sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Viikon 8 krapu


Alamäkipyöräilyä

Opettelin ajamaan polkupyörällä. Harjoituspyöränä oli äidin vanha polkupyörä. Ei silloin ollut lastenpyöriä.

Kotikatumme loiva alamäki oli oivallinen harjoituspaikka. Ylhäältä lähdin pyörällä polkemaan, sain hyvän vauhdin ja tietenkin jatkuvasti löysin itseni ojasta naarmuilla ja mustelmilla. Yhtenä päivänä vauhti oli sen verran kova, että pyörä päätyi kantoon ja etuosa vääntyi pahasti.

Sain talutettua pyörän kotiin ja vein sen vaivihkaa vajaan, jossa pyöriä säilytettiin.

Sitten isä tuli töistä ja perhe istui syömään.
-Miten pyörän kävi?
-Mistä tiedät?
-Normaalisti se on levällään pihalla töistä tullessani ja nyt sitä ei näy, joten miten pahasti se hajosi?

Isä arvasi pyörän kohtalon. Pakko oli myöntää tilanne.


Viikon 8 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: perhe, vauhti, mustelma

----------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikon 8 krapu-kirjoittajat ja linkit teksteihin:


HelvetinPöllö
Cara
Suttastiina
Aimarii
Maarit
BLOGitse
Risa
Sus
Repu
SusuPetal
Der Seidenspinner
Ilona Winebridge








30 kommenttia:

  1. Hahhah, heti jäit kiinni! Vanhemmat ovat niin fiksuja ja tuntevat kyllä lapsensa :D

    Samoja muistoja minullakin, äidin fillarilla harjoittelin. Ojia ei ollut, sen sijaan törmäsin omakotitalon kivijalkakaupan ikkunaan, joka meni rikki...tuli kalliiksi siis vanhemmille pyöräilyni opettelminen. Minulle tuli kolhuja vain itsetuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herttinen, sinun kävi vielä pahemmin. Mutta juu, isä joutui korjaamaan vääntyneen pyörän ja sitten taas harjoittelin :)

      Poista
  2. Taisi pyörä oli melkoisessa solmussa :)

    Minun Krapuni löytyy osoitteesta

    https://helvetinpollo.blogspot.com/2019/02/viikon-8-krapu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, taas kirjoitusvihreitä ;) Piti tietysti kirjoittaa "olla"

      Ja kiittää viikon sanoista; jos minä niitä eilisillan odotinkin :D
      Ihanaa kun jaksatte SusuPetalin kanssa meille tätä tehdä - Pojan kanssa, joka tällä hetkellä opiskeluissaan harjoittelee haikujen kirjoittamista - olemme molemmat ottaneet ihan uuden askeleen kirjoittamisessa :)

      Poista
    2. Kiitos itsellesi HPöllö, kun osallistut krapuiluun!

      Haikut ovat myös erinomaista aivotyöskentelyä!

      Poista
    3. Telepatiaa. Eilen illalla oli mielessäni, että laittaisko postia Pöllölle, jos vaikka jo odottaa sanoja. Mutta en sitten laittanut. Hienoa, kun olet innoissasi!

      Tämä krapuhomma on kyllä kivaa!

      Poista
  3. Hih, montakohan kertaa sitä itsekin päräytti pöpelikköön fillarointia opetellessaan. Itselläni karuin kokemus taisi olla kun velipojan uuden uutukaisen menopelin "ajoin" osaamattomana orapihlaja-aidasta läpi. Molemmat renkaat puhkesivat puhumattakaan minun raukan herkästä hipiästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jestas, on sinullakin siis ollut kokemuksia pyöräilyn taidon opettelusta, hehee.

      Poista
  4. Voi noita meidän telepatia- ja selvännäkökyvyllä varustettuja isiämme vai oltiinko me vielä niin viattomia!?
    Vanhalla Mummin rautarunkoisella, mustalla Husqvarnalla mentiin mökkipoluilla niin että penkka pölisi ja pellonreinoihin vakoa kynnettiin. Voi noita riemukkaita aikoja ja meitä paljasjalkaisia, harakanvarpaisia tytöntylleröitä mustelmineen... Rauhaisampaa menoa alkaneelle viikollesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta Takkutukka, lapsena ihmettelin monesti miten isä kaiken huomasi. Samoin äiti. Näki jo naamasta jos oli pahanteossa oltu, enhän minä mutta pojat :)
      Parhaat leikkikaverini jo ennen kouluikää olivat näet naapurin kaksi poikaa, toinen vuoden nuorempi ja toinen vuoden vanhempi minua, olimme varsinainen kolmikko :D

