Sivut

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

1. adventtisunnuntai


Eilinen luminen maisema on muisto vain. Tänään on satanut vettä aamusta alkaen. 

Marraskuun kaktukseni aloittaa yleensä kukinnan jo marraskuussa, niin nytkin. Se on aivan täynnä nuppuja ja avoimia kukkia aina näin joulukuun alkupuolella:




Kaktus viettää kesän ulkona ja vasta tosi kylmillä ilmoilla lokakuun alussa nostin sen sisään.  Hetken se kerää voimia ja sitten marraskuun loppupuolella alkaa ilmestyä nuppuja.

Sään muutos ilmeisesti pisti polvivaivan juhlimaan. Viime yö meni pienissä pätkissä ja särkylääkettä tuli otettua enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Onneksi on mahdollisuus päiväuniin, jospa silloin saisi vähän voimia takaisin. 

Joulun ruokia aion ensi viikolla valmistella. Vaikka ei isommin vietetä joulua, niin perinteisiä ruokia syödään ja on mukavaa kun pakkasesta voi pyhinä vain ottaa lanttulaatikkoa ja perunalaatikkoa ym. Kinkku tietty myös paistetaan leivinuunissa. 

Tiesitkö muuten, että kirkollisena juhlapäivänä tämä 1. adventti on nöyrtymisen adventti? Hohhoijaa sanon minä, kaikkea kanssa.


24 kommenttia:

  1. Jep, lumi tuli, lumi meni, taas on turvallisen ja tutun harmaan vetistä.

    Kivuttomia hetkiä polven kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu.

      Tämä on varmaan sitten nykyään normaali talvi, vuoroin hiukan lunta ja sitten taas vettä.

      Poista
  2. Jep; meidät on palautettu tylysti todellisuuteen ja mittari näytti +4,3 graatia... Ei ihme, jotta polvesikin moisesta menosta kimpaantuu. Toivottavasti kipu laantuu, sillä noilla kelvollisilla yöunilla on yhä suurempi merkitys jaksamiselle ja mielenvireelle!

    Kaktuskuva virittelee kivasti joulumieltä. Kahdestaan ollaan mekin pitkästä aikaa joulupyhät tervetulleesti rauhoittumassa edelleen intensiivisenä jatkuvan jahtikauden jälkeen. Ostolistat on tulostettu ja on ollut mukava selektiivisesti riittailla, millä jouluaikaan herkutellaan. Esikoinen hoitaa meille kinkun ja muutoin vaan rötkötellään ja availlaan jääkaapin ja pakastimen ovia...
    Mistä tuo nöyrtymisen adventti juontaa juurensa?? Sille silkat hohhoijaat täältäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka, aina välillä polvi muistuttaa, että ei olla enää nuori ja nätti. Pelkästään nätti :)

      Kirkoissa päivän tekstinä on kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen.

      Ei vaan oikein ole yhtään nöyrä olo...

      Poista
    2. En tiennyt adventtien olevan tuolleen nimettyjä, joten kiitos tiedosta:)

      Poista
    3. Ole hyvä Takkutukka. Huomasin nuo adventtien nimet kun googlailin ihan muuta.

      Poista
  3. Kosteat kelit ovat kyllä huonoja kiputilojen suhteen, kävin tässä Polgallekin kitisemässä että olisi todella mukava mikäli keli hieman kuivaisi mutta sitä helpotusta ei taida tulla hetkeen.

    Hieno kaktus. Mulla säilyi kolme viherkasvia hengissä melkein puolitoista vuotta mutta menehtyiväthän nuo kun kesken talven vaihelin multia enkä kylläkään osaa hoitaa kukkia muutenkaan niinkuin niitä pitäisi, mutta josko tuollainen kaktus säilyisi hengissä? Olisi se meinaten mukavaa kun olis residenssissä edes vähän vihreää.

    Leppoisaa sunnuntaita ja mahdollisimman kivuttomia päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en aiemmin uskonut, että kelit kipuihin vaikuttaa, vaan pakko on ollut oppia uskomaan, kyllä ne vaikuttaa.

      Kiitos kaktuskehuista. Hommaa sellainen pieni kukkiva muutaman euron joulukatus. Sen pidät sitten hengissä siten, että kastelet mahdollisimman vähän.

      Kivuttomuutta toivon sinnekin päin, vaan turhaa taitaa olla, sinun kipusi on ihan toista luokkaa. Rattoisaa sunnuntain jatkoa anyway!

      Poista
    2. Kiitos vinkistä! Taidan meinaten ottaa sellaisen minikaktuksen tai pari ja katsoa miten ne pysyy hengissä. Jos hyvin, niin sitten isompaa.

      Poista
    3. Minikaktus kasvaa nopeasti kun vähän lannoitat, parissa vuodessa sinulla on jo komea kaktus.

