Turha vastustella
Elämä opettaa hyväksymään ja antautumaan. Kun on väsynyt tai epätoivoinen, tärkeintä on lopettaa oma taistelu ja väkisin yrittäminen. Miksi vastustella sitä mikä on? Ei aina ole mukava olo.
Olemme oppineet: sinnikkyys palkitaan. Mitään ei saa, jos ei yritä. Ja jos epäonnistut, nouse vielä kerran ylös. Sitten vain pusket eteenpäin kuin härkä, vaikka parasta olisi pysähtyä. Levätä. Antautua.
Joskus on vaikea luottaa siihen, että elämä kantaa, vaikka emme pakota sitä tapahtuvaksi.
Voit olla intiaanien sanonnan mukaan kuin hollow bone – ihminen kehossa, jonka kautta suuri henki virtaa. Oman tilanteen hyväksyminen ei ole luovuttamista. Kaikki ei ole itsemme päätettävissä – ja hyvä juuri niin.
______________________________________________________________________
Viikon 3 krapusanat ovat: oma, vastustella, mukava
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Mainio postaus! Intiaaneilla on monia hyviä ja kiinnostavia viisauksia.
VastaaPoistaTuo ei tuumakaan ilmaiseksi periksi anneta on tiettyyn rajaan asti hyvä, mutta jäädessään päälle raskas ja kuluttava.
Erittäin hyvä on teologi Reinhard Niebuhrin ohje:
" Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeus muuttaa ne jotka voin, Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan". (Alkuun kuuluu vielä sana Jumala, mutta omalta osaltani olen sen typistänyt pois.) Tuo hyväksyminen vei oman aikansa, mutta onnistuu nykyisin kelvollisesti.
Kuopuksella oli tapana pikku-poikana, kun näki minut väsyneenä ja allapäin henkseleitään venytellen lohduttaa:"Älä sure äiti, kyllä elämä järjestää." Eipä tiennyt tuo nappula, kuinka oikeassa oli:)
Kiitos Takkutukka.
PoistaTuo Niebuhrin ohje on tuttu ja kun ikää tulee, sen oppii vähitellen hyväksymään.
Olen muistanut tässä parina vaikeana viime vuotena myös seuraavan, ehkä raamatusta otetun lainauksen, jota minäkin käytän ilman Jumala-sanaa:
"Voima, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi on varjeleva teidän ajatuksenne ja mielenne". Jotenkin asiat ovat järjestyneet, jollakin ymmärrystä ylemmällä tavalla.
Kuopuksesi osasi hyvin lohduttaa sinua pikkupoikana jo.
Kiitos Cara, lohdullinen ja kantava lause.
PoistaHieno krapu.
VastaaPoistaJonkun aikaa sitä voi hakata päätänsä seinään, mutta jos se ei tunnu vievän asioita toivottuun suuntaan, on viisautta hyväksyä tilanne ja halutessaan vaihtaa suuntaa.
Kuuntelin hiljattain yhden podcast-jakson, jossa aiheena oli toksinen positiivisuus. Sellainen "Älä välitä, ota pulla"- tyyppinen, jota itseni on vaikea sietää. Vastoinkäymisiä kun tulee meille kaikille eteen, joten parempi antaa tunteiden tulla ja mennä sellaisena kuin ne on. Ja päästää jossain vaiheessa irti.
Vaikka paljoon voikin itse vaikuttaa, niin olishan se suorastaan aika pelottava ajatus, että ihan kaikki olisi omissa käsissä.
Kiitos Annukka.
PoistaNäiden vaikeiden vuosien aikana olen oppinut tosiaan, että asiat eivät etene sillä, että lyö päätään seinään. On tehtävä vain se mitä jaksaa, sitten antauduttava elämän kannateltavaksi.
Moniin asioihin voi itse vaikuttaa, mutta jossain menee raja. Eikä elämä aina ole juhlaa, se on myös surua ja murhetta. Tasapainolla, yleensä.
