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan AilaKaarina. Noin ei saisi ketään jättää.

      Poista
  4. Ehkä Jaskan ei olisi pitänyt osallistua koko retkeen? Ei ole kivaa, jos seuraavalle tuvalle tullaan iltamyöhällä yhden odoteltavan vuoksi. Tunturihotelli hänelle siis oikea paikka:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan ollut patikointi Jaskan laji, pasanen. Olisi saanut miettiä etukäteen pärjääkö muiden vauhdissa.

      Poista
  5. Minun kantani on se, että kun porukassa lähdetään, niin porukassa pysytään. Viivyttely ja myöhästely on kyllä ikävää. Ulkomaanmatkoilla olen havainnut, että on kaksi kansallisuutta, joita ei liikuta vähääkään aikataulut, eikä heitä haittaa se, että toiset joutuvat odottelemaan. Venäläiset ja ranskalaiset.
    Kerran Kolarin asemalla pitkä autojono odotteli vaunussa etummaisen auton kuskia, joka oli saanut päähänsä mennä pizzalle ennen autonsa noutamista. Autossa oli suomalaiset kilvet, että ehkä lausuntoa pitää pehmentää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä porukasta, Äijä. Mutta voisi itse etukäteen miettiä, että jaksaako porukan mukana.
      Tuo Kolarin aseman autojen odottelu sujui yleensä tosi hyvin, paitsi kerran oli joku vika junan laitteissa, silloin odoteltiin pari tuntia, joskus -90 luvulla. Meille tarjottiin kahvit ja sämpylät, joten ei hätää.

      Poista
  6. Kyllä Jaska olis alkujaankin voinut tehdä hotellimatkan. Ei ole huomaavaista odotuttaa itseään. Sääntönä porukassa on, ettei ketään jätetä, mutta säännöistä ei myöskään tuolla tavalla livetä. Enemmistä päättää, se on demokratiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten totesit, niin Jaska olisi voinut itsekin miettiä etukäteen, että jaksaako porukan mukana. Muuten olen samoilla linjoilla kuin sinä, aimarii. Jos porukalla lähdetään, niin kaikkia odotetaan.

      Poista
  7. Tästä tulee mieleen omalta kolmen kaverin patikointiretkeltä samantapainen "ojennus", jonka me kaksi kolmannelle teimme. Tuo kolmas oli meistä huonokuntoisin ja illalla kun piti pystyttää teltat ym. hän aina luisti yhteisistä puuhista valittaen ettei kerta kaikkiaan jaksa auttaa meitä. Pari päivää tätä touhua katseltuamme piilotimme kaverini kanssa ison kiven huonokuntoisen rinkkaan. Hän kantoi sitä koko päivän ja vasta illalla tavaroita purkaessaan huomasi kiven. Meitä kahta nauratti ja perustelimme tekoamme sillä, että tarkoitus oli vain auttaa, kohottaa toisen kuntoa. Hän ei ollut samoilla linjoilla, vihotteli hetken, mutta naureskeli pian kepposellemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen kepponen, Oriolus. Mutta ehkä hyvä opetus. Osallistuiko tämä kivenkantaja sitten muihin hommin, jäi kiinnostamaan.

      Poista
    2. Kyllä hän sitten alkoi osallistumaan. Sen verran kunto kivenkannosta kohosi :o)

      Poista
    3. Heh, aikamoisia veijareita :)

      Poista
  8. Hieno krapu, Jaskalle riitti patikointi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit. Taisi olla väärä laji tai kunto ei riittänyt Jaskalla.

      Poista