Syysretki
Tyttökerhon retki tehtiin syksyllä ja vaikka oli lämmintä, illat olivat jo pimeitä.
Bussi vei kerholaiset vanhalle koululle.
Retkeläiset majoitettiin yhteen isoon luokkaan. Kaikilla oli omat makuupussit ja lattialla oli patjat.
Illalla pihalle tehtiin iso nuotio ja nuotion ympärillä istuttiin ja kerrottiin kauhutarinoita, mysteereitä ja syntejä, joita oli tullut tehtyä.
Lilli ei uskaltanut kertoa. Hän oli retkelle lähtiessä ottanut salaa äidin ruokakassasta, vanhasta peltipurkista, 50 markkaa.
Kaikilla muilla tytöillä oli aina rahaa. Lilli häpesi kuluneita vaatteitaan ja ajatteli ostaa jotain kivaa noilla rahoilla.
Paha mieli tuli kuitenkin kun tytöt esittelivät uusia retkivarusteitaan. Lillillä oli samat vaatteet kuin koulussa.
Lilliä itketti.
_________________________________________________________________________
Viikon 8 krapusanat ovat: mysteeri, synti, peltipurkki
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Voi pientä Lillia... Juohtuu mieleen Tove Janssonin "Kuka lohduttaisi pikku Nyytiä". Ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunne on raskas kantamus nuorelle, joten kaikki sympatiani heruvat Lillille:)
VastaaPoistaNiinpä, kuka lohduttaisi pikkutyttöä, Takkutukka. Lapset osaavat joskus olla tosi julmia kiusatessaan ihan vain sanoilla, vaikkapa huonommista vaatteista. Siitä jää usein elämänpituiset traumat.
PoistaVoi Lilliä, surullinen tilanne. Syyllisyys varkaudesta ja edelleen samat vaatteet kuin koulussa.
VastaaPoistaMietin, onkohan vaatteista kiusaaminen nykyään yleisempää kuin ennen? Omasta kouluajastani en muista, että ketään olisi kiusattu vaatteiden takia.
Muista syistä kyllä :(
Noin minäkin muistan, Susu. Ei vaatteista kiusattu, sitten niitä muita kiusaamisen aiheita oli kyllä vaikka mitä.
PoistaSurullista. Nuorelle raskas kokemus. Luultavasti itse säästyin kiusaamiselta vain siksi, että olin luokan parhaimpia piirtäjiä, soitin viulua joitakin vuosia, myös koulun juhlissa, ja olin aika nättikin. Kuljin useimmiten siskoni vanhoissa vaatteissa ja asuimme niin köyhästi, että vain yhden koulukaverini kehtasin pyytää kotiini. Hänkin oli yhtä surkeista oloista. Kaikki sympatiani ja empatiani ovat näiden vähäosaisten lasten ja nuorten puolella.
VastaaPoistaOn kyllä turhaa ja surullista, AilaKaarina.
PoistaItsekin olen kokenut kiusaamista, sanallista ja joukosta pois jättämistä. Syynä oli se, että olin luokan paras oppilas, vaikka olin köyhä. Se ei silloisille Lahden kermaperseille (anteeksi) sopinut.
Ei minuakaan surkeitten vaatteiteni takia kiusattu. Hävetti kyllä ja se lisäsi ujouttani.
VastaaPoistaKyllähän se lapseen (toki aikuiseenkin) vaikuttaa, jos on jotenkin erilainen kuin muut. Vaikka ei kiusata, niin itsellä on kurja tunne kun muut voivat käyttää rahaa hulvattomasti.
PoistaKöyhän lapsen ei ole hyvä olla rikkaiden kaverien keskellä. Ei minua kiusattu, mutta vaatteeni korjattiin 12 vuotta vanhemman siskon vaatteista tai ostettiin alennusmyynneistä.Ei kovin kivaa.
VastaaPoistaTuo on niin totta, Riitta. Kun ympärillä on kaupungin kerman lapset ja itse on aivan toisenlaisesta perheestä, niin ulkopuoliseksi jää.
PoistaNyt kyllä osui aika syvälle tämä, koska Lillin elämä oli suora toisinto omastani :(.
VastaaPoistaMuilla oli koulun pyöräretkellä eväsjuomana limpparia ja mulla oli veripullossa (siinä punavalkoisessa) kotona tehtyä marjamehua.
Luokksormustakaan en ainoana koko luokasta saanut, vaikka oli toiveikkaasti sovitellut itselleni sopivan koonkin. Se maksoi kymmenen markkaa, mutta sitä rahaa ei ollut.
(Nämä vaan päällimmäisenä mieleen tulleita. Lisää olisi vaikka kuinka paljon peltipaikalla korjatuista aikuisten puusuksista lapselle "sopivaksi" katkotuista suksista lähtien ym).
