Kartanon kahvila
Metsässä kalliolla oli vihreä talo, jossa asuu noita-akka.
Eihän se mikään oikea noita-akka ollut, kyläläiset olivat vanhan naisen nimenneet noita-akaksi erikoisten tapojensa mukaan.
Pimeinä aikoina laaksosta saattoi nähdä pienen talon kalliolla ja loistavat valot, niitä oli sisällä ja ulkona.
Huomiota herätti akan vaatetus, musta liehuva viitta ja punainen iso huivi päässä. Sen verran noitaa hänessä oli, että luuta oli aina mukana.
Nyt hän oli reissullaan väsynyt ja päätti mennä kartanon kahvilaan. Laittoi luutansa pystyyn oven pieleen ja asteli sisälle.
Kaikki tuijottivat häntä uteliaina.
Akka istahti pöytään ja odotti palvelua.
Tarjoilijat veivät hänelle pannullisen kahvia ja tuoreita isoja korvapuusteja.
___________________________________________________________________________
Viikon 5 krapu on yllä oleva kuva.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sanaa käsittävä teksti. Viikon krapusanat tai kuva tai alkuteksti ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Erilaisuus pelottaa. Noita oli asiakas siinä kuin muutkin.
VastaaPoistaKaikkea erilaisuutta ihmetellään ja pelätäänkin, Der Seídenspinner. Noita oli ihan mukava ja tosiaan hyvä asiakaskin, osti aina kahvilasta paljon syötävää.
PoistaOnpa mystinen tyyppi tämä noita. Miksi luuta oli aina mukana? Nauttiko hän siitä, että sai luoda siisteyttä ja puhtautta ympärilleen?
VastaaPoistaTai sitten halusi esittää noitaa, Kanerva. Kyläläisten kiusaksi.
PoistaKyläläisten kiusaksi olisin itsekin ottanut luudan mukaani!
VastaaPoistaErilaisuus pelottaa. Ihmiset suojautuvat poteroihinsa.
Se on just noin, Susu. Jos on pikkasen erilainen kuin muut, niin kahjona pidetään. Meidän kylällä, missä aiemmin asuin, oli juuri sellainen nainen, taiteilija ja kaikki pitivät vähän kahjona. Minulle hän esitteli pihansa taideteoksia. Hauskoja olivat.
Poista