Sivut

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kaksi kalaa





Pieni poika istui rantakivellä ongella. Hän oli saanut monta pientä ahventa ja vain se iso antoi odottaa itseään. Tunnit kuluivat ja poika tunsi jo olevansa nälkäinen. Mökiltä oli jo aikoja sitten kuulunut ruokakellon ääni, mutta poika ei malttanut lähteä. Hän halusi niin kovasti sen ison kalan.

Pojalla oli mielessä jo kesäloman loppuminen ja suuri harmistus siitä, että ei voi koulussa kertoa kavereille kalasta, joka olisi suurempi kuin kenenkään toisen saama kala.

Yhtäkkiä laineet alkoivat suurentua ja poika säikähti, että tuleeko nyt myrsky. Laineiden seasta nousi kuitenkin kaksi suurta kalaa ja ne alkoivat jutella pojalle. Poika oli äimistynyt ja kuunteli tarkkaan.

Kala 1: Kuka sinä olet ja missä asut?

Poika ei meinannut saada sanaa suustaan kun ihmetteli miten kummassa kala osaa muka puhua.

Kala 2: Meillä on sinulle ehdotus.

Poika: Mitäh?

Kalat: Me olemme aina halunneet nähdä miten ihmiset asuvat, kun se on niin hassua, kun ei ole vettä ympärillä. Millainen sinun kotisi on?

Poika kertoi millainen hänen kotinsa on. Kalat ihastuivat kovin ja pyysivät päästä kylään. Poika mietti päänsä puhki miten se olisi mahdollista ja kertoi totuuden mukaisesti, että jos vien teidät kotiin, äiti laittaa teistä ruokaa.

Kalat: Ei toki, me osaamme naamioitua. Ota meidät mukaan niin näet. Yön nukuttuasi huomaat meidät kyllä.

Näin tehtiin, kalat pääsivät pojan isossa ämpärissä hänen kotiinsa.

Seuraavana aamuna äiti tuli herättämään poikaa ja poika nousi kiireesti ylös ja katseli ympärilleen. Ja siellä ne olivat kaapin päällä, kaksi lasista kalaa!


Kaksi kalaa-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste:  Ota kuva esineestä, joka sinulla on kotona ja kirjoita siitä fiktiivinen teksti.






16 kommenttia:

  1. Ihana satu ja sadussa on parasta se, että kaikki on mahdollista!

    Esineiden tarinat ovat kiehtovia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu. Todellakin, kaikki on mahdollista.

      Kiitos kala-inspiraatiosta!

      Poista
  2. Kauniita pusukaloja :) Tarina on hieno, näin saatiin uusi kirjoittaja blogimaailmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin, ettei satua synny,mutta kalat saivat sen aikaan :)

      Poista
  3. Hieno tarina! Jäin odottamaan jatkoa :)

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoisia uusia piirteitä. Komian Urhon selän takanakos sitä on tähän asti kykyjensä kanssa piiloteltu?
    Onhan tämä jatkis? Kahden kauniin kalan seikkailuille jatkoa pls:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, luulin, että en ole satuilija lainkaan. Mutta jotain syntyi kun näin nuo kalat. Katsotaan mitä niille kuuluu jonkun ajan päästä :)

      Urho jo vonkuu ulos kovasti...

      Poista
  5. Satuilemaan sus' sai caravaanarin, loistavaa=)

    VastaaPoista
  6. Jes, syntynyt uusi kirjailija :)

    VastaaPoista
  7. Olipa yllätys täällä poiketessa! Jäin vähän odottelemaan jatkoa...

    VastaaPoista
  8. Hauska tarina ja kivannäköiset kalat.

    VastaaPoista