Muutosten kevät
Viime talvena lumisateita oli paljon. Jokainen kolallinen ja lapiollinen oli itse työnnettävä ja nostettava edellisten päälle korkealle kinokselle. Ei ollut kaveria työntämässä isoa kolaa.
Myönnän, että välillä meinasi epätoivo iskeä. Olen kuitenkin sinnikäs, ja mietin aina, että kyllä vielä jaksan. Lämmin tuli kovalla pakkasellakin, suorastaan hiki.
Päätin heti yksin jäätyäni, että kunhan byrokratian rattaat pyörähtävät kierroksensa, tämä nainen alkaa kiinteistökaupoille. Näin tapahtuikin.
Kaikki sujui ripeästi ja ystävät auttoivat ja tukivat.
Nyt istun uuden ylimmän kerroksen kotini ranskalaisen parvekkeen vieressä ja kirjoitan.
Katson ulos, näen metsän rinteitä, aivan kuin tuossa etelärinteessä kasvavissa koivuissa olisi jo hento vihreys.
Elämä jatkuu.
________________________________________________________________________
Viikon 17 krapusanat ovat: hento, epätoivo, lämmin
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Tässäpä krapu, joka sisältöineen oli silkka iloa lukea!! Näen Sinut sieluni silmin istumassa parvekkeen vieressä uutta miljöötä tähyillen, uupuneena, mutta tyytyväisenä siitä, että yksi elämän suurimmista prosesseista on takanapäin. Sisu on uskomaton käyttövoima. Mummini tapasi tiukoissa mutkissa todeta: "Ilo pintaan, vaikka syän märkänis" ja se on kantanut tähän saakka.
VastaaPoistaOnnea uuteen kotiin ja elämänvaiheeseen sekä keveämmin askelein kohti alkaneen kevään ja tulevan kesän kauneutta ja iloja:)
Lämmin kiitos Takkutukka.
PoistaJuuri noin elämä on nyt. Olen aivan puhki kaikesta järjestelystä, mutta vähitellen voimat palautuvat ja nautin uusista näkymistä, tietäen, että kesä on tulossa. Ja varmistin senkin, että lähellä on kaksikin järveä :) vesinautintoihin.
Ja ensi talvena voin vain katsella ikkunasta kaunista lumisadetta!
Näen sinut jo nyt ihailemassa lumisadetta ikkunan takaa. Voit nauttia siitä, että maisema on kuin postikortista!
VastaaPoistaRankkoja kuukausia sinulla takana. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja nyt olet tässä, ihailemassa silmujen puhkeamista, odottamassa järveen pääsyä.
Lumisadehan on kaunista, Susu, ainakin näin ikkunan takaa katsottuna.
PoistaOn välillä vielä vähän pöllämystynyt olo, mutta vähitellen totuttelen.
Hyvä krapu ja oikea päätös. Elämässä pitää olla muutakin kuin raatamista. Harvoin, jos koskaan, kadut päätöstäsi.
VastaaPoistaKiitos Kirsti Kaija. Samaa mieltä olen, eipä taida tulla ikävä lumitöitä ja puiden kantamisia.
PoistaOnnea uuteen kotiin ja uuteen elämänvaiheeseen Cara<3
VastaaPoistaLämmin kiitos Maarit.
PoistaHieno krapu. Kaiken surun ja murheen jälkeen paistaa keväinen aurinko <3.
VastaaPoistaNiin AilaKaarina, vaikka ikävä ja suru on vielä useinkin läsnä, niin aurinko ja tuleva kesä tuovat lohtua.
PoistaHalu ja kyky tehdä lumitöitä (ja muita omakotitalon tarpeellisia puuhia) joutuvat iän ja terveyden myötä puntariin totutun reviirin säilyttämisen kanssa. Ja sitten on vain sopeuduttava uuteen tilanteeseen.
VastaaPoistaNoinhan se on. On pakotettu tekemään ratkaisu, ja onneksi itse olin heti sitä mieltä, että järkevintä on lähteä. Aika aikaa kutakin. Sopeutuminen uuteen on helpompaa, kun tiedän, että pääsen helpommalla ja voin tehdä mieluisia asioita.
PoistaPaljon onnea uuteen kotiin! Olipa hieno kirjoitus. Ihan näen sieluni silmillä. Mulla meni 2 vuotta siellä taistellessa lumihankien kanssa, ennenkuin talo meni kaupaksi. Mutta kyllä se viherpeukalo kaipaisi multaa jo. Näyttää siltä että ei omaa maata tule (vielä), (Omaahan se on pussissakin ostettu maa) mutta vielä en parvekeajatuksesta ole luopunut. Kyllä tavoittelen jotain vihreätä ikkunanäkymää, saa nähä toteutuuko :D Nyt on näkymä vastapäisen talon huoneisiin :) Aina välillä huvittaa.... ;)
VastaaPoistaKiitos Emilie, tämä talo valmistui sopivasti maaliskuun lopussa.
