Alamäkipyöräilyä
Opettelin
ajamaan polkupyörällä. Harjoituspyöränä oli äidin vanha polkupyörä. Ei silloin
ollut lastenpyöriä.
Kotikatumme
loiva alamäki oli oivallinen harjoituspaikka. Ylhäältä lähdin pyörällä
polkemaan, sain hyvän vauhdin ja tietenkin jatkuvasti löysin itseni ojasta naarmuilla
ja mustelmilla. Yhtenä päivänä vauhti oli sen verran kova, että pyörä päätyi
kantoon ja etuosa vääntyi pahasti.
Sain
talutettua pyörän kotiin ja vein sen vaivihkaa vajaan, jossa pyöriä
säilytettiin.
Sitten
isä tuli töistä ja perhe istui syömään.
-Miten
pyörän kävi?
-Mistä
tiedät?
-Normaalisti
se on levällään pihalla töistä tullessani ja nyt sitä ei näy, joten miten
pahasti se hajosi?
Isä
arvasi pyörän kohtalon. Pakko oli myöntää tilanne.
Viikon 8 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat
kolme sanaa: perhe, vauhti, mustelma
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Cara----------------------------------------------------------------------------------------------------
Suttastiina
Aimarii
Maarit
BLOGitse
Risa
Sus
Repu
SusuPetal
Der Seidenspinner
Ilona Winebridge
Hahhah, heti jäit kiinni! Vanhemmat ovat niin fiksuja ja tuntevat kyllä lapsensa :D
VastaaPoistaSamoja muistoja minullakin, äidin fillarilla harjoittelin. Ojia ei ollut, sen sijaan törmäsin omakotitalon kivijalkakaupan ikkunaan, joka meni rikki...tuli kalliiksi siis vanhemmille pyöräilyni opettelminen. Minulle tuli kolhuja vain itsetuntoon.
Herttinen, sinun kävi vielä pahemmin. Mutta juu, isä joutui korjaamaan vääntyneen pyörän ja sitten taas harjoittelin :)
PoistaTaisi pyörä oli melkoisessa solmussa :)
VastaaPoistaMinun Krapuni löytyy osoitteesta
https://helvetinpollo.blogspot.com/2019/02/viikon-8-krapu.html
Äh, taas kirjoitusvihreitä ;) Piti tietysti kirjoittaa "olla"
PoistaJa kiittää viikon sanoista; jos minä niitä eilisillan odotinkin :D
Ihanaa kun jaksatte SusuPetalin kanssa meille tätä tehdä - Pojan kanssa, joka tällä hetkellä opiskeluissaan harjoittelee haikujen kirjoittamista - olemme molemmat ottaneet ihan uuden askeleen kirjoittamisessa :)
Kiitos itsellesi HPöllö, kun osallistut krapuiluun!
PoistaHaikut ovat myös erinomaista aivotyöskentelyä!
Telepatiaa. Eilen illalla oli mielessäni, että laittaisko postia Pöllölle, jos vaikka jo odottaa sanoja. Mutta en sitten laittanut. Hienoa, kun olet innoissasi!
PoistaTämä krapuhomma on kyllä kivaa!
Hih, montakohan kertaa sitä itsekin päräytti pöpelikköön fillarointia opetellessaan. Itselläni karuin kokemus taisi olla kun velipojan uuden uutukaisen menopelin "ajoin" osaamattomana orapihlaja-aidasta läpi. Molemmat renkaat puhkesivat puhumattakaan minun raukan herkästä hipiästä!
VastaaPoistaVoi jestas, on sinullakin siis ollut kokemuksia pyöräilyn taidon opettelusta, hehee.
PoistaVoi noita meidän telepatia- ja selvännäkökyvyllä varustettuja isiämme vai oltiinko me vielä niin viattomia!?
VastaaPoistaVanhalla Mummin rautarunkoisella, mustalla Husqvarnalla mentiin mökkipoluilla niin että penkka pölisi ja pellonreinoihin vakoa kynnettiin. Voi noita riemukkaita aikoja ja meitä paljasjalkaisia, harakanvarpaisia tytöntylleröitä mustelmineen... Rauhaisampaa menoa alkaneelle viikollesi:)
Sanos muuta Takkutukka, lapsena ihmettelin monesti miten isä kaiken huomasi. Samoin äiti. Näki jo naamasta jos oli pahanteossa oltu, enhän minä mutta pojat :)
PoistaParhaat leikkikaverini jo ennen kouluikää olivat näet naapurin kaksi poikaa, toinen vuoden nuorempi ja toinen vuoden vanhempi minua, olimme varsinainen kolmikko :D
:) Omakotitalossa asuen molemmin puolin naapurinpojat parhaat kaverit tälläkin tytöllä ja opparista eteenpäin kaupungissa kaksoispojat, joten ihmekös tuo, että jäivät Montgomeryn Runotytöt lukematta ja tilalle astuivat inkkarileikkien melskeissä Fennimoore Cooperin Viimeiset mohikaanit.
