Kesätyö
Opiskelin
ensimmäistä vuotta yliopistossa ja olin kaverieni kanssa pitseriassa syömässä. Ystäväni
tunnistivat viereisen pöydän madamen erään mallitoimiston johtajaksi.
Nainen tuli
pöytäämme kysymään olisinko kiinnostunut mallin urasta. En
ollut. Hän pyysi sinnikkäästi minua toimistolleen valokuvia varten. Menin,
ajattelin, että en siinä mitään häviäkään. He lähettivät asiakkaalleen
luvallani muutaman kuvani Milanoon ja sinne tulikin kutsu. Sitten neuvoteltiin
rahasta. Pysyin tiukkana, oli tienattava sitten kunnolla jos kesäksi saisin
töitä.
Hupsista,
olinkin suomalaisen mallitoimiston kirjoilla neljä kuukautta. Lähettivät minut
Milanoon ja sieltä keikoille pitkin Eurooppaa. Tienasin opiskelurahoja valokuvillani seuraavaksi
talveksi. Muuten koko malli-maailma oli sellaista, että ei kiitos enempää.
Mutta elämänkokemusta en vaihtaisi.
Viikon 9 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: kutsu, pöytä, valokuva
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viikon 9 krapu-kirjoittajat ja linkit teksteihin:
HPöllö
Cara
Suttastiina
Repu
Ilona Winebridge
Aimarii
Risa
Saassa
Sus
Maarit
Esther Helmiä
BLOGitse
Der Seidenspinner
UUna
SusuPetal
AilaKaarina
 |
| Milanon kesätyö vei minut mm viikon keikalle risteilemään Mustallamerellä. Vanhat värikuvat ovat saaneet ruskean sävyn. |
Tiukkana pitää olla :) moni lähtee puoli-ilmaiseksi siitä ilosta, että pääsee...
VastaaPoistaNo eri ihmiset ne jotka malleiksim hinkuaa :) Minä halusin vain tienata opiskeleurahoja ja todellakin sain melkoisen elämänkokemuksenkin.
PoistaNo Wau, mikä ryhdikäs pitkäsääri!! Tuo kokemus menee elämän taseessa varmasti debet-puolelle mutta minkä Milano menetti sen Suomi voitti:)
VastaaPoistaAsian vierestä: Kuinka on teidän seuduillanne punatulkkukanta kehittynyt? Kanssakulkijan pitkäaikainen havainto näiltä tanhuvilta on populaation selkeä hupeneminen.
Kyllä elämänkokemuksena oli tosi hienoa tutustua eri maailmaan kuin oma ura sittemmin vei. Ja keinutuolissa näitä on nyt mukava muistella :)
PoistaPunatulkkukanta on entisestään romahtanut. Viime talvena näkyi vielä useampi joka päivä, tänä talvena hyvä jos kymmenkunta kaikkiaan olen havainnut. Terveiset sinne kanssakulkijallesi, huolissaan olen punatulkkujen katoamisesta.
Ciao bella! Mitkä sääret!
VastaaPoistaVau! Jopas oli kesätyö! Hakkaa mennen tullen omat kesätyöni :D
Ajattele, jos olisit jäänyt sinne Italiaan, bongannut jonkun venetsialaisen ruhtinaan, muuttanut kanavan vieressä olevaan palatsiin. Siellä nyt sitten asuisit, liikkuisit gondolilla sunnuntaipäivisin, etkä tietäisi kravuista mitään :D
Sääret on tallella Susu, mutta nuoruus ja hoikkuus taisivat jonnekin hukkua :)
PoistaNo siinähän tuli sinulta hyvä krapu-aihe heti perään, kiitos vinkistä :D
Hyvä kun pysyit tiukkana. Arvonsa on tunnettava, oli sitten Milanossa tahi Suomessa.
VastaaPoistaKaverini tyttö oli muuten juuri samoissa hommissa niin ikään Milanon muotiviikoilla. Tyttö jatkaa äitinsä ja isänsä jalanjäljillä. Äitinsä oli Suomen missejä -90 luvulla ja isänsä Mr. Skandinavia joskus samoihin aikoihin. Olette siis kolleegoja. :-)
Minä aloitin valokuvamallina täysin kylmiltäni, olin aina sanonut, että moisiin hommiin en mene. Pitkä kun olen, oli niitä tarjottu. Mutta oma kiinnostus oli ihan muualla.
