Vatsavarikset
Kävelen rappuja kolmanteen kerrokseen. Käytävä on pitkä, seinustalla on vain kapea penkki. Penkillä istuu jo yksi ekaluokkalainen poika äiti mukanaan, minä istun hänen viereensä. Käteni hikoavat ja vatsassa olevat perhoset muuttuvat variksen kokoisiksi.
Sisältä kuuluu kolisevia ääniä ja sieltä tulee pian ulos tyttö, joka pitelee päätään.
Vuorossa on poika, joka itku kurkussa menee sisälle. Jättikoinen valkotakkinen nainen vilahtaa ovella ja näen sisälle. Hyi kamala! Ei mene kauan kun poika ryntää ulos ja nainen sisältä huutaa pojan äidin siivoamaan poikansa oksennukset.
Minun
vuoroni. Suu auki! kuuluu komento ja teurastaja aloittaa työnsä.
Paikka oli kansakoulun hammaslääkärin vastaanotto. Hammaslääkäriä kutsuttiin teurastajaksi.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
viikon 44 krapusanat ovat käytävä, oksennus, komento
Krapu on
oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät
sunnuntaisin SusuPetalin
blogissa. Laita linkki sinne kun krapusi on valmis.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Voi apua ja YÖK, mikä vihlaiseva muisto ja jalanpoljettavan porakoneen veretseisauttava jyrinä pullahtivat pintaan. Meillä kansakoulussa rallatettiin: Tiedän paikan kamalan, koulun hammasklinikan.. Teurastaja, kyllä!!
VastaaPoistaMutta: kiitos muistutuksesta, olisikin hammastarkastuken tilauksen aika;)
Pahoittelen, että muistui mieleen... Mutta ihan hirveä paikka oli kyllä hammaslääkäri silloin. Eikä ole ihme, että monelle jäi iäksi kammo.
PoistaHuh, ihan samanlaisia muistoja kansakoulun hammaslääkäristä. Jalkapora ja hymytön hammaslääkäri, ei enää koskaan!
VastaaPoistaMuistan laulun, joka syntyi hammaslääkäristä Tiedän paikan armahan-säveleeseen.
"Tiedän paikan kamalan,
kouluhammashoitolan.
Siellä lapsia rääkätään,
hampaat suusta vedetään."
Mistähän ne löysivätkin silloin aikoinaan kaikki kamalat kiduttajat lapsien hampaita hoitamaan. Meidän koulussa oli Teurastaja - nimi jolla kutsittuun isoa valkopukuista naista.
PoistaOsuva laulu.
Hui! Itse muistan myös koulun hammaslääkärin, jota kaikki pelkäsivät. Oli kyllä hienoa viedä sitten aikoinaan omat lapset koulun / kunnallisen hammaslääkärin vastaanotolle, kun lääkärillä oli myös psykologiset taidot hallinnassa.
VastaaPoistaNiinpä. 50- ja 60-luvulla ei kansakoulussa tiedetty psykologisista taidoista, ei laulukokeissa eikä varsinkaan hammaslääkärissä.
PoistaMinäkin muistan tuon Susun laulun. Ei oo ikävä!
VastaaPoistaOnneksi tämän päivän hammaslääkäritoiminta on ihan jotain muuta eikä näitä teurastajia taida montaa enää elävän. Ihmisinä heitä toki on edelleen moneen junaan.
Juu, kyllä teurastajia löytyy muistakin ammateista. Mutta tuo lapsuuden muisto on niin elävä, että muistan vielä sen penkin värinkin, vihreä.
PoistaYTHS tarjosi jo aivan toisenlaisen kokemuksen.
Tästä hommasta ei meidän ikäluokilla ole kovinkaan kivoja muistoja. Ajat ovat muuttuneet tältä osin, onneksi.
VastaaPoistaNiinpä, onneksi hammaslääkärit ovat nykyään erilaisia ja laitteet uudenaikaisia.
PoistaMonta muistoa kansakouluajoilta antaa aiheen krapuun, heh.
Pora oli tosiaan pahin. Tuo muisto on elävä, äänet ja kaikki.
