MUISTI
Ihmisen muistin tilavuutta ei voida tietokoneen kovalevyjen tapaan mitata. Muistimme venyy tarpeiden mukaan.
Otetaan esimerkki: Mitä jäi mieleesi viime vuodesta?
Tuleekin pohdittua, mitä muistaminen oikeastaan on ja millaiset asiat muistiimme jäävät. Aika moni huomaa, ettei ainakaan äkkiseltään hirvittävästi vuodesta mitään muista.
Tuolle "muistamattomuudelle" on ihan selvä selitys.
Muistimme ei näet ole kartta, jossa on joka päivälle jotakin. Menneen vuoden asioita pitää miettiä oman elämänkokemuksen kautta: oliko jotain kivaa tai ikävää ja kun päästään tunnetasolla oikealle paikalle, niin muistetaan asioitakin.
Jos asia on tunnetasolla merkityksellinen, niin silloin se jää parhaiten mieleen.
Hyvä muisti onkin sitä, että unohdetaan vähemmän merkityksellisiä asioita.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viikon 38 krapu, otsikko: MUISTI
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Muisti on mielenkiintoinen kokonaisuus eikä missään tapauksessa toimi kuin almanakka. Kun joku vanha asia on aktivoitunut ja muistunut uudelleen, se myös pysyy "lähimuistissa" pitkään. Suuri merkitys on myös kulloisellakin omalla vireystilalla.
VastaaPoistaAvauksesi kaksi viimeisintä lausetta kuvaavat hyvin muistin keskeisiä toimintamalleja.
Niinhän se on Takkutukkka, tärkeimmät muistot pysyvät mielessä, hyvät ja huonot.
PoistaKirjoitat: Jos asia on tunnetasolla merkityksellinen, niin silloin se jää parhaiten mieleen.
VastaaPoistaHyvä muisti onkin sitä, että unohdetaan vähemmän merkityksellisiä asioita.
Tuohan on totta, tottatosiaan!
Näin olen itsekin havainnut omassa elämässäni, sini.
PoistaIhminen ja varsinkin aivot ovat kuin eräänlainen varasto; siellä tarvitaan logistiikka-asiantuntijaa. Logistiikka-asiantuntijan tehtävä on järjestellä tieto ja muistot oikeisiin lokeroihin, pakata ja poistaa turha ja tarpeeton.
VastaaPoistaKun se asiantuntija uupuu työtaakkansa alle tai ottaa jostain syystä lopputilin, menee varasto sekaisin. Näin kävi minulle: minun logistiikka-asiantuntijani uupui työtaakkansa alle, kuormittui liikaa.
Kun kolmeen viikkoon kukaan ei hoitanut varastoa, kaikki oli levällään. Lopulta tuli uusi asiantuntija joka ensimmäisenä katsoi, että täällähän on vain roinaa ja työnsi kaiken ulos, lajittelematta - sinne meni samalla useamman vuoden merkityksettömät mutta myös merkitykselliset asiat ja muistot 😢😢
Sinulle kävi melkoinen myllerrys, Pöllö.
PoistaMuisti on samalla hyvä ja julma, liikaa ei ole hyvä muistaa, ja muistin menetys on julmaa, vaikka lyhyeltä ajaltakin.
On ollut mielenkiintoista ja toisaalta myös surullista seurata ystävien matkaa heidän vanhempiensa muistisairauksien rinnalla.
PoistaYksi heistä on lähihoitaja ammatiltaan ja hänellä riitti loppuun asti empatiaa ja voimia hoitaa isäänsä - lähteä keskellä yötä etsimään milloin mitäkin.
Toinen jaksaa hoitaa äitinsä asioita, on hoitanut edunvalvonta-asiat, siivoukset, kauppa-asiat yms. kuntoon ja soittaa äidilleen säännöllisesti.
Kolmas taas, tuntuu ettei sisarensa kanssa korvaansa lotkauta äitinsä ongelmille; hän kaatuilee kotona vähintään kerran viikossa, syö liikaa lääkkeitä yms. "Ei kiinnosta, ihan sama"
Kuulostaa julmalta - en halua olla tuollainen omalle äidilleni ja tässä vähän aikaa sitten sanoinkin sisarelleni, että varaudu vain siihen, että sitten kun soitan, niin lentolippu on jo ostettu 😜
Muistisairaus on joskus niin rankka ja vaikea, että minusta ei pitäisi aina olla itsestäänselvyys, että puoliso tai lapsista joku/jotkut hoitavat sairasta. On syytä pyytää apua ja antaa armoa itselleen.
PoistaJokainen tekee päätöksen itse, ja sitä on syytä kunnioittaa.
Harva uskaltaa puhua puolison ja/tai lasten kanssa noin vaikeista asioista. A-noppi, jonka kanssa alussa oli sukset ristissä, veinhän hänen poikansa, oli meille hyvä opettaja vaikeiden asioiden selvittämisessä, kiitos hänelle siitä.
