Kiljukaulan linja-automatka
Tykkäsin pikkutyttönä matkustaa lättähatulla. Lahdesta Riihimäen suuntaan matkattiin muutama kerta kesässä. Eväät tehtiin aina, kesti matka kuinka vähän tahansa.
Mutta linja-autolla en halunnut pitempää matkaa kulkea, kuulemma. Itse en sitä tiettyä matkaa muista, olin ehkä 3-vuotias, mutta kuulin jälkeenpäin siitä monta kertaa. Isosisko irvaili.
Menimme äidin kanssa hänen ystävättärelleen kylään Orimattilan suuntaan. Matkan alettua olin nopeasti halunnut ulospääsyä ja/tai perillä oloa. Kumpaakaan ei ihan äkkiä ollut tiedossa, joten olin alkanut huutaa. Voin kuvitella äitini mietteet. Olin kiljunut koko matkan, äiti säilytti kärsivällisyytensä. Mutta ei ihan heti matkaa unohtanut.
Kyyneleeni kuivasi perillä rouva Lampisen kesäpaikka ja uinti järvessä!
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
BLOGitse aloitti kesäraapaleet ja antoi muutamia sanoja, joita voi käyttää.
Kesäraapale 1 sanat: NOPEA, SÄILYTTÄÄ, HALUTA, UNOHTAA, UIDA
Linkki: https://blogitse.com/2022/06/01/kesaraapale-1-reissu/
Hassua. Minulla on tuo sama tunne näin aikuisena. Loppuis jo matka! Oltais jo perillä! :) Järveen uimaan pitää päästä heti kun vesi on...tarpeeksi lämmintä :)
VastaaPoistaMinä en tykkää vieläkään bussimatkoista, kuljen omalla autolla :)
PoistaEhdin käydä jo uimassa joitakin kertoja toukokuun alkupuolella ja sitten tuli tauko kun patti jalassa puhkesi ja järveen ei nyt voi mennä.
Kiitos Kesäraapaleesta!
Oli retki mikä tahansa, niin eväät on tärkeä osa sitä. Minä en aivan lapsuudesta muista automatkoja. Junarataa ei lähimailla ollutkaan.
VastaaPoistaKiva tarina.
Kiitos aimarii. Tämä tarina on tosi, itse en sitä muista mutta minulle kerrottiin, että huuto oli kova ja koko bussillinen porukkaa kärsi :)
PoistaEväät junassa syötiin yleensä vartin matkan jälkeen.
Voi sinun äitiparkaasi!
VastaaPoistaMinulle tuli huono olo bussissa ja henkilöautossa lapsena, onneksi matkasimme melkein aina junalla.
Niinpä Susu, oli siinä äidillä kestämistä.
PoistaEn tiedä mikä uhma minulla oli ollut, liekö pakotettu mukaan kesken leikkien.
Oletpa aikamoisella konsertilla ilahduttanut kanssamatkustajiasimutta rautainen kärsivällisyys on ollut äidilläsi! Ei bussimatkailua täälläkään eikä liioin julkisia kulkuvälineitä, oma auto liikkuu ja pysähtyy silloin kun itse tahtoo.
VastaaPoistaOnneksi uinti pelasti ja se on jäänyt Sinulla veriin, ehkäpä juuri tuon kokemuksen vuoksi!?
Toivottavasti pääset taas pian pulahtamaan tärkeän elementtisi syliin:)
Konserttia todellakin Takkutukka. Äitini kertoi jälkeenpäin, että vedin aina henkeä välillä ja sitten taas jatkoin huutoa :)
PoistaNiihin aikoihin se vesipeto heräsi, koska naapurin poikien kanssa karattiin Porvoonjoelle uimaan.
Hieno raapale! Minkäs sille voi, jos ei halua matkustaa bussilla :D
VastaaPoistaSanos muuta, Maarit, erityisen kurja matka, vaikka en itse edes muista sitä. Mutta vieläkään busseissa tykkää matkustaa.
PoistaJärviuinneilla on selvästi ollut aina merkittävä ja parantava(kin) rooli elämässäsi.
VastaaPoistaItsekin pikkutyttönä asuin järvessä kaiket kesät. Ei haitannut, vaikka välillä märkiä korvia vihloi kesätuulessa ja huulet oli sinisenä kylmästä. Ainoastaan ukkonen piti pois vedestä.
Semmoista olen miettinyt, että miksi "onko vielä pitkä matka (perille)?" kysymykseen lapsille useimmiten vastataan, että "ei ole enää pitkästi", koska siitä seuraa vaan vähän ajan päästä sama kysymys uudelleen.
Itselläni oli aina tapana vastata pojille, että "kyllä on vielä tosi pitkä matka" (siis jos oikeasti oli) ja rauha takapenkillä kesti paljon pidempään.
Oikeassa olet Annukka, joki ja myöhemmin järvet ovat olleet aina minulle tärkeitä. Vedessä on murheet, ainakin hetkeksi, unohtuneet. Samoin nyt aikuisena vaikkapa saaressa mökillä on aina ollut riemullista - aamu-uinnit, yöuinnit jne.
PoistaMinä en itse muista tuota matkaa, mutta se mitä on kerrottu, niin olisin koko ajan jo halunnut olla perillä. Mitä lie äitini vastannut, ei voi kysyä enää.
Sinä keksit hyvät tavan vastata pojille.
Hyvää kesäkuun alun viikonloppua Sinulle!
Hieno kertomus! Ainakin silloin kun ite olin lapsi, linja-autossa vielä haisi pahalle (öljy, bensa,tupakka tms) joten ei ihme jos olisi tullut huono olo. Ainakin pusseja oli tarjolla pienessä lokerossa.
VastaaPoistaEn tiedä mikä se lapsena huudattaa, ehkä huusin itekki. Mutta edellisessä asunnossa kuului usein kadulta kun lapsi huusi ja kiukkusi ihan hirveästi, ehkä matkalla päiväkodista kotiin. Sitä kuului usein, mietin miltähän vanhemmista tuntui kun lapsi kiljuu ja potkii kadulla selällään. Tai ehkä olivat tottuneet...
Kiitos Emilie.
PoistaTaisin olla uhmaikäinen ja halusin jotain muuta kuin äidin suunnitelmat. Ei voi muistaa. Mutta muistan myöhemmiltä bussimatkoilta kun busseissa oli ne paperipussit.
Hih - ihanaa... varsinkin äidin kärsivällisyys!! Lättähatussa sitä tosiaan aloitettiin junamatkattu, reitti oli Punkaharju-Savonlinna ja takas... nostalgista!!
VastaaPoistaMieltä kesäistä toivottelen samalla!
Ei äiti oikein minua voinut poiskaan bussista heittää :)
PoistaMeillä matkattiin Lahti-Riihimäki ja välipysäkeillä asui tuttuja.
Kiitos kommentistasi Repolainen ja kesäistä aurinkoa sinullekin!