Pakkomielteinen siivoaminen
Toistuva siivoaminen on yleinen pakko-oire. Se liittyy bakteerien pelkoon ja epäpuhtauden tunteisiin. Pakonomaiset ajatukset katoavat siivotessa, mutta helpotus ei kestä kauan.
Opiskeluaikainen ystäväni Oili siivosi aina.
Oili asui pienessä yksiössä katutasossa ja ikkunoihin roiskui kadulta kuraa. Vähintään pari kertaa viikossa Oili pesi ikkunat.
Asuntoon näki kadulta suoraan, joten verhot piti olla paksut ja peittävät. Niitä oli useita, jotta Oili saattoi vaihtaa toiset aina kun muut olivat pesukoneessa.
Oili kutsui ystäviä kylään harvoin, koska se oli niin rankkaa.
Oili nimittäin siivosi silloinkin kun me muutama opiskelukaveri istuimme ja odotimme kahvitarjoilua. Tiesimme, että lähdettyämme Oili siivoaisi jälkiämme koko yön.
Surullista.
_____________________________________________________________________
Viikon 9 krapusanat ovat: katutaso, pakkomielteinen, verho
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Voi hurja, piti ihan tutkia mitä tästä pakonomaisesta siivousksesta sanotaan: psykoterapeutti Ville Merisen mukaan:”Se on mielen hallintaa ja tapa saada itsensä rauhoittumaan. Kun ahdistuneisuutta, jännittyneisyyttä tai muuta epämukavaa oloa pitää hallita, osa meistä alkaa siivota pakonomaisesti. Siistillä kodilla halutaan viestiä sitä, että asiat ovat kontrollissa – vaikka tosiasiassa pään sisällä olisikin varsinainen tunteiden myrsky."
VastaaPoistaKiitos, mieluimmin tavarat ja asiat kyllä paikoillaan, mutta, mutta järki kädessä sillä elämä on todellakin paljon muutakin inspiroivempaa, ja ne pakolliset tunteiden myskytkin mieluummin jostain toisesta, painokkaammasta syystä, kiitos:)
Kyllä se melkoiselta näytti silloin kun opiskeluaikoina tähän Oilin tutustuin. Mutta se oli ihan todellista ja hän todellakin siivosi jatkuvasti.
PoistaKiitos Takkutukka tietoiskusta.
Pakkomielteet ovat "mielenkiintoisia". Meillä kaikilla lienee sellaisia. Ne on vain aina helpompi tunnistaa toisilla.
VastaaPoistaJälleen moninaisia tärkeitä ajatuksia herättävä krapu. Kiitos Cara.
Kiitos Matilda.
PoistaNiitä oireita on hyviä ja huonoja asioita varten. Mutta liika on aina liikaa.
Hirvittävä tilanne koettaa hallita elämäänsä, kun päässä asiat ovat kaaoksessa.
VastaaPoistaOlen tavannut muutaman tällaisen ihmisen aikanaan, kun olin noita jaksoja psyk.päiväsairaalassa. Masennus ja ahdistus ei ilmene vain saamattomuutena, vaan myös tuollaisena pakkomielteisenä toimintana. Muistan eräänkin naisen, joka meikkasi itseään aamuisin pari tuntia, ennen kuin pystyi lähtemään ulos.
Mielenjuoksut ovat väkeviä.
Elämänhallinta on toi vaikea laji, Susu. Kuka siivoaa liikaa ja kuka juo liikaa. Tasapainoa on vaikea löytää jos asiat ovat päässä kaaoksessa.
PoistaMinusta tuntuu, että myös itse, jolla joku rasittava pakkomielle on, tiedostaa tilanteen, vaan ei voi sille mitään.
VastaaPoistaMyös minulla oli hyvä työtoveri joka "kärsi" alinomaiosesta siivoamisesta. Hän jopa pelkäsi, että siivoaa miehensäkin kodista.
Se on varmasti niin, aimarii, että ei sille oikein voi mitään. Auttaisiko terapia, enpä tiedä.
PoistaOCD eli pakkotoiminnot ja ajatukset uuvuttavat ihmisen ihan kokonaan, mutta siitä kannattaa puhua avoimesti. Siitä ei kovin helpolla parane.
VastaaPoistaVoi olla sellainen aihe, että siitä on vaikea puhua, ainakin asianomaisten.
PoistaParanemiseen en oikein usko minäkään.
Kiitos Mayo kommentistasi.
Ei olis helppoa elämää, jos pitäis tuntikaupalla/ päivä siivota esim vessanpönttöä
VastaaPoistaTai pyyhkiä lattioita, pasanen.
PoistaJust sain loppuun kirjan, jossa poliisi oli bakteerikammonen :) Ei oo helppoa sellasilla!
VastaaPoistaSepäs sattui, Maarit. Ei tainnut olla Pennanen :)
PoistaEi ollu Pennanen oli Mina :)
PoistaMenee ihan kylmät väreet, koska itse olen lapsuudessa ja vielä nuoruudessakin kärsinyt pakkomielteisen siivoojan simputuksesta. Nykyään sellaisesta joutuisi varmaan johonkin edesvastuuseen tai ainakin tehtäisiin joku lastensuojeluilmoitus.
VastaaPoistaKyse ei niinkään tainnut olla bakteerikammosta, vaan aikuisen mahdollisuudesta käyttää valtaansa lapseen nähden.
Mutta ei tästä sen enempää. Näin aikuisena onneksi saa itse päättää, kuinka paljon ja usein siivoaa.
Kurja tilanne tuo on ollut, Annukka.
PoistaJuu, nyt saa päättää miten ja koska siivoaa. Jotain iloa aikuusuudesta.
Toki terapia auttaa, jos itse apua haluaa. Toinen juttu on se, pääseekö koskaan mihinkään terapiaan. Normiälyn omaava ihminen kyllä tajuaa, että pakkomielteet on sieltä itsestään, mutta miten saada apua!
VastaaPoistaSitä apua täytyy todella itse haluta. Ja kyllä yksityiselle puolelle terapiaan pääsee, jos on rahaa maksaa.
PoistaSiihenkin voi saada Kelalta tukea, mutta jotta sinne asti pääsee, pitänee varmaan saada jokin lausunto lääkäriltä.
PoistaNäkyvän lian siivoaminen vielä käy mutta niitä näkymättömiä bakteereja pakkomielteisesti siivoava on kyllä surullinen näky.
VastaaPoistaNäinhän se on, anli. Kunpa saisi itse normi siivoukset tehty, ovat kuin pakkopullaa minulle, ikkunanpesu varsinkin.
PoistaKun aurinko paistaa näin keväällä...kyllä olisi toivottavaa joku pakko siivoamiseen. Kaikenlaisia pieniä tahroja siellä täällä. Ei niitä ennen kevättä näe! :)
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä, BLOGitse.
PoistaVillakoirat hyppivät silmille, ei niitä talvella ollut. Pakkomielteitä en halua, mutta pieni into siivoamiseen, aina joskus, olisi paikallaan.
Huh, onneksi en ole pakkomielteinen siivoamaan. Eikös maamme pääministeri siivoa joka päivä iltamyöhällä, kertonut ihan julkisesti. Miellän pakonomaiseksi siivoamisen, jos täytyy joka ikinen päivä imuroida. Kerran viikossa riittää minulle.
VastaaPoistaKiitos Beate56. Tosiaan, muistan lukeneeni, että Marin siivoaa vaikka tulisi kuinka myöhään kotiin. Ei ihan tervettä sekään.
Poista