maanantai 26. helmikuuta 2018

Muotia suoraan 80-luvulta


Kaivelin tässä yhtenä päivänä vaatehuoneemme ylähyllyiltä vaatekeräykseen meneviä tarpeettomia vaatteita. Löysin aarteen. Toppahaalarin suoraan 80-luvulta. Luulin laittaneeni sen vaatekeräyksiin jo aikoja sitten. En ole näköjään raaskinut.

Olen ostanut haalarin joskus 90-luvun puolivälissä aloittaessani avantoharrastustani. Konkarit sanoivat, että uinnin jälkeen pitää pukea lämpimästi. Käytin haalaria kovina pakkastalvina kävellessäni parkkipaikalta avantosaunalle ja takaisin. Matkaa oli jonkin verran ja haalari oli uinnin jälkeen tosi lämmin. 

Tuollaisen vaatteen pukeminenkin herätti koko pukukopissa hilpeyttä. Silloin ei oltu vielä tehty remonttia kyseisessä saunarakennuksessa ja pukuhuoneen lattialle kertyi kosteutta. Eihän haalaria voinut heittää siihen kastumaan ja pukea vaan piti keksiä jotain muuta. Niinpä kiipesin aina seinustan penkille seisomaan ja otin haalarin käteen. Sitten laskin sen alaspäin kohti lattiaa ja astuin puntteihin sisään. Kyseiset akrobaattitemput eivät ehkä enää onnistuisi. Silloin oli hauskaa kaikilla, jotka paikalle sattuivat.




Tyylikkäät hopeanväriset tikkaukset olkapäillä



Tekokarvaa hupun reunassa

Tässä koko komeus.
Puntin sisäsivussa on teksti: "Extra long legs".


Edellisen postauksen kommenteissa RH mainitsi jotain pilkkihaalarista ja muistin tämän. Ei ihan pilkkihaalari, mutta haalari kuitenkin.

Ja nyt pakkaseen kyllästyneenä otin sen käyttöön lyhyille lenkeille. Vain yksi urheilu-asu alle ja hupun alle pankkirosvonaamari ja pipo, niin johan tarkenee. Ja haalarin alle mahtuu vaikka mitä, ihan turhaan pelkäsin, että en mahdu siihen enää. Hyvin mahtuu, 80-luvun vaatteet olivat reilun kokoisia. Oletan, että nehän ovat taas uudestaan muotiakin, tosin siitä en piittaa tuon taivaallista kun tällä kylällä ja metsäpoluilla kävelen.






32 kommenttia:

  1. Ihan mahtava! Alkoi ihan harmittaa, että olen omani jonnekin hukannut. Joskin muistan, että siitä oli toppaukset jo niin väsähtäneet, että eipä paljon olis lämmittäneet. Mutta sen muistan, että haalarin puna-vihreä väriyhdistelmä oli täsmälleen samansavyinen kuin tossa sunkin haalarissa. Huppua ei ollut, mutta vyö kylläkin :D. Tosi tarpeellinen haalarissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja nyt kun tarkemmin katson, niin taitaa olla vyö sullakin?

      Poista
    2. On tuossa vyö, sellainen venyvä.

      Päätin jo kun löysin tuon vaatehuoneesta, että nyt en edes harkitse sen pois antamista. Sille on käyttöä :)

      Poista
    3. Tuo väriyhdistelmä on kyllä mahtava, onneksi kävellessä ei itse näe huppua :)

      Poista
  2. Vaatteethan, niin kuin musiiki ja moni muu asia, tulee uudestaan muotiin, kasarikuteet toivottavasti ei. En nyt tarkoita tuota haalaria, itselläkin joku ysärinuorisopilottitakin tapainen jonka selassa ihan hirveä Fight for your party moniväripainokuvio jonka onneksi saa peittoon heijastinliivillä vaan niitä tolkuttomia olkatoppauksia, hirveää värimaailmaa=). Ei kyllä iske seiskyt-luvun ruskeakaan, sopii hiuksiin ja huonekaluihin, vaatteissa masentava väri.
    Pääasia että on lämmin ja voi ryöstää pankin naamioituneena: -Kasarirosvot putsasivat jälleen pankin, mustangin renkaat savuten nämä muotihirviökonnat pakenivat nauraen paikalta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa haalarissa on parasta se, että luulin aivan takuulla heittäneeni sen pois. Onneksi oli tallella.

      Nyt muut kaivamaan kasarikuteet esiin, niin päästään pankkiin varaamaan aikoja. Kovin nuoria EI siis pääse mukaan, koska on pitänyt olla aikuinen jo 80-luvulta :)

      Poista
    2. Hämätään vähän ja otetaankin alle Honda! Joku sellainen liiga ryösteli pankkeja ysärin alussa. Jos muuten oltais jenkkilässä niin jo olisi joku aakkosvirastolainen ovella kyselemässä että mitäs sitä oikeen suunnitellaan??!! ;O Niiillä kun NSA tarkkailee näitä nettijuttuja sillä silmällä että ohjelma etsii tiettyjä sanoja teksteistä.

