Ruukut
Muistitko ostaa ne ruukut?
..hm..
KUULITKO? Jo on kumma kun ei mikään mene perille, senkin nahjus. Sinulta saa vastauksena joko hiljaisuuden tai jotain hyminää, prkle.
No, sinä taas puhut koko ajan ja jos joskus saan suunvuoron, niin mikään ei ärsytä enempää kuin se, että kun puhun, niin keskeytät jatkuvasti jokaisen lauseeni. Siitä ei voi syntyä keskustelua!
Kuulossasi on vikaa, kysyin ruukuista, en halua mitään sanasotaa.
..hm..
Sitten Unto haki autosta ison pinon kukkaruukkuja ja mäjäytti ne keittiön lattialle. Tuhannet saviruukkujen palaset rapisivat kenkien alla kun Unto käveli ulos, käynnisti auton ja ajoi pois.
Anni oli kerrankin hiljaa.
___________________________________________________________________
Viikon 36 krapusanat ovat: kuulo, lause, keskustelu
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Sarjasta kun yhteys ei toimi ja valitettavasti myös ei kovinkaan harvinista sivusta väkisin kuultua. Se on tuo toisen ei kuuleminen vaan kuunteleminen ynnä kuullun ymmärtäminen vissiin vähän katoavaa peruslaatuista taitoa. Ja sitten vielä hoetaan, jotta sirpaleet tuovat onnea...
VastaaPoistaKuuleminen ja kuunteleminen näyttävät olevan vaikeita taitoja joillekin, Takkutukka.
PoistaHahhah, täälläkin keskeytetään toisen puhetta.
VastaaPoistaEn kyllä ymmärrä noita puolisoita, jotka haukkuvat toisiaan ihan estottomasti.
En ymmärrä minäkään, Susu. Ihan kuin se läheisin ihminen olisi joku kaatopaikka, jonne saa kaataa mitä vaan. Pientä rajaa.
PoistaHuvitti vähän, että mistä lie samat aiheet meillä tänään...
Tuo toisen keskeyttäminen ja "hmm..." ja "mmm..." ja sitten seuraavana päivänä tai parin päivän päästä "niin milloin meidän piti/oliko meillä jotain puhetta" - ai että se kyllä kieltämättä välillä saa näkemään kaikkia väripaletin värejä.
VastaaPoistaMeillä oli tässä taannoin joku asia - olen toistaiseksi onnistunut unohtamaan sen 😂- josta käytiin juuri keskustelua "mä olen sanonut siitä ainakin neljä kertaa/siitä on sovittu jo silloin ja silloin ja se lukee tuolla kalenterissakin". Ja sitten kaupan päälle mua muistutetaan säännöllisin väliajoin siitä, että mulla ON ongelmia lähimuistin kanssa 😲
No, onneksi näille osataan kyllä nauraakin, sitten jälkikäteen, mutta sillä hetkellä tekisi mieli heittää lähimmällä tavaralla...
Eniten minä ärsyynnyn tuosta keskeyttämisestä. Minulla on yksi ystävä, joka lauseeni alkuvaiheessa yhtäkkiä alkaa selostaa omaa asiaansa, joka kerta melkein.
PoistaOnneksi mieheni ei ollut sellainen, hän jaksoi loputtomasti kuunnella. Mitä nyt kelloa katsoi joskus...
Minäpä sanoin tänään vaimolle, että se oli muuten tasan seitsemäntoista vuotta sitten, kun tulin käymään kylässä, ja siitä se lähti, hauraalle alulle yhteiselämän virittely, joka sitten jokusen vuoden päästä ihan vihkimisellä vahvistettiin.
VastaaPoistaMyönnän jyrkästi, että keskusteluja on käyty monenlaisia ja monessa sävyssä, ja väripaletin kaikki värit on kaiketi nähty vihanpunaista tai jäätävän mustaa myöten. Vaan elämäähän se, ja aina on jonkunlaiseen sopuunkin päästy.
Särmien hionta syvässä keski-iässä on kenties harkitsevampaa kuin silloin, kun korvantakuset olivat vielä märät.
Hienosti olette yhteiselämänne virittäneet, Äijä.
PoistaMuistan oman yli 30 vuotta kestäneen liittoni taipaleelta melko samanlaista, kasvojen väriskaalan muutokset, kulmakarvojen kohottelut. Onneksi mekin aloitimme yhteisen taipaleen vasta yli kolmikymppisinä - oli jo jotain nähtykin.
Vaan sitten menetin puolisoni vaikealle sairaudelle. Muistot alkavat kultaantua...
On kyllä ikävää joskus, kun joltain kysyy jotain tyyliin otatko sitä tai tätä, eikä mitään vastausta saa, ei edes hyminää. Niin tuntee itsensä tyhmäksi. Mutta ei nykyisin yleensä tule tällaisia vastaan tuttujen kanssa.
VastaaPoistaMinä taas mieheni kanssa en voinut keskustella mitään, ei varsinaisesti osannut keskustella, jos yritti jotain, niin kaikki meni melkeinpä riitelyksi. Ei onneksi tullut ruukunsirpaleitakaan. Niinpä en yrittänytkään.
Mutta KYLLÄ aika kultaa muistot, eli ei muistella mitään ärsyyntymisiä.
Niinpä Emilie, tuollainen hyminä ei paljon innosta edes yrittää jatkaa puhumista.
PoistaMeillä oli mieheni kanssa paljon keskusteluja. Lisäksi kirjoitimme toisillemme "kirjeitä", sähköpostitse. Valitsimme vuorotellen aiheen, josta kirjoitimme. Olen säästänyt kirjoitukset, niitä on satoja. Saimme idean Esko Valtaojan ja Juha Pihkalan kirjoista.
Ehkä joskus joku teksti pääsee lyhennettynä Krapu-tekstiksi. Vielä ei ole sen aika.
Näitä tilanteita ilmenee varmasti monissa parisuhteissa. Saattoi jo kysymys, muistitko ruukut olla esitetty ärsyttäen, joten jatko sen mukaan.
VastaaPoistaVaikkei mies välittänyt kuulla tai ei oikeasti kuullut ekaa kertaa, niin tempperamenttiä löytyi. Meillä kaikilla on sietämisen mittamme.
Olet oikeassa aimarii, taisi olla koko kysymys heti alkuun liian aggressiivinen. Mies ilmeisesti sai tarpeekseen ja sitten jo ruukut lensivät.
PoistaUnto lähti, sirpaleet jäi. Mutta meni ehkä hakemaan vain uuden erän ruukkuja rikkoutuneiden tilalle, uskotaan näin :-).
VastaaPoistaAinakin Unto tarvitsi pienen rauhoittumistuokion, pasanen. Uskotaan, että hän haki samalla ruukkuja lisää.
PoistaSaipahan emäntä ruukut :)
VastaaPoistaIlmeisesti nalkutti tarpeeksi, Maarit.
PoistaSääli, että ruukut meni mutta joskus on 'pakko' räväyttää, että saa viestin läpi.
VastaaPoistaToivottavasti pieni autoilu rauhoitti mielen ja miehen :)
Toivoa sopii, BLOGitse. Hyvä vaan, että heitti ne ruukut, eikä padonnut ärsytystä sisäänsä.
Poista