Mutta toivon, että Lillille kävi myöhemmin niinkuin mullekin, että pääsi elämässään eteenpäin ja vaikeuksien yli niin, että elää nyt onnellisena :). Toisin kuin moni niistä, joilla oli aina sitä rahaa yllin kyllin. Se ei lopulta onnea takaa.
Tuttuja tuntemuksia Annukka. Minä säästin kesätöistä luokkasormusrahat, kun en kehdannut olla ainoa, joka ei osta. Monia muita juttuja muistan minäkin, onneksi osa on jo unohtunut.
PoistaHyvä havainto tuo loppu. Lopulta kun sain oman ammatin ja jo opiskelu toisella paikkakunnalla auttoi elämässä eteenpäin. Muutama koulukaveri niistä paremmista perheistä on ollut kuuntelemassa kun esittelin työpaikkani järjestelmiä. Pari leukaa loksahti, kun nimeni kuulivat.
Se on kovaa olla erilainen joukossa. Vaateet antanvat ensivaikutelman ja sen mukaan sitten "kaveerataan". Eriarvosuuta on monenlaista nykyään. 50 mk:n pihistäminen oli aika epätoivoista Lilliltä.
VastaaPoistaEn tiedä nykyisistä lapsista, anli itse, mutta minun aikanani vaatteet tosiaan tekivät kaveripiirin. Aika usein olin sitten yksin. Lapset ja nuoret osaavat olla tosi julmia.
PoistaIlo retkestä kuihtui pahaan mieleen. Tunsin samaistusta, kun tuli mieleeni, miten joskus10-ikäisenä sain synttärikutsun, josta iloitsin. Äiti teki lahjan, mutta seuraavana päivänä syntymäpäiväsankari sanoi minulle, etten voi tulla, sillä ei kutsutakaan köyhiä.
VastaaPoistaKyllä tuntui pahalta aimarii. Vai ei köyhiä kutsuttu, julmaa.
PoistaOnneksi äiti osasi tehdä aikuisilta jääneistä vaatteista minulle uusia:D.
VastaaPoistaTaitava äiti sinulla pasanen.
PoistaMinä häpesin äidin tekemiä vaatteita, kun muilla oli kaupasta ostettuja.
Usein ne rahat tuhlaantuu semmoseen jota ei usein saa,huono omatuntohan siitä tulee.
VastaaPoistaNiinpä Uggla. Ehkä toiveissa oli olla jotenkin samanlainen kuin muut.
PoistaOn helppo samaistua Lillin ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunteeseen. Sellainen ajaa epätoivoisiin tekoihin. Surullinen olo Lillin puolesta.
VastaaPoistaOnhan se surullista Kirsti ja jotenkin niin kurjaa kun ei hyväksytä kaveriksi köyhempää. Mitä väliä sillä rahalla olisi ystävyyteen.
PoistaSukupolvesta toiseen tämä ilmiö toistuu. Vain kohde, vaatteet, puhelimet jne., vaihtuu.
VastaaPoistaKyllähän me aikuisetkin osataan verrata itseämme toisiin. Tulee paha mieli kun tuo on kauniimpi, rikkaampi, laihempi, älykkäämpi jne jne. mutta onneksi osaamme jo suht hyvin elää epätäydellisyyksiemme kanssa. Lapsena sitä osaamista ei vielä ole...
Ajatuksia herättävä tarina!
Kiitos BLOGitse.
PoistaTuo on kyllä totta, että "kiusaamista" on kaiken ikäisillä. Mutta onneksi vuodet tuovat jotain oppia, että ei tarvitse välittää.
Minusta tuntuu, että tuo tilanne on vaan pahentunut siitä kun ite olin koulussa, eli -60-70 luvulla. Ainakin kansakulussa ollessa oli melkein kaikki kyläläiset aika samantapaisissa asemissa. Tietysti joillakin oli paljon lapsia, niin ei varmana ollut varaa ostaa uusia vaatteita kaikille. Nyt on paljon enemmän vaatimuksia, esim Merkkivaatteet, kännykät tai netin tuomat houkutukset.
VastaaPoistaOsaat kyllä ottaa hyvin näitä herättäviä asioita näihin Krapuihin!
Kiitos Emilie.
PoistaMinulla oli oppikouluun jo pitempi matka keskelle kaupunkia. Kaupungin parempien perheiden lapset kävivät samaa koulua. Pärjäsin kai heidän mielestään koulussa liian hyvin köyhäksi, joten porukoihin ei pyydetty mukaan.
Tosiaan, nykyään on vielä kaikki puhelimet yms, joten aina köyhä on erilainen kun rahaa ei ole.