      Poista
    3. Kohta varmaan soi ovikello ja oven takana seisoo pari tummapukuista miestä :)

      Kulkeehan se Hondakin kai...

      Poista
  3. Vau ja vihelpuhallus, mitä retroa!!
    Wikipedian mukaan vapaasti fiilattuna, fiinisti: "Eräänlainen varasto, josta voi ammentaa postmodernin kevyesti ja pastissinomaisesti yhä uudestaan, tarvitsematta pohtia tyylin alkuperäistä aikakautta tai autenttisuutta."

    Vapaasti siteerattavaksi siitäs sait malliin, jos joku uskaltaa tälle näissä mittarilukemissa ainoalle oikealle vaatekappaleelle vienosti hymyillä. Loistolöydös, pysyy ristiselkäkin lämpöisenä, mukavia ulkoiluja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka. Pistän muistiin nuo sanat ja annan tulla jos joku kehtaa nauraa minulle.

      Testasin jo pimeässä, päivänvalossa sitten vielä suoritan kylän läpi kävelyn :)

      Poista
    2. Vihelpuhallus!! Wuhuu! Uusi sana, kiitos=)

      Poista
  4. Hieno haalarit. Harmi, etten itse ole tullut säästäneeksi 70-luvun haalareitani. Oli sellaiset minullakin silloin. Nyt en kyllä mahtuisi niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Risa. Aikansa muotia, muistelen. Kyllä tuohon hyvin mahtuu, on varmaan ollut reilun kokoinen alkujaan.

      Poista
  5. Vau, aitoa retroa ja varmaan lämmin. Mitään en sano tuon esteettisyydestä, pääasia, ettei palele.
    Ja toinen vau, että mahdut edelleen siihen! Minun olisi turha punkea itseäni 80-luvulla käyttämiini vaatteisiin, ei onnistuisi edes unissa.

    Täällä on tuuli noussut, puuskittaisesti puskee jo hyytävästi. Minulla on vielä varastossa vanha lammasturkki, se lämmittää, mutta painaa ihan julmetusti. Vaan sen puen ylleni kettutyttöjä uhmaten, jos on tarvis. Ekologisempi se on kuin monet muut rytkyt, ikää sille tulee tänä vuonna jo 60 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei puhuta esteettisyydestä tuon haalarin yhteydessä.

      Minulla on varmasti kiloja enemmän kuin 80-luvulta, ehkä tuo on ollut tosi reilun kokoinen silloin. Mutta se on kevyt ja oikein lämmin.

      Tätini lammasturkki meni serkulleni kun hän kovasti halusi. Painava sekin oli, ja minulle ei oikein istunut. Nyt minulla on lammaskaulus ja vuori yhdessä kasaritakissa, nahkaisessa. Huomaan, että olen keräilijä noitten aarteitteni kanssa, huh.

      Poista
    2. Kannattaa kerätä, niin on varasto, kun on tarvis.
      Aloin miettiä sitä lammasturkkiani, olen viimeksi käyttänyt sitä talvella 86-87, jolloin elohopea putosi alle kolmeenkymmeneen täällä Hgissä ja sitä keliä piisasi.
      Ei taida siis mahtua enää :(

      Poista
    3. Mutta totta se on, että kaikkea ei kannata heittää pois. Monet jakut ja takit on ihan hyvin käytettävissä, koska 80-90 lukujen koot olivat reilumpia.
      Sitten 2000 - luvun jakkupuvut minulla seisoo kaapissa. Olivat työvaatteita. Nyt niistä joistain mahtuu jakku, mutta se kapea hame, hm, ei lähellekään :(

      Poista
  6. Hieno! Ja tarkenee, ei puhalla tuuli takinhelman alta :)
    Mulla on tallella yksi kasarinahkatakki, kyllähän sen sisälle mahtuu vieläki hyvin. Varsinkin hartioista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RH. Ajattelin esitellä tämän kun kirjoitit siitä pilkkihaalarista.

      Sama juttu sen minun nahkatakin eli puoliturkin kanssa, mahtavat olkapäät. Mutta hyvin se on säilynyt.

      Poista
  7. Tuohan on tosi hieno! Ilahdutit minua kovasti tällä postauksellasi. Nauroin ihan ääneen ihastuksesta; kyllä ennen oli kaikki niin paljon paremmin :)

    Ilahdutit jo sitenkin, kun sain tänään ikäviä uutisia: veljelläni todettiin tänään eturauhassyöpä, ja vielä aggressiivinen sellainen. Meillä kaikilla on pitkät ikäerot, ja hän on meistä vanhin, jo 78-vuotias, mutta kuitenkin...koskee se, kovasti. Kaikki vaan on vastaan otettava, tuli mitä tuli.

