Muutama vuosi sitten jaettiin blogiystävien kanssa akileijan siemeniä. Minulla oli silloin aiemmin vain yhtä sinistä. Nyt on montaa eri sinisen sävyä, vaaleanpunaista ja tummanpunaista. Vaan missä viipyykään valkoinen. Vielä on lukuisia nuppuja aukeamassa, jospa niissä oli valkoistakin. Hauskoja ne ovat, koska kun ne penkkiin kyvää niin linnut pitävät huolta, että niitä on sitten joka puolella.
Tässä muutamamia:
Ison kiven päälle linnut kuskaavat vaikka mitä siemeniä:
 |
| Tällä akileijalla on oma vartija |
Pionien ja muurahaisten yhteistyö on toimivaa:
Betoniruukuissani on lukuisia mehikasveja, täsä pari uusinta, Pinsiön retken tuomisia:
 |
| Kattomehitähti |
 |
| Marmorimehitähti |
Minulla on itse tekemiäni betoniruukkuja erimuotoisia yhteensä varmaan viitisenkymmentä. Tai oli. Tässä kävi ohikulkumatkallaan pari tuttavaperhettä ja molemmat halusivat ostaa (huom!) ruukkuja! Olin ihan, että ei niitä myydä vaan annetaan. Mutta väkisin maksoivat. Rahan tuloa ei voi estää. Ahneuksissani tietysti alan jo suunnitella taiteen myyntinäyttelyä, hehee...
Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Ihania ruukkuja, ei ihme kun menisi kaupaksi. Pisarat on niin hienoja, varsinkin kuunliljalla ja poimulehdellä. Akileija on siinä kiva, että se päättää missä haluu kasvaa. Niitä löytyy sitten sieltä missä ei luulis kasvavan.
VastaaPoistaHyviä kuvausilmoja ja kesäpäiviä sinnekin!
Kiitos Emilie. Tulihan noita ruukkuja tehtyä, osasta voi hyvin luopuakin.
PoistaAkileija löytää kyllä mitä omituisimmista paikoista pihaa, hauska perinteinen kasvi.
Hyvää jatkoa sinulle siellä kaupungin puolella!
Tuttavilla on silmää hienoille ruukuille :) Ota vain ihan hyvällä omatunnolla rahaa, ainahan sillä voi ostaa uusia maaleja tai betonisäkin!
VastaaPoistaPärjääkö muuten mehit talven ruukussa?
PoistaKiitos RH.
PoistaOlen nostanut mehikasviruukut talveksi kuistille, varmuuden vuoksi.
Aamunraikas puutarhakävely virkisti, kiitos! Tuo akileija niin perinteinen kun kerrot olevankin, on itselle vasta tämän sesongin tuttavuus ja väriskaalassaan hauska hörhöttäjä, jota majesteettiset mehitähdet mahtiruukuissaan arvokkaasti vartioivat.
VastaaPoistaMuurahaiset yhdyskuntineen ovat mielenkiintoista pikkuväkeä ja ehdottoman kunniamaininnan aamun kuvista saa täydellinen pioni & muurahainen, upea otos!
Makoisia mansikoita ja mainiota alkavaa juhannuksen alusviikkoa:)
Kiitos Takkutukka. Minäkin tykkään noista pionin nupuista, ilmeisesti muurahaiset syövät jotain nupun pinnalta, hyvin voivat sekä nuput että muurahaiset.
PoistaSamoin sinne oikein mukavaa juhannusviikkoa ja itse juhannusta!
Mehitähdet on kauniita, kuten ruukutkin :)
VastaaPoistaKiitso Maarit. Pidin noita ruukkuja vähän epämääräisen näköisinä (sitähän ne ovatkin) mutta sitten keksin pari vuotta sitten, että että maksaruohoja ja mehitähtiä kun istuttaa niihin, niin ruukkukin kaunistuu :)
PoistaMinäkin kehotan ottamaan rahan vastaan hyvällä omatunnolla. Vaikka tiedän kyllä sen tunteen, kun itsestä tuntuu, että eihän omia harrastusjuttuja voi hinnoitella. Mutta sitten taas, jos itse olen se saava/ ostava osapuoli, niin mielelläni maksan, koska tiedän käsitöiden arvon ja siksi toiseksi, silloin viitsin kysyä toistamiseenkin tekemään jotain.
VastaaPoistaNäistä maksuista on ollut paljon juttua suomalaisissa villasukka- ja neuleryhmissä. Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että esimerkiksi sellaisia pitkiä kuviollisia villasukkia ei tehdä useinkaan ihan yhdessä illassa. Tilataan sukkia ja sitten ollaan loukkaantuneita, kun hinnaksi ilmoitetaan 60- 100 € sukkapari. Onhan se paljon rahaa, mutta ellei ole sitä valmis maksamaan, silloin täytyy ryhtyä itse hommiin. Jo pelkästään laadukkaat langat maksavat oman osuutensa. Mutta siis tässä näkyy se, miten vähän monesti osataan ajatella, mikä työ jonkin käsityön takana on. Olipa se sitten tekijän harrastus tai ei. Harrastus ei tee siitä yhtään vähempi arvoista.
