Sivut

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Omenapiirakoiden aikaa


Syksy on tullut. Tänään aamulla oli kaatosade alkamassa kun läksin pihalle. Pitkään ei tarvinut kävellä kun olin kuin uitettu koira. Tulin suosiolla lämpimään suihkuun. Vihdoinkin flunssa ja muut sen tuomat jälkitaudit ovat helpottaneet sen verran, että jaksan taas käydä kävelyllä. Aloitin lyhyistä metsälenkeistä, pääasiahan on, että saa itsensä ulos. Noitten sairastelujen jälkeen se olikin entistä vaikeampaa. Aloitin myös avantosaunalla käynnit, ne tunnetusti virkistävät mieltä.


Omenainen, hunajainen juustotorttu

Tänne blogiini ei ole oikein tekstiä syntynyt kun pyrin pitämään tässä pöytäkoneella päivittäin istumani ajan rajallisena. Nyt on ollut muuta tekstin tuottamista niin paljon, että siihen olen käyttänyt pari kolmekin tuntia päivässä. Tabletilla kyllä luen ja kommentoin muiden blogeja, mutta pidemmät tekstit kirjoitan tässä päätepöydän ääressä.

Olen kuvannut meidän lämmitysjärjestelmän (51 kuvaa eri laitteista ja säätimistä) ja kirjoitan kuvausta siitä. Mies on jo yhden version tarkistanut ja merkannut korjaukset. Nyt kirjoitan korjattua versiota numero 2. Lisäksi oikoluen ja korjaan tekstiä miehen muihin kirjoituksiin. Nyt niitäkin on erityisen paljon.

Omenapiirakoita olen leiponut monenlaisia. Kuvassa on antonovka-omenasta tehty omena-juustotorttu. Omenat on ensin pehmennetty teräspannulla hunajalla ja kanelilla maustaen. Siitä omput on kaadettu murotaikinan päälle. Lopuksi omenoiden päälle sitruunanmakuista tuorejuustoa ja rahkaa. Sitten uuniin ja hitaasti paistaen kypsäksi. Tarkoittaa sitä, että juuri ennen kypsymistä uunista lämpö pois ja jätetään piiras uuniin jäähtymään. Otan sen pois kun uuni on jäähtynyt, näin se pysyy kuohkeana eikä lässähdä. Tällaisen piirakan kanssa ei tarvita jätskiä, mutta olen kokeillut esin suklaajäätelön kanssa, ja kas, namiahan siitä yhdistelmästä tuli.

Pimenevä syksy hiukan kauhistuttaa, kun kesä oli niin pitkä ja hieno. Mutta kaikesta selvitään, tavalla tai toisella. Kaikki lailliset keinot käyttöön!


27 kommenttia:

  1. Tarvajärven sanoin ylös, ulos ja lenkille. Kunpa vain jaksaisi. :)
    Omenapiirakka maistuisi kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lenkille lähteminen on kyllä näinä syyssateiden aikoina tosi ison kynnyksen takana. Tsemppiä sinullekin!

      Poista
  2. Voi jukra, miten tuli vesi kielelle! Pitääkö mun taas tehdä omenapiirakka...

    Hyvä kun oot päässy taudista eroon. Sateellakin kävely on ihan ookoo, kun pääsee sitten kotiin lämpimään :) (ja omenapiirakkakahvien ääreen?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sateessa on juu ihan kivakin kävellä, kun ei ihan saavista kaataen tule kuten tänään. Mutta se lähteminen!

      Piirakkaa jää joka kerta vierailtakin ja kaikkia ei viitsi pakastaa, pakko syödä :)

      Poista
    2. Onpa kummallisia vieraita, jos niiltä jää omenapiirakkaa tähteelle ;)

      Poista
    3. No, sinä et ole käynyt, tiedän, että sinä et jätä:)


      Poista
  3. Jessus, miten hyvältä tuo piirakka näyttää ja kuulostaa. En ole aikoihin leiponut, kun pitäisi yksin syödä, enkä ihan niin muodokkaaksi tässä halaja.

