Joulu vaanii lähellä

Saa ihan rauhassa vaania, en ota stressiä. 

Ovikranssit kuuluvat jouluun. Toisen tein tänä vuonna katajasta kun metsää oli kaadettu ja siellä oli komeita isoja katajia maassa. Ei muuten ollut maanomistajan lupaa, mutta siellä ne katajat makaavat vieläkin. Tein niistä muutaman kranssin tuonne kylämyyjäisiinkin. Toinen kranssi, tuo punainen, itse tehty sekin, on jo monta vuotta ollut ovessa ja jostain joulutavarakätköistä sen taas löysin. Kranssit laitoin oviin jo ennen ensimmäistä adventtia.

Tämä sijaistaa Kultainen sydän risutyötä piharakennuksessa

Arvelen tämän iäksi 6-7 vuotta

Olen vuosi vuodelta vähentänyt lähetettävien joulukorttien määrää reilusti. Nyt vähensin taas ja poistin listalta kaikki, jotka eivät ole pitäneet yhteyttä millään lailla. En suostu tavan vuoksi tekemään enää yhtään mitään. Tärkeintä minusta on, että ne vanhat ihmiset, jotka joka vuosi kirjoittavat kortin, saavat myös meiltä omansa. He eivät someile, eivätkä teksiviestejä lähettele.

Omaksi iloksemme teen jouluruokia. Molemmilla meillä on omat suosikkimme, onneksi niistä on suurin osa samoja. Kinkku paistetaan aatonaattona leivinuunissa. Pakkaseen tein tänään lanttulaatikoita, ne pakastan kypsänä. Leivinuunissa paistoin.

             

 

Leinuuni oli lämmin, niin paistoin muutaman pellillisen sämpylöitäkin.

Leivinuuni ei saa olla enää liian kuuma sämpylöille, muuten paperikin paistuu :)

Tuuvinkia (hämäläinen imelletty perunalaatikko) teen ensi viikolla, tai mies itse asiassa haluaa tehdä sen tänä vuonna. Hän pitää siitä aivan erityisesti. Molemmat ollaan jo lapsena siihen totuttu. Se pakastetaan aina raakana ja paistetaan yksi kerrallaan sitten kun syödään, kolme tuntia, 150 C.

Rosollia ja erilaisia suolakaloja meillä syödään myös paljon. Lohet ja mädit suolaan aina myös pakkaseen ja otan esille aina sen verran kun syödään. Riippuen siitä, että ollaanko kaksin vai tuleeko muita syöjiä. Livekalalla herkuttelemme kaksin jonain joulun päivänä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö vain? 

Ulkokeittiössä palaa joka päivä kynttilä. Tuon kuvan ottamisen jälkeen on saatu luntakin. Se uhkaa kyllä sulaa kun on luvattu vesisadetta.

Polvikin on taas hetken aikaa parempi, sain siihen kortisonipiikin. Sitä odotin, ennen en olisi laatikoita pystynyt tekemään.Huomenna sunnuntaina on sitten perinteinen joulun mieskuorokonsertti kirkossa. Tulee edes kerran vuodessa käytyä kirkossakin.

Selätetty on marraskuu

Näin on saatu joulukuu alulle.

Puutarhassa palaa useita lyhtyjä illan pimeydessä

Sisällekin on saatava valoa joka nurkkaan

Vadelman makuinen juustotorttu tuli eilen leivottua

Mitä jäi marraskuusta mieleen? 

Marraskuussa kävin lääkärissä, tällä kertaa käsikirurgilla, ja kädelle saatiinkin leikkausaika heti tammikuulle. Edellyttäen vielä, että julkinen puoli suostuu kirjoittamaan palvelusetelin. Leikkaus tehdään kunnan ostopalveluna yksityiseltä puolelta. Ensi viikolla on omalääkärille aika (kuusi viikkoa sitten varattu) ja tarkoitus on saada polveen kortisonipiikki. Polvi on niin kipeä, että jopa aamulenkit ovat viime päivinä kutistuneet olemattomiin, joten todellakin odotan sitä piikkiä. Lisäksi selkä muistuttaa aina välillä, että ei suinkaan ole terve, vaan vaatii osansa särkylääkeannostuksesta. Selästä voi kyllä onneksi sanoa, että se on omien jumppien, fysioterapeutin ja uusien omaan jalkaan sopivien pohjallisten ansiosta paljon parempi kuin kesällä. Kesällä oli välillä järvestä noustessa tunne rappusissa, että en pääse sieltä vedestä ylös.