PoistaOlen seurannut muutaman muistisairaan tilannetta ystävien kautta. Jotkut muistisairaat puhuvat taudin alkuvaiheessa asiasta avoimesti ja kertovat mitä toivovat jatkossa. Sitten on yksi miespuolinen, jolla on selvät oireet, eikä hän myönnä itse mitään, vaimon on vaikea edes saada häntä lääkäriin.
PoistaOlen ikäni pitänyt päiväkirja-allakkaa ja varsinkin sen jälkeen kun lopetin päiväkirjojen kirjoittamisen. Minulta löytyy jos joku läheiseni, siis ennen kaikkea lapseni, haluavat tietää jonkin tarkan päivämäärän. Jotenkin en vain osaa lopettaa merkitsemistä... Jos dementoidun, voin käydä aika monta vuosikymmentä uudelleen läpi ja ihmetellä silmät ympyriäisenä mitä kaikkea tuo nyt jo vieras kirjoittaja on muistiin merkinnyt... :D.
VastaaPoistaVarmasti hyödyllinen tapa, AilaKaarina.
PoistaMuistisairaus on vaikea kuvitella etukäteen, mitä osaa ja pystyy, niitä on niin monenlaisia.
Krapusi antoi pohdittavaa. Ihmisen muisti on melkoinen tiedostokokonaisuus. Se osaa tallentaa valtavat määrät asiaa, tunteita, tapahtumia jne, mutta voi mennä rikkikin, eikä vielä ole spesifistä kattavaa hoitoa muistisairauteenkaan. Muistin kylkiäisenä ovat muistot, jotka ovat henkiselle terveydelle tärkeitä.
VastaaPoistaMuistimme on tosiaan monimutkainen kokonaisuus, aimarii.
PoistaKunpa muistisairauksiin kehitettäisiin tehokkaita lääkkeitä, nyt on olemassa vain oireita hidastava lääkitys.
Muistot ovat tärkeitä, vaikka ne joskus ovat jonkun toisen kertomia, mutta kuitenkin itselle tapahtuneita. Ihmeellistä.
Ajattelin tässä, miten muistin on muututtava elämän kulun myötä. Nyt minulla on tilanne, missä on alettava muistamaan toisen "puolesta"!
VastaaPoistaItellä on ollut kauan muistilappuja, joskus hämmästyn, ai niin tuoki oli : )
Muisti ei tosiaan pysy samanlaisena koko ikää, Maarit.
PoistaKauppaan ei kannata enää mennä ilman listaa, niin se vain on. Joskus ihmettelen 92-vuotiasta kälyäni, joka muistaa asioita paljon paremmin kuin minä.
Noniin, nyt pääsen krapujen kimppuun.
VastaaPoistaMerkityksellisistä asioista voi jotenkin hahmottaa ajan kulumista, mutta ei aina. Muisti pettää mukavissakin asioissa.
Mieliala vaikuttaa myös muistiin, ehkä hyvä niin. Mustimpia masennuskausia ei muista enää kovin hyvin jos laisinkaan.
Totta Susu, että mieliala vaikuttaa muistiin. Ja se on hyvä, kuten totesit. Minä hävitin muutossa vanhoja päiväkirjojani vaikeimmilta ajoilta. En halunnut, että lukisin niitä enää. Hyvä niin.
PoistaEi ole olemassa valikoivaa muistia vaikka se olisi tarpeen joskus. Ihan kaikkia elämänkäänteitä kun ei välttämättä halua muistella. Mutta näin kait tarkoitettu on ihmisen elämässä.
VastaaPoistaTotta, anli, on parempi varmaan, että kaikkea ei muista.
PoistaIkävintä muistia ovat muistamattomiin jäävät varhaislapsuuden kokemukset, jotka oirehtivat kehon muistin kautta, mutta joihin ei oikein pääse käsiksi.
VastaaPoistaTuo on tärkeä asia, pasanen. Monille vaikuttaa elämään asia(t), jota ei muista aivan lapsuudesta ja silti se on painolastina mukana.
PoistaKeho muistaa kyllä ja onkin totta, että ihminen on kokonaisuus. Jos ei saa purettua sanoiksi/itkuksi jotain asiaa, keho sairastuu.
Muisti on myös yllättävän laaja, tosin kovin hohkainen. Mitä enemmän kaivaa, sitä enemmän muistaa. Toisaalta monesti muistot ovat kehossa tai alitajunnassa, jotka saa auki vain lempeässä rentoutuneessa tilassa, ei väkisin vääntämällä. Joskus esim. vapautunut kirjoittaminen voi raottaa muistoja esiin.
VastaaPoistaTuo kirjoittaminen tosiaan voi tuoda muistoja esiin, Oriolus.
PoistaMitä rentoutuneempi olo sitä helpommin joku vanha muisto tulee mieleen.