Myymäläauto
Mummo istui tuolille ja sai laitettua kengät jalkaan ja solmut nauhoihin. Piikkipohjakengät tietysti, oli luistava jäinen keli.
Sitten takki vielä päälle, myssy päähän ja lapaset käteen.
Ovia ei maalla lukossa pidetty, avaimia ei tarvinnut muistella.
Suunta oli myymäläauton pysäkille, jonne ei ollut kuin noin 600 metriä. Siellä olikin jo muita odottamassa. Pysäkille mentiin ajoissa, siten ehdittiin juoruta kylän asiat läpi.
Myymäläautolla kävi lähes pelkästään eläkeläisiä, joilla ei ollut omaa autoa.
Mummo teki ostokset, pisti koriin myös olutta 6-packin.
Sitten potkukelkan kanssa takaisin. Eteisessä mummo huokaisi syvään istuessaan ja otti kengät pois.
Palkkioksi urakasta joi yhden oluen. Kylläpä maistui hyvältä.
___________________________________________________________________
Viikon 48 krapusanat ovat: huokaista, solmu, eteinen
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Ihana nostalgiaan imaiseva avaus, kiitos Cara!
VastaaPoistaOi niitä lapsuuden huolettomia kesiä, kun olin Mummin kanssa mökillä ja juhlapäiviä, kun myymäläauto tuli. Sain lakupötkön tms. , mutta Mummi ei tosin ostanut olutta, vaan kotiin taaperettuamme keitti meille hyvät kahvit ja tarjosi aamulla paistamansa karjalanpiiraat:)
Kiitos Takkutukka.
PoistaMinullakin on jo lapsuudesta myymäläautoista muistoja. Uudempia on sitten 90-luvun alusta kun vielä kylällä, jossa asuimme, kävi lauantaisin myymäläauto. Vaikka oli oma auto, niin usein pistäydyin myymäautolla, ei tietenkään juorujen :) takia vaan muuten vaan nostalgisia muistoja mielessä.
Myymäläauto oli kesäpaikkojen sosiaalinen hetki, muistan lapsuudesta. Oli jännää käydä autossa, kun kaupungissa oli vaan tavallisia kauppoja.
VastaaPoistaKyllä olut maistuu tuollaisen rupeaman jälkeen.
Myymäläauto oli aikansa tapaamispaikka, Susu. Harmi, että 90-luvulla joutuivat monet lopettamaan autonsa, ihmiset siirtyivät isoihin marketteihin.
PoistaKuin Suomi-filmistä. :) Nykyaikainen myymäläauto on verkkokaupasta tilaaminen ja tavaroiden kotiinkuljetus. Miten mahtaa maaseudulla toimia...
VastaaPoistaKiitos BLOGitse.
PoistaVerkkokauppa on hankalaa maaseudulla, kun postiin on pitkä matka, ei busseja kulje. Aina pitäisi olla oma auto.
Hauska tarina ja vähän erilainen, kun mummolle olut kelpasi :).
VastaaPoistaToki mummo palkitsi itsensä reissun jäljiltä :)
PoistaSe olin siis minä :).
PoistaVihje mummolle: nykyisin on hyviä nolla- tai vähäprosenttisia oluita ruoka- ja janojuomaksi. Mutta mummo tehköön, niin kuin itse haluaa :-)
VastaaPoistaVoi olla tuon myymäläauton valikoima aika suppea, pasanen.
PoistaSaa mummotkin hemmotella itseään. Onneksi on myymäläauto, vaikka taitavat nykyään tosiaan olla aika harvassa.
VastaaPoistaMummot varinkin saavat hemmotella itseään, Elegia.
PoistaKyllä taitaa myymäläautoja olla vain muutama koko maassa. Monet on vaihdettu palvelubussiin tai sitten jokainen koittaa pärjätä omillaan.
Olen muuten minäkin 1990- luvun alussa ajanut myymäläautoa, siinä kohtasi mitä erilaisimpia ihmisiä. Joukossa on kuin onkin myös varttuneempi nainen, jollaista joskus kutsutaan mummoksikin, joka tuli ostamaan olutta. Kyseli minulta, kuljettaja-myyjältä, että mikä näistä olisi parasta.
VastaaPoistaEnhän minä osannut muuta vastata kuin kuulemani vitsin sanoin: "Kuulemma Karjala pissattaa enemmän kuin Lapin Kulta".
Asiakas katsoi hämmästyneenä, osti sitten kuitenkin mm. sixpackin.
Olipas sinulla mielenkiintoinen työ, Äijä.
