Intohimoa ja vanhoja kirjoja

Kävimme eilen Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa.

Kassikin on sieltä

Me olemme käyneet Sastamalassa (ent. Vammala) jo reilut parikymmentä vuotta, muutama vuosi välistä on jäänyt käymättä.  Vuosi vuodelta tuntuu tapahtuman kävijämäärä lisääntyvän. En tiedä johtuuko siitä, että ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita vanhoista kirjoista vai haluavatko muuten vain kierrellä kesäisissä tapahtumissa. 

Itse ostin vain muutaman vitosen kirjan, mies osti useamman. Meidän kotikirjastomme pursuaa yli äyräidensä mutta silti tuossa vanhojen kirjojen tapahtumassa on joku oma tunnelmansa, että sieltä ei malta jäädä pois.

Tänä vuonna hankin myös erikoiset, kirjojen kansista tehdyt korvakorut. Ne oli työstetty kauniiksi ja viimeistelty lakkaamalla:

Käveltiin lounastauolla Rautaveden rannalla ja tämä kaunotar oli pysäköity laiturikahvilan viereen:

Otsikon Intohimoa löytyi, samoin kuin Naisen paikka, näissä T-paidoissa. Entisten vuosien paitoja myytiin vitosella ja pakko oli ihan tekstien vuoksi ostaa molemmat:

Tällaiset pienet retkipäivät tuovat mukavasti lomaa arjesta. Pian jo mökkikin odottelee meitä.

Pikavisiitti kirjojen maailmaan

Käytiin vajaan päivän reissu 'ihmisten ilmoilla'. Kotona tarkastettiin tuulivauriot, niitä ei ollut. Muutama uusi kukka oli auennut:

Unikot olivat kukassa

Koristelaukat jaksavat kukkia pitkään

Juhannusruusukin oli aukaissut kukkiaan

Sitten suuntasimmme Sastamalaan Vanhan kirjallisuuden päiville. Lähes joka kesä käymme siellä tuoksuttelemassa vanhojen ja uusienkin kirjojen tunnelmaa. Itse istuskelin välillä huilimassa penkillä ja katselin väkeä, nautin. Ei totisesti tuossa tapahtumassa käy mitään kaljatelttaporukkaa, onneksi, ihanan kultturellia väkeä. Jo vaatteista huomaa katukuvassa kuka on Sylvään koululle menossa.

Tässä SKS:n osastolta uusia kirjoja.
Aihealue on taas näköjään kovin suosittu, ihmisen mieli.

Rautavesi myllersi tuulessa. Kävely ja lounas vakiruokapaikassamme Hovipiiassa kesken kirjanautintojen.

Vaahtopäitä Rautavedellä

Uskollinen Kaunotar odotti kärsivällisesti parkissa:

Ruokapaikassa oli muutama tällainen taulu.
Otin niistä kuvat, varastan  ideoita betonitöhin.

Sitten kodin ja ruokakaupan kautta äkkiä takaisin saareen. Siellä ei paljon nettiä kaipaile. Kirjoja tulee luettua, ja tietysti saunottua ja uitua ylipitkän kaavan mukaan joka ikinen päivä. Kuulumisiin taas jossain vaiheessa!