Kaikenlaisia jumeja on elämänmuutosten myötä kertynyt.
On ollut lukujumi, ja se on vieläkin, tosin enää hidasteena.
Sitten tämä akryylimaalaus-jumi. Maalausta harrastin monta vuotta ja tykkäsin kovasti. Piirtää en osaa, en sitten yhtään, vaan tuo sana abstrakti pelasti minut. Työni ovat abstraktisia :) Mutta reilut kolme vuotta sitten se jumittui. Yhtään ei tuntunut siltä, että maalaaminen huvittaisi tässä uudessa kodissa. Edellisessä oli oma ateljeekin.
Ensin raahasin maalaustelineen häkkivarastosta tänne kotiin ylös, huoneen nurkkaan, inspiraatiota odottamaan. Asetin yhden taulun siihen syötiksi. Ei auttanut.
Sitten pakkasin kaikki akryylimaalit, siveltimet ja palettiveitset muovilaatikoihin, kannoin ylös ja asetin telineen juurelle. Reilun puoli vuotta ainakin olivat nämä tarvikkeet reittini varrella kulkiessani eteiseen.
Johan tehosi. Eilen asetin itselleni maalauspisteen ja päässä pyörinyt idea pääsi kankaalle.
Tänään inspiraatio jatkui, sopivasti ulkona on satanut lähes koko päivän.
Tässä yhden työn synty:
 |
| Sinisestä kaikki lähtee |
 |
| Märkänä sivulta |
 |
| Järven sinistä kultaa |
Järvi ja sininen antoivat lopullisen sysäyksen maalauksen jatkamiseen. Hyvältä tuntuu.
Ihanaa, että jumi aukeni! Ei värillä välillä, kunhan on sinistä. Kesäjärven kuulautta työssäsi.
VastaaPoistaTeemataiteessa on kesän yli kestävä aihe Kesäfiiliksiä, eikun osallistumaan! Haasteet toimivat hyvin jumiutumisen estona!
https://teemakuunkollaasi.blogspot.com/
Kiitos Susu! Kesäjärven sinisyys aukaisi maalaus-jumin, nyt on hyvä mieli siitä.
PoistaTutustun tuohon haasteeseen. Olen vähän huono niissä, kun en osaa "oikeasti", heittelen vaan maaleja. Mutta katsotaan, kuka tietää.
Isosti onnea, kun sait päihitettyä jumin. Usein uusi alkuunpääseminen vaatii aikansa. Minula on kirjoitusjumi ajoittain, jos ei krapua olisi, jumini äityisi ties mihin mittoihin.
VastaaPoistaSadepäöivää minäkin olen viettänyt, mutta arvaas miten? Siivoillen huushollia!!
Kiitos aimarii. Tosiaan vaati oman aikansa, sitten yllättäen maalaaminen innostikin. Jumeja tulee näköjään iän ja elämän myötä.
PoistaKrapu on kyllä hyvä siksikin, että sanoja on vain 100, niin ei tarvitse pitkään pähkäillä...
Siivoillut, olet ahkera. Täälläkin pitäisi...
Hyvä Sinä ja tämä oli todella mukavaa lukea! Jumeja tulee, mutta onneksi niitä myös menee. Olen ollut omalla kohdallani havaisevinani, että ns. kokemuslisien kertyminen myös vaikuttaa niihin ja niistä ulos pääsemiseen, joissa onneksi Luontoäiti meitä avustaa.
VastaaPoistaKaunista jälkeä ja kuvistasi välittyy vaivatta järven sininen selkä ja tunnelmasi, joten ei muusta kuin antoisa jatkoa uudelleen avautuneelle harrastuksellesi, josta toivottavasti saamme näytteitä jatkossakin!!
Kiitos Takkutukka kauniista sanoista!
PoistaHämmästyin itsekin kuinka yhtäkkiä kaivoin pensselit esiin ja päässä pyörinyt sininen ajatus pääsi kankaalle.
Jumit, sekä kropan että nämä korvien väliset, ovat välillä sitkeitä, onneksi sitten joskus purkautuvat poiskin. Kuten sanoit, kokemuslisien kertyminen vaikuttaa.
Houkuttelemalla sait innon heräämään : )
VastaaPoistaKaunis maalaus, raikkaat värit...enempää tuo ei kaipaakkaan : )
Kiitos Maarit.
PoistaNyt toivotaan, että into säilyy.
Hienosti kimaltaa aallot maalauksessasi! Minusta nuo tekstuurit ja struktuurit on niin mielenkiintoisia maalauksissa, ne huomaan aina tauluissa.
VastaaPoistaKiva kun alat taas taiteilla!
Kiitos Emilie.
PoistaIdeoita pursuaa, saa nähdä miten toteutus edistyy...
Ihan ymmärrettävää, että jumittaa; elämä on kokonaisuus eikä taiteilu ole siitä irrallinen osa. Joskus ideankin pitää muhia kauan, ennenkuin se on valmis tulemaan.
VastaaPoistaNiinpä, RH, se on minullekin selvinnyt, että kun jotain isoja elämänmuutoksia tulee, niin moni asia ja kiinnostus jää tauolle. Tai kokonaan pois. Elämä on.
Poista