Eskimokäännös

Sus' oli nyt keksinyt niin hyvän aiheen kirjoitushaasteessaan, että koukutti minutkin osallistumaan.

Reikiä jääpuikossa

Ensimmäinen yhteinen juhannus

Muistoja kymmenien vuosien takaa. Oli juhannus, ilma oli lämmin, suorastaan helteinen. Seurustelin nykyisen aviomieheni kanssa aivan alkuaikoja ja harrastimme yhdessä monenlaista liikuntaa. Yksi laji oli kuitenkin vain minun lajini, melonta. Mies oli ja on edelleen kulkenut mielummin veneellä. Toki myöhemmin joskus minun kajakkiani kokeili, mutta se ei ollut hänen juttunsa.

Takaisin siihen juhannusaattoon. Miehen suvulla oli siihen aikaan  tapana viettää isolla porukalla juhannusta saaressa, suvun kesäpaikalla. Niinpä mekin sitten veimme jo hyvissä ajoin ennen juhannusta kajakkini mantereelle missä veneitä säilytettiin. Läksimme aattona varhain aamulla fillaroimaan minun asunnoltani, josta matkaa kertyi kolmisenkymmentä kilometriä. Rantaan päästyämme mies otti soutuveneen, siihen lastasimme tavaramme ja minä laskin ylpeänä veteen edellisenä kesänä hankkimani kajakin. Alkoi matka saareen. 

Olin tavannut aikaisemmin vain tulevan anoppini, en muuta miehen sukua. Nyt päätin sitten tehdä hyvän vaikutuksen kun saaressa odotti iso porukka miehen siskot perheineen ja muuta sukua. Olin tarkkaan miettinyt mitä laitan päälleni. Nyt muistan enää uudet pellavashortsit, muuta ei ole jäänyt mieleen. 

Kaukaa jo meidät nähtyään porukka kerääntyi kalliolle vastaanottamaan meitä. Katselin kallioisia rantoja ja etsin sopivan rantaantumispaikan. Näin luulin. Muistan, että mies sanoi takaa veneestä jotain, en kuullut mitä. 

Pian se selvisi. Tyylikkään rantaantumisen sijaan kajakki lipui ensin kohti kalliota upeasti, kunnes yhtäkkiä edessä oli vedenalainen kivi ja kajakki mäjähti siihen ja kumoon, kaatumista ei enää ehtinyt estää.  Mies oli yrittänyt varoittaa kivestä. Mitäs siinä, tyylikkyys katosi järven aaltoihin ja nousin vettä puolillaan olevassa kajakissa takaisin pystyyn istumaan. Siinä istuin lätäkössä kuin uitettu koira. Katsoin rannalla seisovaa porukkaa ja selvitettyään, että minua ei sattunut, kaikki purskahtivat nauramaan, minä muiden mukana.

Suvun nuorimmat kehottivat vielä rannalta, märkä kun valmiiksi olin, näyttämään eskimokäännöksen. Olivat kai varmoja, että sitä en osaa. Esitin hieman syvemmällä järvellä vielä sen ja sitten rantauduimme juhannuksen viettoon.

Eskimokäännös liityy sarjaan:

Sus’-kirjoitushaaste:  Harrastukseen liittyvä hauska, koominen muisto