      Poista
    2. :) Omakotitalossa asuen molemmin puolin naapurinpojat parhaat kaverit tälläkin tytöllä ja opparista eteenpäin kaupungissa kaksoispojat, joten ihmekös tuo, että jäivät Montgomeryn Runotytöt lukematta ja tilalle astuivat inkkarileikkien melskeissä Fennimoore Cooperin Viimeiset mohikaanit.
      Koen tuon suurena rikkautena: eivät ole koskaan olleet pojat/miehet mitään ihme-eläviä, vaan kavereita, ystäviä ja rakkaita ihmisiä eikä ole ollut ongelmia viihtyä ja tulla toimeen miesvaltaisissa työympäristöissä, joissa EI tarkoitti Ei:tä ilman sen suurempia draamoja.

      Poista
    3. On meillä kuule Takkutukka ollut aika samanlainen lapsuus. Nukeilla en paljon kerinnyt leikkiä, kun piti majaa rakentaa metsään ja karata joelle uimaan poikien kanssa.

      Vanhempana ehkä juuri lapsuudestakin osin johtuen valitsin ammattinikin. Aloittaessa matemaatikkona ja ATK- (nykyisin IT) - uralla olin joka paikassa ainoa nainen. Minulle se oli täysin ok ja normaali tilanne. Jotkut pomot hiukan yrittivät aluksi ihmetellä, mutta pian huomasivat, että ei kannata :)

      Samaa mieltä olen, suuri rikkaus se on ollut, miesten kanssa olen lähes koko tyäurani pääosin kului.

      Poista
  5. Riskaapeliä hommaa on pyörällä ajamaan opettelu. Ja harvemmin muksujen onnistuu huijata vanhempiaan. Todentuntua kravussasi.
    Minun krapuni on myös valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en muista mutta minulle on kerrottu tuo traina kun yritin plkupyörän piilottaa :)

      Kävin lukemassa krapusi, ja totesin, että lääkärit ei tiedä mitä kaikkea voi tehdä siivouksen yhteydessä :)

      Poista
  6. Hieno tarina ja ymmärtävät vanhemmat :)
    Meillä käytettiin narukiikun lautaa ison pyörän rungossa, sillä voi potkutella ja opetella tasapainoa.
    Jotain blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on helppo saada tarina kolmen sanan ympärille ja toisinaan tosi hankala.

      Tuo lautahan olisi ollutkin hyvä idea harjoitteluun :)

      Poista
  7. Mikä ihmeen taika vanhemmilla on tajuta kun kaikki ei ole kuten normaalisti... :)
    Täällä minun rapurallaani: BLOGitse

    VastaaPoista
  8. Lapsen logiikka on välillä hulvatonta.
    Kirjoitin omankin krapun. Oli tällä kertaa tuskien takana. Miten saada kaikki kolme sanaa tekstiin. Siinä vasta pulma! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetihän isä tietty arvasi kun pyörää ei oltu jätetty pihaan :)

      Joskus on aivonystyrät oltava työssä ennen kuin tarina syntyy ja toisella kertaa taas tulee kuin itsestään.

      Poista
  9. https://repukirjoittaa.blogspot.com/2019/02/krapu-8_11.html
    Minun tämän viikon krapu.
    Sinulla onkin hieno tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repu. Kävin lukemassa sinun tarinasi, se oli tunteikas ja hyvin elävästi kerrottu.

      Poista
  10. Pyöräilyn iloja ja valheen lyhyet jäljet=)
    Loistava krapu!!

    VastaaPoista
  11. Kyllä isä tietää :-) Voi näitä muistoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesi isä, todellakin:)

      Kävin hakemassa linkin sinun krapuusi, kiitos siitä ja mukava kun tulit krapuilemaan!

      Poista
  12. Viikon 8 krapuni löytyy
    https://viinasilta.blogspot.com/2019/02/kuperkeikka.html
    tv Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona! Kävin lukemassa tarinasi, kovin usein juuri noin surullisesti käy.

      Poista
  13. krapusi toi niin hauskoja tai useimmiten tapatuessaan vähemmän haukoja, muistoja mmieleeni. itse jouduin opettelemaan pyörän ajoa isolla miesten pyörällä!
    krapusi hyvä tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona. Ihan tarkkoja omia muistikuvia ei asiasta ole, olin sen verran pieni, mutta minulle on kyllä tarkkaan kerrottu pyörän piilotukseni :)

      Poista