      Poista
  4. Kyllä minäkin tunnen luissani kelien vaihtelut. Eilen ei jomottanut, mutta tänään juilii niin, että taitaa lenkki jäädä väliin. Yököttää välillä särkylääkkeiden syönti. Täytyy säästää niitä työpäiviin. Onneksi ollaan kuitenkin nättejä, sehän vetää ihan nöyräksi ;D

    Äidillä oli samanlainen kaktus, josta hän kasvatti uusia ja antoi meille tytöille. Sitä mukaa, kun sain ne hengiltä, oli jo uusi pistokas kasvamassa. Marraskuun kaktusta mulla ei enää ole, mutta äidinperintönä jäänyt tulitikkukaktus kukoistaa rehevänä. Ootko nähnyt sellaista? Se olisi Paimenellekin oiva kasvi. Sitä ei saa millään tapettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama minulla, särkylääkkeistä tulee oksettava olo, mutta pakko ottaa, että saa helpotusta. Ei sitä nuorena arvannut mitä tuleman pitää.

      Tulitikkukaktus on hauskan näköinen, googlailin, muistan jossain nähneeni sellaisen.

      Poista
    2. Kiitos Sirpa vinkistä!
      Lähdenkin tästä het kuukkeloimaan millainen kaktus on kyseessä.

      Poista
  5. Minun kaktus kökötti kesänki sisällä, joten ei nuppuja, ei kukkia :)
    Sirpalle-minulla onnistuu tappaa tulitikkukaktuskin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten se on mahdollista :D

      Poista
    2. Lissukka, älä välitä, kaktuksia saa lisää. Kastelua niille pitää välttää. Minulla kukkii aina posliinikukkakin kun ensin on kuukauden kastelematta.

      Poista
    3. Sirpa, kaikki muut kasvit saa tapettua paitsi elämänlankaa puutarhasta :D

      Poista
  6. Niin sen kaktuksen saa kukkimaan, kun unohtaa sen kesäksi pensaan alle ja muistaa ottaa ennen pakkasia sisään :) Eikä se aina onnistu, vaan joskus kukkii vaikka ei tee mitään. Kauniin värinen sullakin.
    Vesisade alkoi täälläkin,vaan on niin paljon lunta ettei kaikki sula. Heräsin taas siihen kun katolta lumet rytisivät alas.
    Toivottavasti polvi siitä rauhoittuu ennen joulutouhuja.
    Pitää pikkuhiljaa alkaa ostaa jotain jouluruokia, kun ei kerrallaan paljoa jaksa kantaa, kun ei oo autokyytiä. Mulla käsileikkaus haittaa myös kaikkia touhuja. Mut jospa se tästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kesän ulkoilu tekee huonekasveille hyvää.

      Polveen pitäisi saada kortisonipiikki, mutta ensin pitäisi saada omalääkärille aika. Hankalaa.

      Pikkuhiljaa minäkin teen jouluruokia pakkaseen. Joko käsileikkaus oli?

      Poista
  7. Tuollaisen joulukaktuksen mieki voisin ottaa, ne piikikkäät sattuu mua silmiin. En tiedä miksi, mutta en vain voi edes katsoa, kun tuntuu ikävältä :) tytöillä on pienet pallokaktukset, mutta saavat hoitaa ne tosiaan ihan itse. Muut mehikasvit mulla kuoli sillon vajaa 20 vuotta sitten, kun muutettiin tähän. Liian pimeää niille.

    Enkä tosiaan ihmettele, että polvi juilii näillä keleillä. Ihan kamalaa. Paitsi nyt katoin sääennustetta ja ilahduin - vasta perjantaiksi luvattu vesisadetta! Nyt siellä sateli lunta, vaikkei sitä ollut ennusteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole tavallisten kaktusten ystävä. Muutama iso viherkasvi pitää olla ja tuo kukkiva kaktus.

      Toivotaan nyt, että sääennuste pitää paikkansa - pikkupakkasta luvassa. Täällä on kyllä nyt nollakeli.

      Poista
  8. Ai öö, mulla tais mennä nöyrtymisen adventti vähän epänöyrästi, mutta myöhäistä se nyt on...

    VastaaPoista
  9. Ota Marra ihmeessä pari katumusharjoitusta vaikkapa Mekkaan päin varmuuden vuoksi :)

    VastaaPoista
  10. Hieno kaktus, hienompi kuin mansikkakaktus jonka muistan nuoruudesta, äiteen kukkakaupasta.
    Aasintuntijalla ratsastaa, politiikko kohden vaaleja....
    Ennustavat polvet täälläkin, molemmat puukotettu nuorena, onneksi burana on keksitty, ja jos ei riitä niin tramal, itseasiassa kylmä geeli parempi, parasta olisi jos lähtisi kymmenen kiloa elopainoa pois.

    VastaaPoista