PoistaJoo, ei ole oikein tämän ikäisten hommaa rankat lumityöt ja puiden kantamiset. Päätin, että teen kaikkeni, että saisin talon myytyä mahdollisimman pian. Kolme viikkoa se ehti olla etuovi.com:ssa.
Minulla on taas niin, että olin jo hiukan kyllästynyt ison puutarhan hoitoon ja kaipasin enemmän järveen juoksemaan ja muihin harrastuksiin. Mies meillä ei olisi toki lähtenyt pois, mutta nyt kun itse oli päätettävä, niin tein oman mieleni mukaan tietysti.
No ei se toiseen taloon tuijottaminen oikein hyvältä kuulosta. Minä tarkastin kaikki ympäristön rakennushankkeet ja tänne ei tule lähelle mitään, näkymät ovat avarat ja metsäiset. Toki nautin siitäkin kun katselen täältä korkealta iltaisin koiran ulkoiluttajia, huvinsa kullakin :)
Siitäkin nautin kun kaupat on nyt lähellä, lähin kauppa 600 metriä, aiemmin oli yli 5 km.
Hienoa! Monet vaan kuvittelee ja haaveilee mutta eivät tee mitään. Onnea uuteen kotiin ja kevyisiin (kevät)maisemiin!
VastaaPoistaKiitos BLOGitse! Minulla on tapana panna toimeksi, kun muuten ei tapahdu mitään. Haaveilu ei auta kun on kovan talven käynyt läpi, se antoi voimia ja vauhtia muutokseen.
PoistaOnnea oikein paljon uuteen kotiin!
VastaaPoistaSinne jäi puutarhan penkki ja sun ihanat taideteokset.
Lakkoillessa, kun oli aikaa, mietin etten minäkään yksin pärjäisi omakotitalossa. Iso piha, polttopuitten teko ja sen kymmenet hommat. Nuorena jaksoi, kun olin 11 v yksinhuoltaja eksän reissutyön takia. Saattoi mennä puolikin vuotta, ettei nähty. Enää ei onnistuisi.
On sulla ollut kova työmaa järjestää kaupat ja muutot. Nyt voit henkäistä <3
Kiitos Sirpa!
PoistaKyllä yksi talvi lumitöitä, puiden kantamista ym riitti. Nyt olisi ollut edessä pihatyöt. Onneksi sain talon myytyä.
Betoni"taidetta" jaoin ystäville, joilla on piha. Osa jäi nuoren pariskunnan iloksi.
Nyt todellakin henkäisen, huomaan olevani tosi väsynyt, kun stressi purkautuu ja saa vain olla. Mutta nyt on aikaa levätä ja kesä tulee, kaksi järveä on ihan lähellä. Laitan sähköpostia jossain vaiheessa sinulle tarkemmin.
Viisaan liikkeen teit! Viime talven lumityöt olivat (taas) todella rankkoja. Onnea uuteen kotiin.
VastaaPoistariitta k
Kiitos Riitta!
PoistaElämä kuljettaa. Se tuo muutoksia, raskaitakin. Kaikkeen on yritettävä sopeutua. Hieno krapu, kauniisti kerrottu.
VastaaPoistaSinulla on uusi koti - onnea paljon.
Kyllä minullakin omakohtaista tuntumaa talven lumitöihin, mutta tiedän, että iän karttuessa ja voimien huvetessa olen muutoksen edessä.
Kiitos aimarii.
PoistaElämässä on luopumisia ja myös seesteisiä aikoja. Nyt oli yhden aikakauden päätös ja uusi alkaa. Voimat eivät olisi riittäneet pihan hoitoon, lumitöihin ja puiden kantamisiin. Nyt on hyvä päästä helpommalla.
On järjestettävä olonsa ja elonsa jaksamisen mukaan. Onnea uuteen kotiin. Vähän sama tilanne on täälläkin. Vapaa-ajan kotimme muuttui kevään aikana paritaloasunnosta kerrostalokämpäksi. Minulle ihan uusi asumismuoto, joka vaatii opettelua ja sopeutumistakin.
VastaaPoistaKiitos seita.
PoistaMinäkin olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, välissä opiskeluajan ja työelämän alun kerrostalossa. Nyt jo viimeiset 33 vuotta omassa talossa mieheni kanssa. Mutta täysin mahdotonta olisi ollut toinen talvi jaksaa yksin suuren puutarhan ja talven lumitöiden kanssa.
Onhan tässä kerrostalossa asumiseen uusi sopeutuminen, mutta toisaalta nyt osaa antaa arvoa helppoudelle. Liikuntaa voi harrastaa mieleistään, viime talven pakollisten lumitöiden ja puiden kantamisten sijaan.
Onnea teillekin uuteen asumismuotoon!
No nyt ei tainnut Krapu olla fiktiota. Onnea uuteen kotiin <3
VastaaPoistaJuu, täyttä faktaa joka kolallinen. Kiitos RH.
Poista