PoistaTaisi olla sama mummo kuin minun jutussani, se varttuneempi nainen :)
Minä olen kuullut sanottavan, että Karjalaa kannattaa juoda, se ei tule koskaan takaisin.
Kyllä mummo on sixpackinsa ansainnut! En muista nuoruudestani kauppa-autoja, johtui varmaankin siitä, kun oli Elannon kauppa lähellä. Mutta kala-auto kyllä ajeli ja soitti torvea vähän rajummin kuin nykyajan jäätelöautot. Ja Juvalla kiersi vielä jokunen vuosi sitten kirjastoauto, tosin sattui mökin kohdalle vain joka toinen viikko. Olin syksyllä Turun saaristossa ja siellä yhteysalus oli päivisin samantapaisena kohtauspaikkana kuin kauppa-auto tarinassasi. Kun alus tuli satamaan, moni asukas ilmestyi laiturille vaihtamaan kuulumisia toisten saarelaisten, matkaajien ja laiturille kokoontuvien, kanssa.
VastaaPoistaKauppa-autoja tosiaan kulki vain kylillä, joissa ei ollut lähellä kauppoja, Oriolus.
PoistaKylällä, josta reilu vuosi sitten muutin "sivistyksen" pariin, kulkee vieläkin kirjastoauto kerran viikossa. Myymäläauto lopetti 90-luvulla, ja moni muu palvelu. Nyt siellä on pakko olla oma auto tai monissa perheissä kaksikin.
Tuo yhteysalus saaristossa on tärkeä väylä kulkemiseen ja tavaroiden hankkimiseen.
Myymäläauto kuului serkkujen luona Pohjanmaalla vietettyjen kesien kohokohtiin.
VastaaPoistaEn muista yhtään mitä sieltä ostettiin (ehkä saatiin joku tikkari tai purkka), mutta ihan mahtavaa oli pyöräillä autolle pitkin hiekkatietä ja tutkia siinä samalla sammakonkutua ojissa.
Myymäläauton kuljettajasta Hatusesta tuli myös meidän sankari, koska yhdellä kauppareissulla tappoi keskellä tietä kiemurrelleen kyykäärmeen (tai ehkä nosti sen johonkin muualle, en muista tarkkaan, mutta joka tapauksessa hoiteli pelottavan "kärmeksen" pois lasten paljaiden säärien ulottuvilta).
Aika monien keski-ikäisten tai yli sen, lapsuusmuistoihin tuntuu kuuluvan myymäläauto, Annukka. Minä muistan kuinka äiti kirjoitti minulle lapun ostoksista ja se annettiin myyjälle, joka oli siis samalla kuljettaja. Sitten maksoin ja otin kolikot taskuun ja äiti sanoi, että pidä hakupalkkaa.
PoistaAikuisena 90-luvulla lauantaisin kävi myymäläauto kotikylällä. Sitten kuultiin, että on lakkautusuhka, ei kauppa kannata. Tehtiin kyläyhdistyksessä tiedote ja jaettiin kylällä joka taloon. Niin auto jatkoikin vielä muistaakseni vuoden.
Unohdin vielä sanoa, että melkoinen sankari tuo Hatunen. Käärme on pahinta mitä voi tulla vastaan.
PoistaHitusen entisajan meininkiä. Täällä ajeli vielä muutama vuosi sitten myymäläauto, ei enää. Ei tosiaan ennen mailla ovia lukittu, jos ei nyt vallan kamalan kaus lähdetty. Luuta tavallisesti oven päälle.
VastaaPoistaAjat on muuttuneet.
Myymäläautoja ei tosiaan enää montaa kiertele, aimarii.
PoistaMukavia muistoja niistä on, vaan nykyään ostetaan marketeista ja netistä.
Jokunen muisto minullakin myymäläautosta. Enemmän tuli käytyä kirjastoautossa, kun lapsenlapset oli pieniä.
VastaaPoistaMolemmat autot ovat hyviä haja-asutusalueen palveluja, Maarit.
PoistaOn jotain muistoja kauppa-autosta 1960-70 luvuilta. Meilläkään ei ollut autoa, eli kauppa-autosta käytiin ostoksia. Ehkä sain minäkin RixRaxin tms. Silloin oli jotain isoja ruskeita vaarinkaljapulloja, niitä ei olisi jakanut kantaa kuutta pulloa :)
VastaaPoista60-luvulta minunkin lapsuuden muistot myymäläautosta ovat, Emilie. Uudelleen sitten 90-luvulta kun aikuisena kävin kylällä lauantaisin kulkevassa myymäläautossa.
PoistaMuistan kyllä vaarinkaljapullot, tyhjissä pidettiin kukkia :)