Jep, niin samaa mieltä. Liiallinen sinnikkyys, liiallinen jaksaus johtaa usein totaaliseen putoamiseen ja sieltä kuopasta ylös pääsemiseen vaaditaan valtava määrä työtä. Kaikki eivät onnistu siinä, jäävät sinne.
VastaaPoistaViisaana katselee taaksepäin. Olisipa aikanaan ymmärtänyt lopettaa jaksamisen, niin ei olisi päässyt niin huonoon kuntoon.
Onneksi nyt on viisaampi. Ainakin vähän.
Niinhän se on Susu, että vuosien myötä ehkä jotain opimme. Kaikki eivät opi ja heillä on toi rankkaa selvitä eteenpäin, kaikki eivät selviä.
PoistaViisautta on myöntää, ettei hallitse ihan kaikkea...
VastaaPoistaJuuri niin, Äijä.
PoistaHarvalla elämä menee omien suunnitelmien mukaan, niitä yllätyksiä voi tulla kelle vaan.
VastaaPoistaNäin on Maarit. Omat suunnitelmat eivät aina toteudu ja ehkä se on vain hyvä, useimmiten.
Poista"Läpi harmaan kiven" on moni yrittänyt ja kironnut, kun ei onnistu. Viisaampi on kiertänyt.
VastaaPoistaNiitä harmaita kiviä ei taida löytyä, joiden läpi pääsisi, pasanen. Istutaan siis kivelle ja odotetaan.
PoistaIhana krapu <3. Vaikka itse olen loputtoman sinnikäs yrittämään ja ylittämään rajojani, niin arvostan syvästi tuota lausetta "elämä kantaa". Luotan siihen syvästi.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina.
PoistaMyönnän itsekin olevani usein liian sitkeä, enkä maltaa antaa elämän järjestää. Iän myötä ehkä hiukan olen oppinut hellittämään.
Raamatussa on muistaakseni kohta, jossa sanotaan viisaasti jotenkin näin, että sitä autetaan, joka itse auttaa itseään eli itse käännän sen niin, että täytyy toki yrittää parhaansa ja joskus jopa kaikkensa, mutta oppia myös luottamaan siihen, että elämä kantaa. Patanjalin yogasutrissa on jotenkin samoin, viitataan maanviljelijään joka tekee parhaansa/kaikkensa satonsa eteen ja sitten hänen on vain tyydyttävä odottamaan millaista säätä on tulossa, sopivasti vai liikaa aurinkoa, sateita.
PoistaOn totta AilaKaarina, tuo, että täytyy yrittää parhaansa. Mutta pään seinään lyöminen loputtomasti on tarpeetonta.
PoistaSitten on aikoja elämässä, jolloin kaikki yrittäminen on vaikeaa, jos elämä ahdistaa. Silloin on syytä uskoa, että elämä kantaa.
Asioilla on tapana järjestyä ja itse tekee sen minkä voi ja jaksaa. Puhutteleva Krapu sinulta Cara.
VastaaPoistaKiitos anli itse.
PoistaTuo on niin totta: asioilla on tapana järjestyä. Usein turhaan niitä miettii etukäteen aamuyön tunteina.
On asioita, joiden kanssa hakkaa päätään seinään vaikka tietää, ettei se auta mitään; mutta jos kuitenkin. Jonain päivänä taas tapahtuu jotain, jolle et voi mitään, et voi pysäyttää aikaa vaikka haluaisit, et voi palata menneeseen ja muuttaa tapahtumien kulkua. Mutta kun käytät tarpeeksi aikaa, ajatuksia, surua - sitä mitä sinä tarvitset, ei sitä mitä muut sanovat sinun tarvitsevan - selviät siitä.
VastaaPoistaJonain päivänä käännät perunamaan, toisena päivänä kietoudut sohvalle vilttiin puhumatta kenellekään. Molemmat päivät ovat tarpeellisia.
