torstai 4. lokakuuta 2018

Käymässä hyppyrien kaupungissa


Terveisiä hyppyrien juurelta ja sieltä metsän puolelta.


Utuinen syysaamu 


Ajelin muutamaksi päiväksi ystäväni luo syntymäkaupunkiini. Ensimmäisenä iltana parannettiin maailma ja käytiin läpi omat ja läheisten (=aviomiesten) sairaudet. Sitten parina päivänä mentiin metsään ja suolle. 

Autolla siirryttiin Hollolan puolella. Patikoitiin metsäpolkua yhä ylemmäs ja kiivettiin näkötorniin. Aurinko ja aamuinen sumu tekivät näkymästä utuisen mutta syysvärit olivat komeat. 



Saalista karpalosuolta



Seuraavana päivänä painuttiin suolle. Ystävä tietää hyvän karpalosuon ja arveli, että nyt muutaman yöpakkasen jälkeen karpaloita olisi poimittavissa. Olihan niitä. Ensin pitkospuita pitkin keskelle suota, sammaleeseen piiloutuneena löytyi isoja punaisia marjoja. Palatessamme pitkospuita metsän puolelle, oli vastassa sen näköistä maastoa, että voisi löytyä suppilovahveroita. Ystavä totesi, että ei hän ole sieltä koskaan niitä löytänyt. Vaistoni sanoi, että kierretään pienemmän polun kautta ja kas, siellä oli vanha kanto, jonka ympärys oli täynnä suppiksia. Hetken jouduimme tuumimaan millä ne kuskataan autolle asti. Astiamme olivat täynnä karpaloita. Ei auttanut muu kun minun riisua takki ja sen alta ottaa toinen T-paita (eläköön kerrospukeutuminen!) ja tehdä siitä pussi, jonne sienet mahtuivat. 

Suppikset jätin ystävän perheelle, osa jo syötiinkin, ja karpalot toin kotiin. Lapsuudessani äiti teki aina karpalokiisseliä marraskuun alussa Pyhäinpäivänä jälkiruoaksi. Itse teen karpalojäädykettä. Aina ei karpaloita ole löytynyt mutta silloin teen jäädykkeen mustaherukoista. Tänä syksynä on reilusti karpaloita pakkasessa.

Kotona on taas hyvä olla. Oma sänky. Kelpaa selälle eikä vaadi aamulla kourallista särkylääkkeitä käynnistyäkseen. Mutta oi miten virkisti mieltä tuo reissu.





14 kommenttia:

  1. Hätä keinot keksii!
    Oi, karpalokiisseliä ja kermavaahtoa ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin ja kermavaahtoon hiukan kanelia, siinä vasta makuyhdistelmä :)

      Poista
  2. Voi, miten tuli lapsuusmuistot mieleen tuosta karpalokiisselistä! Minä en vain osannut oikein arvostaa sitä, vasta myöhemmin alkasi maistumaan. Kai se oli pienelle lapselle liian karvasta.

    Minä tein vähän aikaa sitten karpalojäätelöä. Se oli tosi hyvää. Mutta sekin olisi varmasti ollut parempaa, jos karpalot olisivat olleet itse poimittuja. Nyt poimin ne itse vain kaupan pakastealtaasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan itsekin, että otin aina vähän kiisseliä ja ison kasan sitä kermavaahtoa :) Myöhemmin siitä tuli suurta herkkua.



      Poista
    2. Just näin! :-)
      Nykyään on taas mittasuhteet toisin päin.

      Poista
    3. Niin se maku kehittyy kun ikää tulee :)

      Poista
  3. Mukava retki sinulla. Karpalojäädyke kuulostaa herkulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieli virkistyi vaikka selkä ei tykännyt.
      Karpalojäädyke on tosiaan mainion makuista, sokeria hiukan niin ei ole liian makeaa ja karpalon maku säilyy.

      Poista
  4. Ei sentään hyppyristä kuvattu :D
    Karpalot on hyviä, eipä oo tullu aikoihin käytyä suolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ole hyppyristä tuo kuva :) Olen kyllä käynyt joskus nuorempana isoimman hyppyrin yläosassa, hissi tuntui menevän tosi nopeasti, maisemia ei paljon uskaltanut ihailla.

      Sama täällä, en ole karpaloita itse poiminut moneen vuoteen, kunnes nyt tuli tilaisuus.

      Poista
  5. Karpalot: postauksesi ja kuvan myötä tunsin nenässäni karpalosuon ominaistuoksun ja aistin pikkuisen kohmeisten sormenpäiden tunnun; kivoja retkiä tein soille Isäni kanssa aikanaan... Suppikset ovat namskis kuten mustat, aromikkaat torvisienetkin, loppusyksyn terhakoita kunkkuja.

    Reissusi kuulosti virkistävältä, maailmaa on helpottavaa aina välillä parantaa ja jakaa asioita ystävän kanssa. Mutta aah-h, kuinka erityisen ihanaa onkaan palattua pötkähtää ikiomaan petiin ja herätä aamulla tarvitsematta rähmäsilmin rientää pilleripurkille. Jo senkin takia kannattaa keikkoja heittää.
    Mainiota kotiviikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka, rattoisaa viikonloppua sinnekin. Villasukat jalkaan niin tarjetaan :)

      Poista
  6. Oi karpalojäädyke! En oo saanu tehtyä, vaikka usein siitä haaveilen...
    Hienot maisemat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuo jäädyke on vuosikymmenien perinne, aina kun on vieraita syömässä näin syksyllä.

      Taisi sattua paras ruskan värihetki tuona viime viikon päivänä, keltaiset puut hehkuivat kuin valot :)

      Poista