VastaaPoistaEi ole kivoja muistoja minullakaan kouluajan hammaslääkärireissuista. Osaksi taitaa olla piikkipelkoni siltä ajoin peräisin.
VastaaPoistaVaan olipa nimi teidän koulussa joskus haamaslääkärillä! Ei kovin mairitteleva.
Taitaa monella olla huonoja muistoja tuon ajan kouluhammaslääkäristä.
PoistaTeurastaj-nimi tuli siitä kun luokkakaveriltani poistettiin hammas ja verenvuoto jatkui vielä luokassa, on jäänyt elävästi mieleen.
Koulujen hammashoitoloihin vissiin hakeutui sadistisia tyyppejä. Mejän koulun lääkärillä oli itellä reikäiset hampaat ja henki haisi pahalle. Pora toimi sentään sähköllä.
VastaaPoistaMinustakin tuntuu siltä, että ne hammaslääkärit, jotka olivat surkeita työssään, päätyivät kouluihin. Minäkin muistan sähköporan, mutta oli se hirveä vehje nykyisiin verrattuna. Koko leuka tärisi.
PoistaJännässä kuuntelin odotushuoneessa, kun krapulainen(tai tuiskeessa) hammaslääkäri kiroili koko ajan. Mulle ei ihme kyllä kironnu kertaakaan.
VastaaPoistaNo kaikenlaisia hammaslääkäreitä lapsia hoitamaan laitettiin, huh.
PoistaJoo, meillä oli mies, joka nautti lasten rääkkäämisestä. Minullakin osaproteesi hänen hoitojäljiltään. Tuli pahaolo muistellessa niitä aikoja.
VastaaPoistaTulee paha olo todellakin kun muistelee niitä kidutussessioita. Kammo hammaslääkäriin kesti monta vuotta.
PoistaOnneksi luin tämän hiuksianostattavan kravun nyt illalla, enkä aamulla.
VastaaPoistaOli nimittäin päivällä tapaaminen hammaslääkärini kanssa.
Hyvä niin. Toisaalta, onhan hammaslääkärit nykyään erilaisia.
PoistaOnpa mahtava vertaus tuo perhosten muuttuminen variksiksi. Täytyy ottaa käyttöön.
VastaaPoistaMuistan oikein hyvin kouluhammaslääkärin. Vastaanoton haju, oven takaa kuuluva vinkuvan poran ääni ja jäätävä pelko. Ja mikä helpotus kun se oli ohi ja pääsi tien toisella puolen olevaan kauppaan ostamaan pähkinöitä.
Kiitos Seita, varikset ovat vapaasti käytettävissä.
PoistaKyllä nuo muistot ovat elävästi mielessä. Onneksi myöhemmin tuli mukavia hammaslääkäreitä.
Tuli minullekin kouluaikainen rallatus mieleeni. Näistä näkyy olevan eri versioita, meillä se oli
VastaaPoistaTiedän paikan kamalan
koulun hammashoitolan
siellä hampaat revitään
ikenet vain jätetään.
Meillä hammaslekurin vastaanotto oli koulutiloissa ala-asteella. Opettaja aina kertoi, kenen sinne pitää milloinkin mennä. Muistan odotustilan ja sen hajun, jota kammoan vieläkin. Ja heiluva maitohammas tosiaan vain vedettiin ja tungettiin tuppo suuhun. Sitten sai valita kiiltokuvan tai jonkin pienen muovilelun “tarjottimelta”. Minulla hammaslääkärikammo kesti pitkälle aikuisikään ja nykyäänkin inhottaa siellä käydä, vaikka käynnit ovat aina kivuttomia. Ennen muinoin ei ollut puhettakaan mistään puudutuksista.
Tuossa muodossa rallatus vaikuttaa minullekin tutulta.
PoistaEi meillä saanut mitään pientäkään lelua, ovesta ulos mennessä huudettiin vain seuraava. Enkä muista minäkään puudutuksia olleen. Oli se kamala paikka, jätti monelle elinikäisen hammaslääkärikammon. Se haju on niin muistossa!