Sivut

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Mattoja seinällä

Terveisiä mattonäyttelystä.

Kulttuuripläjäys tuli tänään kirjastoreissun ohessa. Taidetta ei saanut kuvata mutta onneksi oli myös mattonäyttely, jossa sain ikivanhalla kännykälläni kuvata ilman salamaa. Kuvat ovat sen mukaisia, mutta matot olivat niin kauniita, että eipä noita heti lattialle raaskisi laittaakaan. 

Tässä teillekin maistiaisia:

















 






Nuo kaksi sinikuvioista ovat minusta todella kauniita.

Ilmat eivät ole lainkaan keväisiä. Myrsky vei eilen illalla sähköt hetkeksi ja katolle kolisi männyistä käpyjä ja oksia. Tänäänkin tuuli on jatkunut, ei onneksi ihan niin kovana kuin eilen. Kylmää on, vain yksi aste plussan puolella vaikka aurinko tekee parhaansa.


19 kommenttia:

  1. Kauniita mattoja, miekin tykkään noista sinikuvioisista! Vaikeinta minusta on mattojen kutomisessa saada reuna suoraksi. Kylymä tuuli on täälläki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en osaa itse edes kutoa mattoja, en tosin ole koskaan kokeillutkaan. Mutta totta, jos reuna ei ole suora, niin matto on jotenkin surkean näköinen.

      Tänään on aamulla -8 C, eikä lämpöasteita tiedossa koko päivänä, mikä kevät tällainen on?!?

      Poista
  2. Tosi kauniita mattoja, miten noita raaskii laittaa lattialle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Emilie. Onneksi laittoivat pystyyn tuon mattonäyttelyn.

      Poista
  3. Onpa upeita mattoja! Ei syntyisi meikäläiseltä kuin tavisräsyä. :)
    Lissukalle terveiset, että ainakin kotikotona käytettiin mattoa kudottaessa "levittäjää", jota siirrettiin maton edetessä - se piti reunat samanlevyisenä (sellainen metallinen vekotti, jossa oli "piikkitassut").

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita olivat. Minulle on ihan salakieltä nuo mattojen tekemisen termit.
      Mutta eihän kaikki voi olla käsityöihmisiä :)

      Poista
    2. Pitipä miettiä, pingotin sen oikee nimi on. En kyllä muista vieläkään millä nimellä meillä sanottiin sitä :)

      Poista
  4. Seinällä mieki mieluummin tuollaisia mattoja pitäisin, kun lattialla tallottavana!

    Täällä on ainakin keväisen näköistä, kun ulos katsoo (ei parane kauheesti katsoa kun muutenkin särkee jo päätä) mutta kun sinne menee niin kylymä tullee. Vieläkin tuulee kovaa ja kylmästi. Enkä oo vieläkään bongannu ees leskenlehteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seinällä matot pysyykin puhtaina.

      On tosi kylmä, yksi plus-aste ja kylmä tuuli. Kevät?

      Poista
  5. Mun suosikit on yläkuvassa toinen ja kolmas oikealta. Niissä on ihan mun kesävärit.

    Tuuli on kyllä hermostuttavaa. On puhaltanut täällä sellaiselta suunnalta, että peltikatto rämisee tosi pelottavasti. En tykkää yhtään. Isoja puita ei enää sillä tontin kulmalla ole, josta kaatuisivat talon päälle, mutta naapuritontin iso laho koivu on kyllä vähän riskirajoilla. Voiskohan sen kaataa salaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa edes kesän värit, ilmat onkin arktiset, hyrr.

      Tänäänkin tuuli jatkuu, onneksi ei ihan kolisi lapiot pitkin pihaa enää.

      Jos rupeat salakaatajaksi (puun), niin voin tuoda sinulle viilan kakkuun leivottuna vankilaan :)

      Poista
    2. Kääk. Ehkä mun kannattaa hylätä se puunkaatoajatus. Ei muuten, mutta en tykkää kakuista :D. Ei vaiskaan. Oikeesti se koivu on pelottava, koska päällepäinkin näkee, että se on ihan laho. Ja ihan valtavan suuri. No, toivottavasti tuulee sellaisesta suunnasta, että päätyy heidän omalle katolleen mieluummin, jos päättää kellahtaa. (Tästä varmaan voi rivien välistä lukea, kuinka lämpimät suhteet meillä on ko. naapurin kanssa :))

      Poista
    3. Ai niin, kakut ja pullat ei käy, sorry. Smoothie? :D

      Kaikki naapurit ei täälläkään ole parasta luokkaa.

      Poista
  6. Mattoiloa, kotoista kerrakseen. Meren- ja ruohonvihreä ja lämmin punainen tekevät sielulle kutaa, sillä jos eivät täällä kolise kangaspuut eivätkä solmiinnu kuteet ja loimet, niin ei keiku kevätkään, vaan vedet silmistä valuen välihousut jalassahytisten tuulissa taaperretaan. Mattojen väri-iloittelulle ja auringolle isot plussat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räsymatto on kyllä niin kaunis ja kotoinen, aina. lapsena muistan kun mietittiin raitoja, mikä mekko oli mikäkin.

      Lisää aurinkoa kaivataan kyllä, jäät ei sula pihapoluiltakaan vielä.

      Poista
  7. Kauniita ovat matot. Kenen tekemiä? Itse en ole käsityöihmisiä, vaikka sukuni naiset ovat olleet. Aikoinaan kansakoulun (juu, olen niin vanha että käynyt sellaista) opettaja, joka oli jo yli eläkeikäinen ja mielestään kovasti hieno upseerin leski, pilkkasi minua ekaluokkalaista kaikkien muiden oppilaiden edessä epäillen, etten varmaan ole sukuni lapsia lainkaan. Koska kaikki sen naiset olivat hyviä käsitöissä. Olin mennyt intoa hehkuen esittelemään hänelle jotain sellaista pahvijuttua, jossa tikattiin langoilla kuvien reunat ja väritettiin sitten värikynillä. Olin niin innostunut, etten huomannut kirrata lankoja siististi kääntöpuolelta. Siihen loppui minun käsityöintoni, pakolliset jotenkin koulussa suoritin. Asia sinänsä samantekevä, mutta sitä olen joskus miettinyt, miten opettaja voi myös tehdä paljon hallaa lapsosille "opetuksen" varjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule Airi, kansakoulua minäkin kävin!

      Melkein smanlainen on minulla kokemus käsitöistä, tosin ei omaakaan intoa mihinkään käsitöihin ollutkaan. Olin usein isän kanssa pikkutyttönä verstaalla, isä harrasti puutöitä.

      Nuo matot ovat kuntamme käsityökerhon eri kutojien tekemiä.

      Poista
  8. Hyvä, että vielä on mahdollisuus harrastaa kutomista. Ennen vanhaan lähes joka talossa oli kangaspuut ja ainakin kaikki osasivat kutoa mattoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, muistan lapsuudesta kun kylän naiset kutoivat mattoja ja parissa talossa oli kangaspuut, joita vuorotellen käyttivät.

      Täällä on käsityöhdistys tms, jonka tiloissa on useat kangaspuut. Nimellinen vuokra.

      Poista