    Omenia olisi kyllä tarjolla täällä päin, vähän joka portin pielessä on koreja, joista voi ottaa omenia mukaan, näköjään runsas sato. Kaupasta ei tarvitse ostaa.

    Hyvä, että taudit ovat jo suostuneet jättämään sinut, oli jo aika!

    Täällä ei satanut aamulla, nyt kyllä ja tuo tuuli riepottelee aika hurjasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, tuota torttua on vielä päiväkahville palat meille, tule äkkiä, niin saat :)

      Täällä sataa vähän väliä nytkin taivaan täydeltä, kuin hanat olisi aukaistu.

      Omenista on varmaan monessa paikassa hyvä sato, joten meiltäkään ei moni ole hakenut. Possuille hakee onneksi yksi isäntä.

      Nyt vasta tajuan kuinka paljon väsymystä ne taudit toivat kun unen määrä alkaa vähentyä itsestään.

      Poista
  4. Mainiota, että toipuminen on edennyt metsälenkeille ja avantosaunoille, hissuksiin voimat siitä palautuvat! Tosi on; ei se kroppa taudeista toivu kuin silloin ennen, mutta toipuu kuitenkin ja tuo nukkuminen on oiva ja tarkka mittari...

    Omppupiiraas sai suun napsaamaan ja on herkkuevästä työtekstien tuottamisen siivittäjänä. Pöytäkonetta minäkin käytään pitempiin harjoituksiin ja sitten läppärillä pienempiä tuokioita.

    Puut tanssivat ja vettä vihmoo, pikkulintuja pyöri satapäisin parvin parina viime päivänä, västäräkit näyttäisivät olevan poissa, mutta vielä yksi jälkijättöinen pullerokyyhky tuossa äsken nokki nurmikolla. Vaan siivetönnä jne., joten otan kiinni tuosta kaikki lailliset keinot luvallisia; kyllä me tytöt pärjätään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä alkaa talitintit ja vastaavat pyöriä pihapiirissä ja odottaa talviruokintaa. Ei sentään vielä.

      Pärjätään me, Takkutukka, päivä kerrallaan, kynttilät on jo palamassa.

      Poista
  5. Ihanan näköistä piirakkaa. Pistä kahveet tippumaan, lähden matkaan. :-)Voin tuoda pussillisen saksanpähkinöitä mukanani. Niitä just kävin keräilemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry Katri, piirakka meni, mutta jos tulet, lupaan tehdä uuden ja entistä ehomman :)

      Poista
    2. Ok. Hyvä diili! :-)
      On sulla ainakin omppuja, ettei se voi niiden puutteeseen kaatua. Kuten myös taito hyppysissä.

      Poista
    3. Jep, omenia riittää. Kokemusta piirakoiden tekemisestä muutama vuosikymmen, eiköhän se riitä :D

      Poista
  6. Nam, miten herkulisen näköistä piirakkaa! Yhden piirakaan olen minäkin pyöräyttänyt, mutta vaan yhden..ja kuivan :-D
    Avantosaunalle peukutan kovasti. Pitäisi minunkin tutkia lähikaupungin uimahallitarjonta (ja ehkä avantokin). Kun vain saisi aikaiseksi, on niin monta muutakin juttua :)
    Ihan samaa mietin eilen, että miksi ihmeessä tämä talven tulo tuntuu nyt erityisen ahdistavalta. Ei mitään kunnon syytä asialle. Vain se kylmyys ja pimeä kauhistuttaa nyt kovin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on varmaan monia uusia asioita mietittävänä ja järjestettävänä, mutta vähitellen.

      Kesä oli pitkä ja lämmin, jotenkin kai sen loppuminen ottaa lujille. Luulisi päinvastoin, että siitä olisi voimia saanut, mutta tuo hiivatin sade ja pimeys ei naurata juuri nyt. Vasta on syyskuu :(

      Poista
  7. Tosi mukavaa lukea, että tauti on sinut jättänyt!