Liikenteessäkin sattui ja tapahtui. Olin tulossa kaupungista ja ysitiellä edelläni ajoi auto peräkärryä vetäen. Katselin jo kauempaa, että onpa omituisen näköinen viritys, kanaverkosta laitettu laidat peräkärryyn ja rakennelma oli täynnä lautoja sikin sokin. Jättäydyin hieman kauemmaksi kuin aavistaen pahaa. Sitten kävikin niin, että yhtäkkiä peräkärryn kuorman päällimäinen puulava lensi ylös. Se ponnahti ensin tien laitaan, jolloin jarruttelin varovasti, koska takanakin oli peräkärryä vetävä auto ja muutakin jonoa. Mutta se lava ei jäänytkään tien sivuun, vaan kerran kunnon vauhdit saatuaan ponnahti sieltä keskelle ajokaistaani. En voinut vetää täysjarrutusta takana tulevien takia, eikä väistää voinut. Oikealla oli kallio ja vasemmalla vastaantulevaa liikennettä jatkuvana jonona. Sekunnin tuhatosassa päätös oli tehtävä ja koska näin, että lava oli väärin päin, ajoin suoraan keskeltä, eli korkealla olevien reunojen väliin mahtui auton pyörät juuri ja juuri. Ajoin siis lavan päältä. Mitään pahempaa ääntä ei kuulunut. Vauhti oli onneksi jo melkoisesti hidastunut 80:stä. 

Painoin täysillä torvea ja silti edellä ajava EI pysähtynyt. Onneksi olin jossain välissä ottanut muistiini peräkärryn rekisterinumeron. Jotain iloa on tästä numeromuististakin. Ajoin seuraavasta liittymästä pikkutielle ja kaupan pihaan. Kirjoitin ylös numerot kännykkään ja tutkin autoni vauriot, mitään ei näkynyt päällisin puolin. Kotona soitin heti vakuutusyhtiöön ja siellä selvisikin auton ja peräkärryn omistaja. Tehtiin siinä puhelimessa heti vahinkoilmoitus. Sitten ajoin itse oman autoni tutkittavaksi Autoklinikalle ja kuin ihmeen kautta vain pienet naarmut pohjassa löytyi. Ei toimenpiteitä. Siellä miehet puistelivat päätään ja sanoivat, että lava olisi voinut tulla tuulilasista sisään tai olisin voinut hätääntyä ja väistää vastaantulevien kaistalle. Silloin tässä ei seistäisi. Todellakin.

Eikä siinä vielä ihan kaikki. Seuraavana aamuna hämärässä läksin autolla kirkolle. Käännyin juuri isommalle tielle ja painoin tietty kaasua. Samassa vasemmalla vilahti jotain ja jalkani ajautui heti jarrua kohti. Hyvä niin, sillä vasemmalta metsästä hölkötteli iso hirvi. Jäi keskelle tietä tuijottamaan minua ennen kuin huomasi juosta toiselle puolelle tietä metsään.

Tilastollisesti tässä on jo aika paljon liikennetapahtumia parille päivälle. Mutta tilastot eivät kerro kaikkea. Todennäköisyyslaskentakaan ei tässä auta. Kaikkeen on liikenteessä aina varauduttava.

Lunta ei ole vielä saatu, huomiseksi on luvassa lumisadetta ja parin päivän talvi. Sitten jälleen lämpenee. Kasvihuonetalvi jatkuu.

Valoa kohti ollaan menossa, kolmen viikon päästä on talvipäivänseisaus.