    Anteeksi vuodatukseni, mutta jonnekin tämmöisetkin on purettava.

    Hyvää alkanutta viikkoa ja mukavia lenkkejä lämpöisessä haalarissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aila ja mukava jos ilahdutti ja huvitti tuo vanha haalari. Mitään anteeksi pyydettävä ei toki ole. Tänne voi vuodattaa, muista se.

      Eikä se iästä kiinni ole, aina se koskee kun läheisellä on vakava sairaus.

      Koitahan jaksaa kävelylle sinäkin, lämmin halaus täältä!

      Poista
  8. Mulla oli violetti haalari, enkä taatusti mahtus enää siihen! Haalari on hyvä pakkaskeleillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuo kyllä haalari hyvä, ja helpottaa pukemista, niin tulee lähdettyä. Se on joskus pienestä kiinni.



      Poista
  9. Kasarimeininkiä. Minulla oli harmaa toppahaalari jossa oli olkatoppaukset!
    Nykyisin on vain pilkkihaalari, se on edelleen tarpeellinen vaate moneen lähtöön.

    VastaaPoista
  10. Kais muuten olet jo kuullut et Sannin mielestä sä oot ihan kakara? *vieheltelee*
    https://www.youtube.com/watch?v=E1dpk07jKRY

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut moista kuullut, ei ihan osu minun musiikkimakuuni :D

      ...tekee kaikkea coolii...: tarkoottaa varmaan mun avantouintia.

      Poista
    2. 2016 syksyllä kilahdin aivan tyystin tähän, siis silleen kuin teini-iässä innostutaan jostain artistista, Olin ihan pähkinöinä ja mieti, 7 kk kuuntelin kolmea levyä skippaamatta yhtään biisiä, monta kertaa viikossa. Näin helmikuussa -17 laivareissulla ja olin ihan iikk!! Niinkuin ne satakunta alle viistoista vuotiastakin, nyt tiedän miltä Piitleseistä tuntui, se kirkuminen;DD
      Ajattelin joskus tässä käydä jossain k-18 keikalla et voisi vähän rauhallisemmin diggailla.Sanni on tuonut jotain uutta suomalaiseen musiikkisanastoon, sen kummemmin erittelemättä, mulle tulee vaan hitsin hyvä fiilis kun kuuntelen tätä ns nuorisomusaa, On niin taitavakin, soittaa monia soittimia ja san/säv eli muusikko/taiteilija koko sydänmestään. Ja en olisi mies jossen tunnustaisi että söpö ku faaaan;DD

      Poista
    3. Minun nuoruuteeni ei koskaan kuulunut fanitukset ja/tai kirkumiset. Opiskelu, työ ja ura vei minut. Ja maailmanmatkailu.

      Kävin juutuubista kuuntelemassa Sannia äsken kun noin kehuit. No, ei se vaan iske, makuja on monia.

      Poista
  11. Onneksi et ole laittanut haalari eteenpäin tai heittänyt pois. Mun mielestä talviurheiluvaatteet ovat aina olleet samannäköisiä. Vai johtuuko siitä, etten 20 vuoteen ole juurikaan niitä käyttänyt tai joutunut uhraamaan ajatuksia niiden suuntaan.

    Haalarit ovat muutenkin ihania, vaikka käytännöllisyydestä voin olla toista mieltä.
    Minä hankin sairaalasta kotiutuessani itselleni pari collegehaalaria kotioloja varten. Ovat ihanan lämpimiä ja parasta oli, ettei mikään kiristänyt leikkausarven kohdalla.

    Pari viikkoa sitten olin 17- vuotiaan kummityttöni kanssa liikenteessä ja huomasin hänellä olevan ihan samanlaisen keinoturkin, joka minulla oli yläasteella ollessani eli -85. Muistan vielä hyvin elävästi, miten onnellinen siitä turkista olin. Äiti sen minulle silloin ompeli. Se oli sen verran väljä, että siihen mahtuisin ihan varmasti edelleenkin. Varmasti muuten on edelleen äidin varastoissa, sillä hän ei malta laittaa mitään pois. Sieltä saattaisi löytyä vaikka mitä 80- ja 90-luvun vaatetusta, joka siihen muotiin on ihastunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen tavaramäärä kertyy kun on paljon tilaa ja säästää vanhoja romppeita. Mutta tämän haalarin kohdalla ilahduin oikeasti kun se löytyi.

      Viis veisaan siitä jos joku huvittuu 80-luvun haalaraistani, kuten sanoit, melkein samanlaisia ne on olleet aina :)

      Sisällä en osaa haalaria käyttää, olen verkkarit (=legginssit) ja tunika-linjalla.

      Poista