Kiihtyvyyssensori

Kaikki keinot lenkille lähdön helpottamiseksi on käytössä. Tänäkin aamuna aamukahvilla olin aivan maassa ja täysin varma, että en saa itseäni hilattua ensin lenkkivaatteisiin ja sitten ulos. Se lenkkivaatteiden pukeminen on ratkaiseva kohta, kun urheilurintsikat on päällä, se on menoa, siitä ei enää tule pakitettua. Ja kun pääsen ulos, niin olen jo voittaja.

Nyt olen keksinyt matemaatikkona itselleni vielä yhden houkuttimen. Muistin sen tänään kun olo oli mikä oli. Se sopii minulle, ehkä ei kaikille: älypuhelimen kiihtyvyyssensori. Android-puhelimessani on koodia (ohjelmanpätkä), joka hoitaa askelten tunnistuksen kiihtyvyysanturin mittauksista. Näissä uudemmissa kännyköissä on mikrokontrolleri joka pystyy käsittelemään sensoridatan itsenäisesti herättelemättä koko puhelinta. Känny taskuun vaan ja siellä se laskee askeleet itsekseen. 

 4000:n askeleen kohdalla lyhimmällä lenkillä on vaahterat.

Onhan noissa puhelimissa kaikkia sovelluksia (appeja), joissa saa monenlaista tietoa, kuten kalorienkulutus ja muut hörhöilyt. Niistä en välitä, enkä asenna puhelimen sijaintitietoa ennen kuin todella sitä tarvin. Minä käytän vain yksinkertaista askelmittausta, se kertoo jo lenkin pituuden, itse osaan päätellä kuinka rankka lenkki on, onko ylämäkeä vai tasaista.

Nyt olen mittaillut tässä kylän ympärillä kyläteillä ja metsissä käyttämiäni vakilenkkejä ja lyhyin kulkemanikin on lähes 7000 askelta. Muut ovat sitten 8000 - 14000 askelta. 

Houkutin se on tämäkin. Asiantuntijat sanovat, että päivä on ollut terveeellinen jos saa 10000 askelta täyteen ja jokainen päivä kun teen vaikka tuon lyhyimmän lenkin, tulee tuo määrä täyteen koska muutenkin isossa talossa ja pihalla tulee käveltyä.

Flunssa on tällä hetkellä himmenemässä pois. Vielä limaa irtoaa välillä ja yskittää hetken mutta sehän on vaan hyvä asia. Toivotaan, että se on poistumassa kokonaan.