 |
| Tämä pienin kirsikkapuummme on itse kasvatettu muutaman sentin versosta. Yltää jo korkeammalle kuin kuusiaita. |
Joka kevät kun kirsikkapuumme kukkivat, muistan nuoruuteni kirjeystävää Japanissa. Hän lähetti kauniita kuvia kun siellä kirsikkapuut kukkivat. Silloin oli vielä tapana pitää kirjeystäviä ympäri maailmaa. Yksi minulla oli Australiassa ja häntä kävin tapaamassakin kun olin rahtilaivamatkalla, joka vei Britannian Southamptonista Australian Melbourneen. Laivamatka kesti 6 viikkoa satamissa poikkeamisineen, viikon vietin Mayn kanssa hänen kotonaan Melbournessa lähiseutuihin tutustuen ja sitten lensin Suomeen. Olin vasta pari vuotta ollut vakitöissä mutta viisaasti pidin stressin kaukana ja lomailin kaksi kuukautta. Ah niitä aikoja ja laivoja!
Takaisin sunnuntain aamuhetkeen.
Tämmöinen mönkiäinen tunki joka kuvaan, helmililjojen ystäviä ovat kaikki lentävät ötökät, myös perhoset:
 |
| Vasen alareuna, linssilude tai ehkä ampianen |
 |
| Sinisissä taitaa olla paras tuoksu |
 |
| Juu, tykkään sinisistä, mene jo pois kuvaamasta... |
Sellainen oli sunnuntain aamuhetki. Kirsikkapuut kukkivat puutarhamme puista aina ensimmäisenä, sitten päärynäpuut ja luumupuut. Lopuksi puhkeaa se suurin kukkaloisto kun omenapuut kukkivat. Nyt ovat nupulla vielä.
Kauniisti siivilöityy valo kukintojen terälehtien lomitse ja samalla tulee siis todistetuksi, jottei ihmeiden aika suinkaan ole ohi! Muistaos kuitenkin jatkossa: ei pidä Sinun siis sinisestä tykkääviä häiritsemän.
VastaaPoistaSinulla onkin ollut hurjan hieno seikkailu aina Melbourneen asti paatilla puksuttaen, mahtoi olla huima kokemus? Voi noita lukuisia kirjeenvaihtokavereita pitkin poikin, jotka paitsi antoivat paljon hauskaa ja värikkyyttä elämään, loivat myös pohjaa kielitaidon kehitykselle.
Kyllä vaan: ah niitä aikoja, jolloin kannella "nukkuen" Borella, Aallottarella ja Wellamolla matkattiin yötolkulla lahden yli ja Saksanmaalle, mutta jottei tärkein unhettuisi: hyvää ja lämmintä juuri tätä päivää;)
Kiitos Takkutukka. Totta puhut, on hienoa muistella mutta tärkein on tämä hetki. Nyt juuri tosi helteinen ja kesäinen.
PoistaKirsikkapuut ovat niin mahdottoman kauniita kukkiessaan. Ja sitten taas yhtäkkiä ne ovat kuin mitkä tahansa muut puut, no kirsikoita lukuun ottamatta. Meillä on kaksi puuta, toinen on japanilainen koristekirsikka (vaaleanpunainen kukka ja punaiset lehdet) ja toinen on ihan vain tavallinen valkoinen. kevään valopilkut puutarhassa, mutta nyt ne ovat jo niitä tavallisia puita. Kirsikat jätetään linnuille, ei niitä meillä kumpikaan syö.
VastaaPoistaMeillähän oli tälle keväälle suunnitelmissa lentää Japaniin juuri kirsikankukka- aikaan, mutta tuli sitten näitä muita hommia ja sairaskassa ei olisi tykännyt EU: n ulkopuolelle suuntautuvista matkoista. MUTTA siihenhän onkin nyt jo tullut muutos ja jospa sitten ensi kesänä.
Mä olen aloittanut kirjeenvaihtoharrastuksen uudelleen. On niin ihanaa saada paperipostia. Niitä ei voita mikään Whatsappi tai sähköposti. Pelkästään käsinkirjoitettu teksti on kivaa lukea.
Meilläkin oli sellainen vaaleanpunakukkainen kirsikkapuu, mutta kun rakensimme tuon toisen talon, niin se jouduttiin siirtämään, eikä kestänyt sitä. Vaikka isolla kaivurilla siirrettiin.
PoistaJapanin kirsikkaloisto on aivan omaa luokkaansa, niiden tuoksu oli aivan huumaava. Olen kerran käynyt sitä katsomassa ja kyllä kannatti. Minulla on ystävätär anestesialääkäri(!) ja hän työskenteli Japanissa muutaman vuoden 90-luvulla, silloin kävin siellä.
Nykyään minun tulee kyllä sähköpostilla korvattua kirjeet, jotenkin siihen olen niin tottunut koko työelämänikin ajan.
Minä muistelen ihan kotimaata, lapsuudessa meillä oli toistakymmentä omppopuuta...niin kaunista :)
VastaaPoistaKaikki muistot on tärkeitä, kyllä minullakin lapsuuden puutarha ja omenapuut sekä iso mansikkamaa on usein mielessä.
PoistaEikö yhtään kyllästyttäny kuusi viikkoa katsoa merta? Mietin vain, kun tuntuu että ite vois katella sitä vaikka kuinka ja kauan, mutta olisko jo tuommoinen aika ja laivasta käsin liikaa...
VastaaPoistaTaitaa olla mehiläinen tuossa, hyvä kun annoit hoitaa hommansa ♥
Kyllähän se laiva poikkesi satamissa rahtia vaihtamassa, esim Kapkaupungissa oltiin muistaakseni useita päiviä. Merellä pisimmillään noin kaksi viikkoa. Mutta ei vaan jotenkin tullut aika pitkäksi, mereenhän voisi tuijottaa vaikka kuinka. Ja sitten ne eksoottiset kalat ja linnut, joita miehistö huuteli katsomaan. Lisäksi 5 ateriaa päivässä ja miehistön jutut, se oli niin kiinnostavaa.
PoistaMehiläinenhän se, teki tärkeää työtään.
Kirsikkapuut ovat upeita. Onnellisia te, joilla on pihaa istuttaa vaikka mitä.
VastaaPoistaEt ole innostunut lähtemään uudelleen seikkailemaan rahtilaivalla?
Kyllähän niitä puita on, mutta jotenkin puutarhan hoitamien alkaa jo väsyttää. enemmän annetaan olla ja nautitaa. Mitä nyt mies omenapuita hoitaa.
PoistaTein aikoinaan pitkiä rahtilaivamatkoja toistakymmentä. Nykyään ei enää samanlaisille pääse matkustajia, siis noille pitkille linjoille. Eikä oikein enää tee mielikään, kaikki aikanaan.
Ihana kevät ja kesän odotusta! Kirsikkapuut ovat niin kauniita!
VastaaPoistaNiin, kyllä se kesäksi muuttuu vaikka nyt vähän viilenikin ilmat.
PoistaHyvä, että saan näin kuvissa ihastella kirsikkapuiden kauneutta. Ihanat kuvat.
VastaaPoistaKiitos Seita! Vuroin näinkin, minä saan ihailla sinun ottamiasi kuvia yleensä.
Poista