Sivut

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Viikon 47 kuvakrapu - Isolla kivellä

 Isolla kivellä

Vertti vilkaisi Katria. Ei sanonut kuitenkaan mitään, kunnioitti yhteistä hiljaisuutta.

Hiljaisuus oli jatkunut jo pitkään.


-tuonne kauas haluaisin, sanoi yhtäkkiä Katri

-tuonne kauas, pois täältä kurjuudesta


-Vertti ihmetteli Katrin surumielisyyttä ja kysyi syytä

-on paha mieli, elämä on paskaa. Äiti ryyppää, se luulee, että en huomaa sitä, vaan vien aina salaa tyhjät pullot pois, niin saan rahaa

- en ole tiennytkään, ihmetteli Vertti

- en koskaan puhu siitä, enkä voi viedä kotiin kavereita, keksin aina jonkun tekosyyn jos joku tulisi meille

Sitten istuttiin taas pitkään hiljaa, kunnes Katri alkoi itkeä, hartaasti ja isoon ääneen.

Vertti tarttui Katrin kädestä.


        

Teos on Hans Op de Beeckin Jyrkänne 



--------------------------------------------------------------------------------

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis. 

20 kommenttia:

  1. Alkoholismin sijaiskärsijät, lapset, joutuvat koko nuoruutensa ajan salailemaan asiaa. Ei tuoda kavereita kotiin eikä muutenkaan elää normaalia nuoren elämää. Pahimmassa tapauksessa joutuvat huolehtimaan kotiasioista jotka kuuluisivat vanhemmille. Aihe on aina ajankohtainen Cara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anli itse.
      Kyllä siinä jää varmasti normaali lapsuus ja nuoruus elämättä kun kotona yksi tai kaksi vanhempaa, joille viina tulee aina ykkösenä.
      Mutta mitä voi tehdä kun sivusta katsoo? Nykyään kai on olemassa ns huoli-ilmoitus, jonka voi tehdä nimettömänäkin.

      Poista
  2. Samoissa tunnelmissa näköjään olemme tämänkertaisen kravun kanssa.
    Kuinkakohan paljon on lapsia tuolla jossain, jotka eivät halua mennä kotiin? Ei ihme, että kaveriporukat tulevat lapsille tärkeiksi.
    Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä nimettömänä, huoli-ilmoituksen voi tehdä aikuisista, jotka tarvitsevat apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä lapsia on liian paljon, Susu.
      Kiitos tiedosta. Kuulin tuosta huoli-ilmoituksesta kun kun tuttava teki sellaisen muistisairaasta naapurista. Kukaan ei hoitanut tämän asioita ja tauti on vain pahentunut. Suuttuu jos yrittää auttaa, asuu yksin omakotitalossa.

      Poista
  3. Surullinen aihe. Arvaat varmaan, miten paljon tätä näkee jo työnsä puolesta.

    Talven jatkoja, koetetaan kestää ; ) Ps. 7 kk enää työntekoa jäljellä, tuntuu uskomattomalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaan kyllä, Sirpa.
      Eiköhän talvi kestetä, minullakaan ei ole lumitöitä enää, eikä lämmityksiä. Autoa vaan joutuu välillä raapimaan.

      Hienoa, enää 7 kk !!! Olen iloinen puolestasi, ensi kesänä juhlitaan eläkkelle pääsyäsi :D

      Poista
  4. Joitakin vuosia sitten oli sellainen somekampanja, jossa kerrottiin tytöstä, joka ei ole syönyt eilen eikä tänään, ja jota on kielletty menemästä kotiin ennen iltakymmentä, ja yritti saada päivänsä kulumaan taloyhtiön keinussa. Sitä oli ikävä katsoa.
    Oma lapsuuteni oli turvallinen, ja kotiin oli aina helppo mennä, silloinkin, kun oli tehnyt jotain tyhmää.
    Monessa suhteessa nykyaika on parempi kuin entinen. Mutta kuinka paljon esim. 1960- luvulla oli koteja, joihin lapsilla ei ollut menemistä? Saattoi niitä olla. En tiedä, kun olen maalta. En muista yhtään luokkakaveriani, jolla ei olisi ollut kotiin menemistä.
    Siksi nämä tarinat tuntuvat niin pahalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamala tilanne sillä tytöllä, Äijä.
      En minäkään muista lapsuudestani tuollaisia kavereita. Mutta myöhemmin aikuisena olen tuttavan kautta kuullut kuinka paljon tuollaista on. Ehkä ne nykyään tulevat enemmän esiin, on some ja asioista puhutaan.
      Kyllä se tosi pahalta tuntuu, että omaan kotiin ei voi mennä kun vanhemmat tai toinen kieltää. Ei siinä mitään kunnon lapsuutta elä kun on huolehdittava itsestään.

      Poista
  5. Järkyttävää, mutta hyvä teema esillenostona, sillä erilaiset tuontyyppiset "häröilyt" ovat lisääntymään päin, eikä ihme, että lehdestä saa lukea lasten ja nuorten voivan yhä kurjemmin ja kaduilla rettelövän pahaa oloaan tässä muutoinkin sekavassa maailmassa.
    Kaiken kertova kuva puhuu puolestaan, mutta onneksi Katrilla on edes Vertti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen eli 20. pv oli vielä lasten oikeuksien päivä, Takkutukka. Arvelin, että krapu on hyvä paikka tuoda noista ongelmista kärsivät lapset juttuun mukaan.

      Poista
  6. Mulle oli ihan luonnollista, että kotona juopoteltiin ja kaapissa ei ollut mitään ruokaa. En osannut sitä edes hävetä ennenkuin ympäristö opetti, ja sitä häpeämistä onkin sitten riittänyt loppuelämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieto kulkee nykyään helpommin, on somet ja muut.
      Olen silti tosi pahoillani sinun häpeämisestäsi, RH. Mikään ei kuitenkaan ollut sinun syytäsi. Olet läheisillesi tärkeä ja minullekin!

      Poista
  7. Sydäntä särkevä tarina tämäkin, kuten oli Susunkin. Susun tarinassa on veli ja sisko, sinun tarinassasi on ystävä tai poikaystävä. Kamalinta olisi lapselle, nuorelle se, että olisi ilman mitään tukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, AilaKaarina, olisi kamala olla ihan yksin tuollaisen kodin takia. Monet ovat, eivät kehtaa asiasta puhua.

      Poista
  8. Lieneekö olemassa tutkimusta, mistä kävisi ilmi miksi toinen lapsi selviytyy perhehelvetistä ja toinen jää "rammaksi" koko elämänsä ajaksi. Toivotaan, että Vertti edistää Katrin selviytymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä kysymys, pasanen. Joku luonteessa ehkä on, että toinen osaa jatkaa elämää suht normaalisti. Toinen taas kärsii koko ikänsä. Hyvä ystävä voi olla tukena, mutta ei sekään aina auta.

      Poista
  9. Tämä aihe on liian tuttua minullekin lapsuuden ajoilta. Satuttaa vieläkin, kun ajattelen, vaikkei vanhoja saisi muistella.
    Näillä lapsilla on tukea toisistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä anonyymi olin minä aimarii, unohtui kirjautuminen.

      Poista
    2. Ikävä tilanne on lapselle, kun kotiin ei halua mennä., aimarii. Surullista. Mutta valitettavasti noita vastuuttomia aikuisia löytyy yhä enemmän.
      Eikä esim luokkakaverista tiennyt lainkaan, että tilanne oli vaikea, myöhemmin kuulin vasta.

      Poista
  10. Kuin suoraan aika monen nuoren suusta. Valitettavasti.

    VastaaPoista