Sivut

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Viikon 13 krapu on kuvakrapu - Merikelpoinen

Merikelpoinen

Nuorena olin kaunis ja maalipintani kiilsi punaisena ja valkoisena kun etenen merta pitkin.

Sisustus oli tiikkiä ja plyysiä. Kaikki hohti puhtaana ja istuimet olivat pehmeitä. Lapset saattoivat torkahtaa pehmeissä nojatuoleissa kun laiva puuskutti eteenpäin.

Silloin 1920- ja 30-luvuilla hienoimmat kaupunkilaisperheet muuttivat kesiksi huviloilleen saaristoon minun kyydissäni.

Mukaan perheiden piti pakata melkoisesti kaikenlaista tavaraa: pitovaatteita, vuodevaatteita, patoja, kattiloita, ämpäreitä, pesuvateja, ruokailuvälineitä ja monia muita kullekin perheelle tarpeellisia asioita.

Syksyllä palatessa kaupunkiin kyytiini pakattiin koko puutarhan syksyinen sato: hillopurkit, kurkkusaavit ja kuivatut yrtit.

Kesät kuljetin vieraita ja perheiden isiä huviloille ja takaisin kaupunkiin.

Haikeana muistelen tuota kaikkea.

Kaikki oli ennen paremmin.


                            _______________________________________

Viikon 13 krapukuva on yllä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis. 

  

24 kommenttia:

  1. Vanhus siinä haikeilee. (onko tuollaista sanaa edes olemassa?)

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana tarina! Nuorena olin kaunis ja maalipintani kiilteli...
    Ja voi noita persoonallisia vanhoja aluksia, joiden plyyshipintaisilla tuoleilla istuttiin, salongeissa sohvilla torkuttiin, kannella nukuttiin ja kirjaimellisesti tehtiin matkaa Ruotsiin ja Saksaan.

    Mitäs siitä, jos itse kullakin nykyisin maalipinta hiukka halkeilee;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka.
      Vaikka maalipinta on tässä itse kullakin rapissut, niin laivamatkojen muistot säilyvät.

      Poista
  3. Oi niitä aikoja. Silloin kaikki oli todellakin paremmin. Jaksoin ja näytin hyvältä, olin tarpeellinen.
    Laivaressu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Susu, laiva näyttää selvästi olevan hiukan murheellinen muistoissaan.

      Poista
  4. Muistelujen aika. Aika rapisuttaa ulkomuodon mutta muistot ovat silkinsileitä ja sametinpehmeitä :D

    VastaaPoista
  5. Haikea tarina. Hylätty vanha laiva, oi! Miten kaunis se onkaan ollut loistonsa päivinä, mutta kaunis se kyllä on edelleenkin. Jospa kaikki vanhat esineet ja tavarat osaisivat puhua, saisimme kuulla monenmoista tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, AilaKaarina, jospa tuo laiva osaisi kertoa tarinoita, niitä riittäisi.

      Poista
  6. Laiva inspiroi sinut niin kauniiseen ja nostalgiseen tarinaan. Tuolla tavoinhan herrasväki kesäisin toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta. Pidän kovasti vanhoista laivakuvista ja tarinoista, äitini oli FÅA:n pienissä laivoissa nuorena keittiössä kokkina. Geenit periytyivät kai minulle.

      Poista
  7. Mukavasti kerrottu! Niin ne kaupungin parempiosaiset lapset ja kotiäidit piikoineen meni maalle kesäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RH.
      Olen kuullut noita kertomuksia äitini nuoruudesta, ja paljon mustavalkoisia kuvia on 30-luvulta asti laivoista tallella.

      Poista
  8. Niin se on, kaikki muuttuu vanhetessaan. Jos pidetään huolta ja hoidetaan, niin paremmin säilytäänkin. Nykyään perheillä, joilla on saaressa huvila, on myös oma vene.
    Haikea tarina. Elämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, aimarii, ikä tuo väistämättä muutoksia.
      Nuorempana jotenkin kuvitteli, että kaikki säilyy, nyt on huomannut, että maalit rapistuu ja nivelet kuluu... haikeaa mutta todellakin elämää.

      Poista
  9. Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiiohoi :)

    VastaaPoista
  10. Ajan hammas puree ja tekee haikeaksi ,mutta onneksi on upeita muistoja <3.

    VastaaPoista
  11. Se mikä ennen oli paremmin, ei ollut kovin paljon. Mutta ehkä sitäkin tärkeämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin se vähäkin tuntui tärkeältä ja hienolta, pasanen.

      Poista
  12. Tarina kuin Suomi-filmistä. Olispa jo kesä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta BLOGitse, pakkanen vaan jatkuu, argh.

      Poista