PoistaKoen tuon suurena rikkautena: eivät ole koskaan olleet pojat/miehet mitään ihme-eläviä, vaan kavereita, ystäviä ja rakkaita ihmisiä eikä ole ollut ongelmia viihtyä ja tulla toimeen miesvaltaisissa työympäristöissä, joissa EI tarkoitti Ei:tä ilman sen suurempia draamoja.
On meillä kuule Takkutukka ollut aika samanlainen lapsuus. Nukeilla en paljon kerinnyt leikkiä, kun piti majaa rakentaa metsään ja karata joelle uimaan poikien kanssa.
PoistaVanhempana ehkä juuri lapsuudestakin osin johtuen valitsin ammattinikin. Aloittaessa matemaatikkona ja ATK- (nykyisin IT) - uralla olin joka paikassa ainoa nainen. Minulle se oli täysin ok ja normaali tilanne. Jotkut pomot hiukan yrittivät aluksi ihmetellä, mutta pian huomasivat, että ei kannata :)
Samaa mieltä olen, suuri rikkaus se on ollut, miesten kanssa olen lähes koko tyäurani pääosin kului.
Riskaapeliä hommaa on pyörällä ajamaan opettelu. Ja harvemmin muksujen onnistuu huijata vanhempiaan. Todentuntua kravussasi.
VastaaPoistaMinun krapuni on myös valmis.
Itse en muista mutta minulle on kerrottu tuo traina kun yritin plkupyörän piilottaa :)
PoistaKävin lukemassa krapusi, ja totesin, että lääkärit ei tiedä mitä kaikkea voi tehdä siivouksen yhteydessä :)
Hieno tarina ja ymmärtävät vanhemmat :)
VastaaPoistaMeillä käytettiin narukiikun lautaa ison pyörän rungossa, sillä voi potkutella ja opetella tasapainoa.
Jotain blogissani :)
Välillä on helppo saada tarina kolmen sanan ympärille ja toisinaan tosi hankala.
PoistaTuo lautahan olisi ollutkin hyvä idea harjoitteluun :)
Mikä ihmeen taika vanhemmilla on tajuta kun kaikki ei ole kuten normaalisti... :)
VastaaPoistaTäällä minun rapurallaani: BLOGitse
Joku kolmas silmä isällä kai oli :)
PoistaLapsen logiikka on välillä hulvatonta.
VastaaPoistaKirjoitin omankin krapun. Oli tällä kertaa tuskien takana. Miten saada kaikki kolme sanaa tekstiin. Siinä vasta pulma! :)
Hetihän isä tietty arvasi kun pyörää ei oltu jätetty pihaan :)
PoistaJoskus on aivonystyrät oltava työssä ennen kuin tarina syntyy ja toisella kertaa taas tulee kuin itsestään.
https://repukirjoittaa.blogspot.com/2019/02/krapu-8_11.html
VastaaPoistaMinun tämän viikon krapu.
Sinulla onkin hieno tarina.
Kiitos Repu. Kävin lukemassa sinun tarinasi, se oli tunteikas ja hyvin elävästi kerrottu.
PoistaPyöräilyn iloja ja valheen lyhyet jäljet=)
VastaaPoistaLoistava krapu!!
Kiitos Sus, noinhan se on.
PoistaKyllä isä tietää :-) Voi näitä muistoja <3
VastaaPoistaTiesi isä, todellakin:)
PoistaKävin hakemassa linkin sinun krapuusi, kiitos siitä ja mukava kun tulit krapuilemaan!
Viikon 8 krapuni löytyy
VastaaPoistahttps://viinasilta.blogspot.com/2019/02/kuperkeikka.html
tv Ilona
Kiitos Ilona! Kävin lukemassa tarinasi, kovin usein juuri noin surullisesti käy.
Poistakrapusi toi niin hauskoja tai useimmiten tapatuessaan vähemmän haukoja, muistoja mmieleeni. itse jouduin opettelemaan pyörän ajoa isolla miesten pyörällä!
VastaaPoistakrapusi hyvä tarina!
Kiitos Ilona. Ihan tarkkoja omia muistikuvia ei asiasta ole, olin sen verran pieni, mutta minulle on kyllä tarkkaan kerrottu pyörän piilotukseni :)
Poista