Itse kyllä sovin hinnan jo etukäteen, varsinkin jos on jostain isommasta työstä kyse. Näin se hinta ei ainakaan tule yllätyksenä ja kiinnostunut osapuoli voi päättää, ottaako vai jättääkö.
Ja kuunliljat vesipisaroineen. <3 <3
Varsinkin nuo tummat lajikkeet.
Totta puhut. Tuollaisen sementtiruukun tekemiseen menee useita päiviä, ensin pitää suunnitella, tehdä muotti, sopiva massa (mallista riippuen kovempi tai löysempi) ja sitte vielä ruukku kuivaa tarpeeksi monta päivää. Joten ei se ihan pikkutyttö ole.
PoistaToinen naisista oli sellainen puolituttu ja sanoin mielestäni aika ison hinnan kun hän sitä intti. No, hän totesi että no halvalla myyt, mutta ok.
Tästä lähin pyydän reilun hinnan jos joku kysyy ja jos ei osta, niin ei väliä,ei niitä ole myyntiin tehty :)
Nuo ovat niitä hopeanvihreitä kuunliljoja, aina ensimmäisinä kasvavat. Otan sinulle muistakin lajeista kuvia kunhan vielä vähän kasvavat. On ne ihania.
Meillä valitettavasti juuri nuo hopeanvihreät menestyvät huonoiten. Kestävät vähemmän aurinkoa kuin vaaleat lajikkeet. Pariin varjoiseen paikkaan on laitettu niitä viime vuonna ihan kokeeksi, mutta en ole kovinkaan toiveikas niiden pärjäämisen suhteen. Ne keltavihreät kestävät parhaiten aurinkoa, mutta ovat mielestäni kuunliljoista juuri niitä vähiten kauniita. Valkovihreistä en osaa vielä sanoa. Täytyy vain kokeilla ja herkkikset joutuvat sitten väistymään muiden tilalta. Onneksi lajikkeita on niin paljon, että kokeilun varaa on vielä runsaasti. Vaikka sekin vähän karsii soveltuvia lajikkeita, kun niiden pitäisi olla meidän tarpeisiin pienenä pysyviä. Korkeat lajit eivät pääse täällä oikeuksiinsa. Heh, nämä ovat taas näitä luksusongelmia.
PoistaMukavaa juhannusviikkoa!
P.S. Meillä kukki tänä vuonna ensimmäistä kertaa toinen mehitähtilajikkeista. Viime vuonna mies oli ne tuohon iskenyt ja ilmeisesti tykkäsivät uudesta paikastaan.
PoistaOlin jo täysin unohtanut, että niihin edes kukkia tulee.
Kunhan saan jossain vaiheessa inspiraatiosta kiinni ja kirjoittelen blogiini, niin laitan kuvan.
Totta, se hopeanvihreä viihtyy hyvin vain varjossa. Täällä ne kirjavalehtisetkin tykkäävät puolivarjosta, auringossa jäävät pienemmiksi.
PoistaMehitähdet ovat vähän arkoja täällä pohjoisessa, olen nuo isoimmat lajit nostanut kuistille talveksi. Maksaruohot ja pikkumehitähdet kyllä pärjäävät betoniruukuissa talven yli, lapioin niille lunta suojaksi (siis mies lapioi).
Mehitähdet ovat komeita, tuolla ison kiven päällä ne kukkivat, joxkusheinä-elokuussa, koitan muistaa kuvata.
Hyvää juhannusviikkoa sinne etelään!
Tosi kaunis yhdistelmä on tuo rosoinen betoniruukku ja kattomehitähdet.
VastaaPoistaRuukkuja ja kynttilänjalkoja olis mullakin muutama kesä sitten lakkoon päätyneessä betonipajassani. Ei ole tullut otettua käyttöön, eikä tarjottua muillekaan, kun en niitä niin kaksisina pidä. Vaan tulipahan tehtyä ja tärkeintä taisi olla kumminkin se onnistumisen ilo.
Hyvää juhannusta!
Aivan totta, tärkeintä on se oma luova työ ja ilo siitä, että saa jotain aikaan.
PoistaMinulla on niin hirveästi kuuden kesän aikana syntyneitä ruukkuja, että onneksi nyt niitä puskaradion myötä on mennyt on 7 kpl kaupaksi. Tuntuu hienolta, että ne kelpaa muillekin. Eikä raha koskaan pahitteeksi ole.
Kiitos Annukka, hyvää juhannusta sinnekin ja kohtahan se lomakin sinulla sitten alkaa lähestyä. Me olemme mökillä paljon tänä kesänä, heinäkuussa taas viikkotolkulla, tai miten huvittaa. Onneksi sinne on lyhyt matka, ni voi ajella kotiin välillä.
Taiteen tekijät ovat niin vaatimattomia, rohkeasti vaan hinnoittele työsi.
VastaaPoistaKuunlilja on poimulehden tavoin pisaroiden kerääjä, erityisen kaunis juuri sateen jälkeen.
Oman harrastuksen tuotteita on tosi vaikea hinnoitella, mutta täytyy ajatella, että ei se ole hölmö, joka pyytää vaan se joka maksaa :)
PoistaPoimulehti on tosiaan aivan samanlainen pisarankerääjä.
Hyvää juhannusta!