    On kyllä erityisen herkullisen näköinen piiras!
    Minä otin huvikseni vastaan kaveripiirin (10 naista) haasteen, että jätetään syömisistä pois kaikki sellainen makea, mikä on suurin houkutin. Ja aika on 15 viikkoa, loppuu jouluaattona! Minä päätin jättää pois suklaan, jäätelön ja karkit. Aikaa on nyt kulunut vähän yli 2 viikkoa, ja painoa pudonnut 2 kiloa, voi mikä ilo! Ja vielä suurempi ilo on se, ettei ole edes tehnyt mieli mitään makeaa, ainakaan vielä. Leivoin viime sunnuntaina omenapiirakan,(joka on siis minulla "sallittujen listalla") kun veljeni leski tuli käymään, enkä edes maistanut, vaikka se oli kuulemma tosi hyvää :D

    Tällaiset leikkimieliset haasteet ovat kivoja, ja jos palkintona painon lasku jatkuu, niin aion tosiaan jatkaa jouluun saakka.
    Tuota sinun piirastasi taitaisi kyllä olla tosi vaikea vastustaa...

    Sateista ja tuulista päivänjatkoa vaan täältäkin päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen pitänyt ihan huvikseni tuollaisia makeattomia kausia. Ei niinkään painon takia,vaan hyvän olon. Kun en osta mitään makeaa kotiin, niin ei sitä sitten tee mieli, pitkä matka hakeakin.

      Vaaka en käytä nykyään, joten kilon parin heitot huomaan vain vaatteista. Flunssa vei ruokahalunkin, joten omenapiirakka ei tee ollenkaan pahaa kerran pari viikossa. Nimittäin ulkoilu-asuni housut meinasivat pudota alas flunssan jälkeen kun laitoin kännykän taskuun :)

      Poista
  8. Kirjaimellisesti vesi herahti kielelle. Piti syödä omena, kun ei ole piirakkaa :D

    Itsekkäästi sanottuna, hyvä ettet kerkee postata useammin. Mäkin pysyn kärryillä, kun nykyään aika on niin kortilla.

    Allekirjoitan viimeisen kappaleen. Ja vaikka laittomatkin konstit ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no hyvä näin. Ei huvita istua koneella yhtään ylimääräistä, kun tulee jo muuten työpäivä täyteen. Selkäkin tykkää kun en istu pitkään koneen ääressä. Tästä tabletilta saa hyvin näitä lyhyitä kirjoitettua ja jälkeenpäin voi kirota virheitä. Kone ei vaan opi mitä sanaa tarkoitan, joskus tulee hassuja lauseita :)

      Poista
    2. Niin ne laittomat konstit? Kerro vinkkejä, otan käyttöön.

      Poista
  9. Aah, mikä piirakka! Tuon konstin, kun muistais, että jättää juustokakun uuniin! Mulla ne nimittäin lässähtää aina :( Täällä tulee vettä ties monettako päivää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juustokakku tosiaan pysyy korkeana ja kuohkeana siten, että lopuksi uuni pois päältä ja antaa sen olla uunissa jäähtymiseen asti. Ei mitään pikaruokaa :)

      Meillä on oikea syysmyrsky, kova tuuli ja sähkötkin meni jo pari kertaa hetkeksi.

      Poista
  10. Hyvä vinkki tuo tuorejuusto-rahkapäällys. Menee kokeiluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, rahkaakin saa nykyään sitruunan makuista.

      Poista
  11. On kyllä herkullinen piiras. Milloinkahan sitä pääsis leipomaan. Kunhan elämä tasoittuis :)
    Niinhän sitä pikkuhiljaa kannattaa taas lenkkeily aloittaa flunssan jälkeen.
    Olikin oikea koiran ilma pari päivää, tuuli ja satoi. Eipä voinut lähteä kauppaankaan fillarila.Tänään sentään jo paistoi aurinko, mutta hui kun oli kylmä jo, kun äsken tulin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmiä aamuja (ja öitä) on ollut täälläkin pari, tänään oli -3 C aamulla. Mutta lämpimämpää ennustetaan välillä. Myrsky katkoi sähköjä, onneksi meillä oli vaan pari muutaman minuutin katkoa.

      Poista