Rautatieasemalla syleilimme pitkään,
erkanimme, molemmat omiin juniimme.
Koko junamatkan itkin.
Välillä kyyneleetkin ehtyivät. Itkin silti.
Katsoin ohikiitäviä maisemia, en nähnyt niitä.
Näin vain sinun kasvosi, hymysi, vartalosi.
Muistin kosketuksesi ihollani.
Kyyneleet tulivat entistä vuolaampina.
Jotenkin pääsin asemalta kotiin.
Yksin kotona raastoi mieltäni vain yksi ajatus.
Kuka helvetissä keksi onnettoman rakkauden!
Toinen
nainen -juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste:
Kirjoita rakkausruno -(teksti,-tunnustus, whatever;)
Mainiota! Tuttua tunnetta ja väliäkö sillä, faktaa vai fiktiota, mutta lopun kysymys on relevantti...
VastaaPoistaKiitos Takkutkka. Sehän se, kuka sellaisenkin on mennyt keksimään...
PoistaMuistoista nousee junan ikkuna, jonka läpi joskus yritti nähdä. Ei onnistunut kyyneleiden tähden.
VastaaPoistaSamaistuttava runo siis.
Elämä on: täynnä kaukaisia muistoja...
PoistaIhastuttavaa luettavaa, kiitos! <3
VastaaPoistaMinä oon ollut jotenkin niin allapäin viime ajat/päivät ainakin, että en ole edes juurikaan jaksanut edes lukea blogeja, saati kommentoida. Mitään erityistä syytä ei ole, eikä sitä tarvitsekaan olla, kuten tiedät.
Tänä iltana olin laulamassa ystävien kanssa, pitkästä aikaa, ja tuli heti parempi olo.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Ps. Minä olen kirjoittanut vuosikausia kaikenlaista, siis ihan proosaa, "pöytälaatikkoon", kuten sanotaan. Viimeksi kirjoitin pitkästikin silloin, kun olin pitkään sairaalassa. Se tuntui hyvältä. Meidän teatterin ohjaajamme on "uhannut" sovittaa sen monologiksi, jos annan luvan. Katsotaan nyt...
Kiitos Aila.
PoistaTiedän tunteen, joskus on pahanolo syytä tietämättä. Uskon, että sinullakin on paljon kaikkea vaikeita sairauksia ym ollut, joten kyllä ne hiertävät mielessä ihan huomaamatta. Kun vain saisi aina lähdettyä jonnekin pahan olon aikana, se auttaisi, mutta aina ei pysty.
Minäkin olen kirjoittanut 'aina'. Töissä kirjoitin järjestelmien selostusktekstejä ja muuta asiapitoista, päivä-kirjaa olen pitänyt aina ja muita tekstejä paikallislehteen pakinoina ja kaikenlaista. Suomeksi ja englanniksi kirjoitan vieläkin sikäläiseen julkaisuun, kun siellä asuin. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat henkireikiäni.
Hieno runo! Sinultahan tulee tekstiä mihin tahansa aiheeseen :)
VastaaPoistaKiitos Lissukka.
PoistaJoku sanoi joskus töissä, että laittakaa Caralle (=oma nimi) valkoinen paperi eli ruutu eteen, niin se täyttyy tekstistä, aiheesta kuin aiheesta :D
Otetaan värikepit ja hämätään niillä kaikki, tehdään joku temppuu. Sit varastetaan kaikki ja jätetään ei mitään jolloin tasapaino säilyy. Nopeasti liikutaan sivulle ja kultaiset kivet hämää. Nauraen juostaan auringonlaskuun ryöstösaaliin kanssa....?
VastaaPoista