Totta HPöllö, on parasta luottaa omiin tuntemuksiin. Neuvoja tulee, mutta parasta kuunnella vain omaa sisintään, yleensä.
PoistaNiinpä, hyvin kirjoitit kertomuksen. Näitä kamalia aikoja on ollut, kummasti se aika vaan kuluu, vaikka välillä tuntuu pysähtyvän. Uskomatonta että minuutit, tunnit ja päivät, kuukaudet ja vuodet kuluvat tuntuu vaikka miltä.
VastaaPoistaOlen kirjoittanut vaikeina aikoina ns päiväkirjaan niistä. Mutta silloin kun oli se kaikista vaikein aika, siellä on tyhjää! Ei pystynyt edes kirjoittamaan niistä.
Sitten jälkeenpäin voi niistä kirjoituksista lukea miten selvisin kuitenkin eteenpäin.
Kiitos Emilie.
PoistaNiin se vaan on, että kaikista elämän tapahtumista huolimatta aika kuluu, ja vielä yhä nopeammin.
Minäkään en ole päiväkirjoja pystynyt kirjoittamaan näistä vaikeista vuosista. Enemmän tuli (ja vieläkin) puhuttua ystäville puhelimessa tai kasvotusten.
Vaikka tietää, että asiat jotenkin järjestyvät, silti aamuyöt on niitä mietittävä, kumma juttu.
"Oman tilanteemme hyväksyminen ei ole luovuttamista." Hienosti sanottu. Hyväksyminen on monesti hallittua luopumista. Luopumista jostakin ihannekuvasta tai vaativasta odotuksesta.
VastaaPoistaKiitos Matilda.
PoistaKun isoja elämän muutoksia tulee, kuten minulla puolison kuolema, niin ei voi mitenkään taistella vastaan, itse sille ei voi mitään. On luovutettava, ja jotenkin selvittävä eteenpäin.
Hieno aloitus krapukauteen! Juuri pitkiä bloggaustaukoja pitäneenä olen vahvasti liikaa pakottamista vastaan. Jos jatkuvasti pakottaa itsensä, niin ei ole ihme jos elämästä kaikkoa ilo ja energia. Some on aivan varmasti yksi syy ihmisten pahoinvointiin. Siitä on vaikea luopua. Ja jos vähentää, pikkuhiljaa sitä huomaa olevansa 'ei kukaan'. Ei siis enää niin tärkeä. Karmeaa jos oman merkityksellisyyden saa täysin vieraiden ihmisten ihailusta. Eivät vieraat tunne ihmistä kuin pintaraapaisun verran. Ja se pinta voi olla mitä esittäjä haluaa näyttää.
VastaaPoistaKiitos BLOGitse.
PoistaPakottaminen ei todellakaan elämässä pitkälle kanna. On syytä kuunnella itseään ja uskaltaa ottaa vastaan kaikenlaiset olotilat.
Some on todellakin melkoinen "pakohuone". Olen huomannut monen kirjoittavan aivan kuin olisi pakko julkaista tietyin välein. Sitten vielä valitaan ne parhaat asiat, ei suruista ja murheista kirjoiteta.
Olen itse vain blogin kirjoittaja, muista instoista yms en välitä. Ja nyt kirjoitan suurimmalta osalta vain krapuja, joskus väliin joku muu teksti. Näin on hyvä juuri nyt.
Elämänviisautta on ymmärtää, miten turhaa on potkia tutkainta vastaan.
VastaaPoistaHyvä krapu. Pistää ajattelemaan, miten on oma laita. Minun on joskus tosi vaikeaa ymmärtää lopettaa ajoissa, kun ei jaksa, eikä onnistu. Paljon on oppimista, vaikka vanha olenkin.
Kiitos aimarii.
PoistaVaikeaa se on välillä minullekin, mutta kun ikää on tullut, niin ehkä oppii olemaan paremmin armollinen irselleen.