Pakkasta on ollut joka aamu kahdenkymmenen tienoilla ja tiedossa ainakin pari viikkoa lisää. Tänään ja huomenna maanantaina on hiukan lauhempi päivä ja sitten lisää oikein kunnon pakkaspäiviä, mikäli ennuste pitää paikkansa. Valittaminen ei tässä kohtaa auta, mutta kyllä vaan alkaa kyllästyttää tämä pakkasmittarin kyttääminen ja ulkoiluajan suunnittelu. Samoin kuin tuo vaatekasa, joka eri vaihtoehdoin on puettava päälle, mikäli haluaa ulos pidemmälle kuin omaan pihaan. Minä olen sellainen, että kun kerran sen kolme-neljä kerrosta vaatteita päälleni puen, niin en ihan muutaman sadan metrin jälkeen viitsisi kotiin palata niitä riisumaan. Teen sitten sen lenkin minkä suunnittelin. Saisi jo lauhtua niin, että pääsisi jäälle vaan nauttimaan auringosta. Pakko uskoa, että se on niitä maaliskuun iloja.
 |
| Korkealla männyn latvassa |
Painajaisia näen harvoin. Tällä viikolla olen niitä katsellut jo kahtena yönä. En tiedä mistä ne tulevat, elämässä ei ole tällä hetkellä mitään isompaa murhetta, minkä voisi moista kuvitella aiheuttavan. Jostain vanhoista jutuista niitä tulee ja unen alitajunnan maailma siirtää ne nykyaikaan ja liittää nykyisiin sairauksiin. Kamala herätä keskellä yötä ja miettiä mikä on totta ja mikä ei. Kestää hetken, ennen kuin huomaan nähneeni unta.
Pannukakku lohduttaa aina. Siispä eilen tein saunan päälle pellillisen oikein perinteistä pannukakkua.
Lueskelin puutarhablogeja, lähinnä tähän aikaan vuodesta noita brittiläisiä, kun siellä kevään kukat alkavat jo kurkistella maasta. Täällä on lunta ja jäätä vielä katseltava pitkään ennen kuin ensimmäiset lumikellot työntävät päänsä esiin.
Tänään olikin lauhempaa, tuntui melkein lämpimältä tuo -10 :D
VastaaPoistaMelkein.
Pukeminen, työlästä!! Ulkoilutan lainakoiraa neljä kertaa päivässä eli neljät pukeutumiset ja riisumiset ja jos vielä käyn kaupassa, niin se on sitten se viides kerta, pah.
Onneksi omat painajaiset ovat mennyttä. Aikanaan, kun jäin lopullisesti pois töistä, näin hyytäviä painajaisia puolen vuoden ajan joka yö. Aloin jo pelätä nukkumista.
Pannaria, se auttaa aina, kiitos, otin aika ison palan!
Olen kyllä muistanut sinua ja koiran ulkoilutusta, usko pois! Pelkkää pukemista koko päivä.
PoistaIhmettelinkin mihin se pannarin puolikas hävisi :)
Kumma juttu: ennen sitä rimpsalle lähtiessä vaihteli leninkejä asuisteineen ihan mielikseen peilin edessä keekoillen, ja nyt tulee todella tuskanhiki jo eteisessä valmiina jököttävän tuhdin rytkypinon näkemisestä. Semminkin kun meillä toista viikkoa on patteriprojekti termostaattien vaihtamisineen päällä elikkä sisälämpötila on yli 25 ja kesäpaidoissa mennään...
VastaaPoistaAlitajunta ja unet ovat kiintoisia! Joskus on selkeä osoite, usein tuntuvat tulevan ihan puskista. Antaisiko tuo kuvaamasi "ei mitään erityistä murhetta" jotenkin tilaa pullahteluille?
Kiitos ideasta: nyt pala pannaria pakkasesta,siivu vaniljajäätelöä ja lusikallinen mansikkahilloa päälle; maiskutellen toivotan makoisaa ja kelvollista alkavaa viikkoa, kestetään kuin naiset:)
Niinhän se menee, ikää tulee ja kaikenlaisia kummallisia ja turhia ongelmia. Vaatteet! Tulisi jo hellekesä.
PoistaTeillä on sitten sisällä jo valmiiksi helle ja ero ulkolämpötilaan melkoinen, huh.
No mehän kestetään, kuten aina naiset on kestäneet.
Monen kerroksen päälle pukeminen todellakin ON rasittavaa. Ja riisuminen melkeinpä vielä rasittavampaa. Ulkoilu siinä välissä on se kaikkein helpoin vaihe.
