Sivut

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Katsaus puutarhaan

Toivottuja ja ei-toivottuja vieraita löytyy. 

Aamun kierros puutarhassa varmisti sen minkä aavistin. Lehtokotiloita löytyy jälleen sateiden jälkeen. Koko alkukesänä ennen juhannusta on löytynyt vain muutama kotilo, ilmeisesti kylmyyskin vaikutti. Räkätitkin ovat kiitettävästi hoitaneet niiden syömisen. Mutta nyt menin tutkimaan raparperin maata viistävien alimpien valtavien lehtien alta ja kas, siellä niitä oli kasvanut viikossa komeasti.




Lehtokotilot olivat vasta kiivenneet alimpiin lehtiin ja osa oli maassa. Onneksi missään muualla ei kotiloita ollut, tutkin kaikki niiden vakipaikat. Tyhjiä. 

Saalis raparperin alta

Muutakin havaintoja tein puutarhassa. Pari vuotta sitten sain akileijan siemeniä sekä Sirpalta että Keskeneräiseltä, syystä, että meillä oli vain tummansinisiä. Viime kesänä siemenet tekivät vasta pieniä taimia. Nyt näyttää siltä, että ainakin osa on onnistunut talvehtimaan ja  tänä kesänä voin ihailla myös vaaleanpunaisia akileijoja. Mielenkiintoista nähdä miten sitten vuoden päästä, risteytyvätkö nämä jotenkin ja minkä värisiksi.


Herkän kaunis vaaleanpunainen

Oman tontin metsäisellä puolella on puolukka kukassa ja kukkia on paljon. Viime kesänä keräsin pieneltä alueelta pari litraa puolukoita.

Puolukka

Kivikossa alkaa kukkia punakissankäpälä ja kivirikko. 


Punakissankäpälä on nupullaan

Kivirikko leviää 

Kivirikon pienet vaatimattomat kukat ovat kauniita kun koko alue on kohta kukassa. Niiden sekaan olen jättänyt koivun lehtiä maatumaan. Seassa kasvaa muutama vaahteran, koivun ja pihlajan taimi. Ne lähtevät vetämällä pois kivikosta. Niitä tulee sinne pitkin kesää.


Kivirikon kukka aukeaa vähitellen

Sammalleimu on viihtynyt kivikon reunassa jo yli parikymmentä vuotta

Suomi 100 - orvokit odottavat jo leikkaamista
Koristelaukat kukkivat

Pioneissa on tänä kesänä tosi paljon nuppuja.


Pioneista ensimmäisenä kukkii tämä tumma


Sateen jälkeen kuunlilja kerää vettä

Juhannus on sujunut rauhallisesti saunoen ja hyvin syöden. Eilen isäntä savusti siikaa ulkosavustimessa ja tänään hän tekee liha-kasvisvartaita ulkona grillissä parilalla. Minä siis teen vain salaatin ja keitän uudet perunat. Otan laiskasti ja rennosti. 

Kylä on hiljentynyt juhannuksen viettoon, meteliä ei ole missään, oikea luonnon rauha ja toppatakki illalla ulkona istuessa. Suomen kesä! 




8 kommenttia:

  1. Nuo lehtikotilot ovat kyllä kuvauksellisia, hienoja muotoja, mutta mitään muuta hyvää niissä ei sitten olekaan.

    Nuo siniset renkaat laittoivat korvamadoksi Baddingin laulun Bensaa suonissa!

    Aurinkoista jussin jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin jo, että niistä pirulaisiista olisi selvitty tänä kesänä. Mutta Suomen kesän sateet on niille mieleen.

      Kiitos Susu, äsken juuri pilkisti aurinko, tänään ensimmäistä kertaa. Jussi jatkukoon hyvin Sinullakin!

      Poista
  2. Pari tuollaista pannahista olen näinä päivinä kaivanut pikkupennun suusta, joten yritystä täälläkin, mutta sinne räksyille voimia torjuntaan.

    Tuo minulle vieraampi aklileija on todella hentoherkkä-kaunotar, pioninnuppu ponnekas ja kukinnassaan komia. Kuunlilja pisaroineen nyt on vaan niin puhutteleva... Lämpenevää keliä ja pilkahduksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tänä kesänä on erityisen paljon räksyjä :)

      Akileija on minulle jo lapsuudesta tuttu, aivan kuin harjaneilikat, joiden kukintaa odotan. Pioneissa on valtavasti nuppuja, pitää tukea valmiiksi, että ei kukat painu maahan. Kuunliljat on pakko kuvata ainakin sateen jälkeen.

      Onneksi hieman lämpenevät on luvassa.

      Poista
  3. Onpa sulla kukkapaljoutta. Kiittävät hyvää hoitajaa ja kotiloiden eliminoijaa :) ja mukavan kuuloista tuo teidän ruokatouhukin, molemmat osallistuu.

    On täälläkin aika hiljaista (mitä nyt naapurin pentu saanu sellasen tyyt-tyyt- torven tai jonku kai pyörään) mutta ku lähdettiin aamupäivällä kävelylle ja mie aattelin, että olis hiljasta, niin enempi porukkaa kuin yleensä oli liikkeellä. Ilmeisesti sitten tämmönen kuivakin paikkakunta vetää juhannuksenviettäjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä niin hiljainen kylä, että eilen iltakävelyllä ei näkynyt kuin yksi ihminen koiransa kanssa. Kotonaan ihmiset on, mutta sisätiloissa näillä keleillä.

      Poista
  4. Komea kukkavalikoima. Vaaleanpunainen akileija on upea. Kivirikko on minulle ihan uusi rikkolaji. Terälehden pilkut ovat samantapaiset kuin luonnossa kasvavalla harvinaisella lettorikolla (keltainen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kivirikko kasvaa meillä parissakin paikassa ja on ruvennut leviämään, alkuun sitä kasvoi vaan yksi tupsu. Vaatimattoman kauniit nuo kukat, pienine punaisine pilkkuineen. Piti oikein googlailla tuo lettorikko.

      Poista