VastaaPoistaPainajaiset on inhottavia. Ja sellaset unen ja valveen rajamailla tapahtuvat jutut etenkin. Mulla on tässä viime aikoina ollut sellasia ihan varmoja tuntemuksia, että meillä hiippailee joku ylimääräinen, mutta kun olen yrittänyt huutaa, ei tule ääntä. Eli pakosti on kuvitelmaa, mutta inhottavaa silti.
Pannareista en piittaa, koska siitä tulee paha olo, mutta noi mansikat söisin mieluusti :)
On se turhauttavaa, kun mikään määrä vaatetta ei riitä. Liikaa ei voisi laittaa kun hiki kumminkin tulee.
PoistaUnet on jotain ihan sekavaa, vanhoja koulukavereita joita en kymmeniin vuosiin ole nähnyt ja he tunkevat sairaalaan (?) katsomaan ja meille kotiin kymmenien ihmisten kanssa.
Mies söi mansikoita ja minä vadelmia. Omasta puutarhasta, pakastimen kautta.
Onneksi joku muukin pitää kerrospukeutumista rasittavana. Tunsin vähän olevani ainoa pakkasia kyllästynyt.
PoistaNäillä pakkasilla voi lumikelloista vain haaveilla. Pukeutuminen pakkassäähän taitaa olla tottumuskysymys. En koe sitä enää vaivana, pakkaslukeman mukaan vaan sopivasti kerroksia.
VastaaPoistaPannarista tulikin mieleen, että ensi viikolla voisi taas tehdä hernekeittoa painekattilassa. Ja pannaria jälkiruuaksi tietenkin.
Selvästi tottumuskysymys, mies lähtee aamuisin hiihtämään, ilman ongelmia. Minulla on joku alavireiset kausi ja silloinhan kaikki on huonosti. En normaalisti vaatetusta kauhisteli.
PoistaHernesoppaa pitkin tehdä. Haudutan herneitä puuhellalla yleensä 4-5 tuntia. Painekattilassa en olekaan kokeillut.
Ihana pannari!! Ja mehukkaat mansikat vielä, nam.
VastaaPoistaMie oon hukannu toppahousuni johonki, mutta enpä nyt pitkiä reissuja oo tehnykään, tarkenen nää lyhyet kyllä. Itteni kyllä jaksan pukea, mutta niin työlästä on nuita koiria aina pyntätä...
Pannaria jäi vielä huomiseksi pari palaa.
PoistaNiin, sinulla on vielä koirat puettavana. Mutta minä haluaisin tehdä pidempiä lenkkejä, eikä oikein innosta enää pukeminen. Joku tylsistymisvaihe menossa. Toivon niin kovasti niitä aurinkoisia päiviä jolloin tarkenee jo jäällä aamusta asti.
Minä söin pannarin kanssa vadelmia ja mustikoita, tuo kuva on miehen annoksesta.
PoistaPitäs olla niin itelle ku koirillekin sellanen pilkkihaalari, jonka sisällä tarkenee teepaitasillaan :) tai siis koirat ihan siltäänkin. Ettei tarttis ku yhen vaatteen pukea.
PoistaMulla on kyllä sellainen vanha toppahaalari 80-luvun muotia :) Se on tosi lämmin vaikka ei pilkkihaalari olekaan. Kirkkaanpunainen vielä, huh! Se on pitänyt heittää pois jo aikoja sitten mutta nyt löytyi vaatehuoneen ylähyllyltä.
PoistaMä taas tykkään tästä pakkasesta kun ei ole ollut mineen talveen kunnon jaksoa. Liittynee siihen että synnyin kunnon pakkastalveen, mutsi kertoi että aamuyöstä kun lähti laitokselle oli mittarissa -36!! Olen syntynyt jäätymispisteessä;D
VastaaPoistaMulla unen jo toden raja on ollut aina hyvin selvä ja kun katselen unia niin jotenkin tiedostan niiden olevan unia ja siksi en painajaisia varsinaisesti edes ole koskaan nähnytkään.
Pahuksen ruokapäivitykset, yhtään ei ole nälkä mutta alkoi jotain pupellettavaa tehdä mieli:)
Minä olen kevään lapsi, maaliskuussa syntynyt, joten sitä odotellessa...
PoistaSorry kuvasta mutta pannari oli tosi hyvää.
Sama juttu unessa,tiesin sen olevsn unta mutta silti jäi huono olo.