PoistaTein valokuvamallin töitä muutamalle suurelle asiakkaalle Milanossa ja muualla euroopassa, minne lähettivät. Syksyllä tulin mielelläni Suomeen opintojen ja oikeiden töiden pariin. Missinä olosta en tiedä mitään, siihen en ikinä olisi suosutunut (ei sentään kukaan edes ehdottanut, minut tuntien).
Mutta eipähän tarvi nyt vanhana miettiä, että harmi kun en moista kokeillut. Se maailma on jotain niin järkyttävää, huumeineen ja alkoholeineen, kun hoikkana on pysyttävä. Minulla oli onnekseni silloin pitkä ja hoikka kroppa ilman laihduttamisia.
HPöllön viikon 9 Krapu löytyy osoitteesta
VastaaPoistahttps://hpollonkrapula.blogspot.com/
Loin tälle krapuilulle ihan oman blogin, joudun varmaan sitä vielä vähän säätelemään.
Kävin lukemassa, oi mikä kertomus!
PoistaKiitos Cara :)
PoistaKaikkea pitää kokeilla, jos mahdollisuuden saa :) Hieno kesätyökokemus sulla ja tosiaankin ehkä olisit myöhemmin miettinyt että "miksi en.." jos olisit siitä laistanut.
VastaaPoistaSamaa mieltä olen, olisin voinut katua jos en olisi uskaltanut. Moni kysyi, että miten uskallat, no, en oikein ole osannut pelätä matkoja ja ihmisiä, itsestä on paljon kiinni mihin suostuu ja mihin ei.
PoistaMulla meni vähän synkempiin vesiin krapu tällä viikolla:
Poistahttps://www.lily.fi/blogit/ala-ota-sita-niin-vakavasti/viikon-9-krapu
Surullinen oli trainasi, mutta hienosti kerrottu. Kiitos Suttastiina!
PoistaKirjoitan tähän, josko huomaisit Suttastiina. Jostain syystä en saa kommenttejani sinulle läpi.
PoistaSUTTASTIINA :
PoistaMinäkin kävin äsken blogissasi kokeilemassa, ei antanut kirjoittaa kommenttia, blogissa tuntui olevan jotain häikkiä. Aiemmin kyllä, siis sunnuntaina, kommentointi onnistui kyllä.
Aika huima kesätyöpaikka sinulla - tuosta työstä on moni nuori tyttö kateellinen.
VastaaPoistaMinä tuskin kehtasin kertoa, että moiseen hommaan läksin :)
PoistaOn sinulla tarttunut kaikenlaista kokemusta elämäsi varrella, niistä on hyvä kirjottaa :)
VastaaPoistaMinua pyyvettiin vain muotinäytökseen malliksi, enkä lähteny siihenkään.
Eihän se kaikille sovi, jokainen tekee mitä tykkää. Valokuvissa oli helpompaa, kun kuvan saattoi ottaa useita kertoja, vaikka silloin ei mitään digikuvia ollutkaan.
PoistaSievoinen tienesti opiskelijalle ja samalla maailmaakin tuli nähtyä. Ja parasta tietenkin, että pitää periaatteistaan kiinni ja tietää mitä tahtoo.
VastaaPoistaMielenkiitoinen krapukin kokemastasi syntyi.
Kyllä se oli kiinnostava ja avartava kesätyö.
PoistaSiinä mallimaailmassa olisi voinut sortua mihin vaan, kiusauksia oli. Mutta minä olen jääräpää, ehkä tässä tapuksessa hyvä niin.
Vau mitkä pitkät sääret !!! Ja mallimainen poseeraus! Menin ihan hämilleni kuvasta, kun löytyi susta ihan uusia puolia.
VastaaPoistaEhkä tästä kuitenkin tokenen. Ja tarina oli todellakin mielenkiintoinen. Olisin mieluusti lukenut pidemmästikin, mutta krapu on krapu :)
Hehee, tällainen minä olen, 178 cm ! Nyt en ihan noin nuori ja jokunen kilokin jossain lisää. Kuvan otti norjalainen kämppäkaveri Milanon ajoilta, sen minä poseerannut, Nora vain halusi muistoksi kuvan merellä.
PoistaNoista ajoista en ole paljon kertoillut, se oli sellainen lipsahdus toisaalle ennen varsinaista uraani ihan toisella alalla. Olisi tuosta kesästä paljon kerrottavaa, ehkä joskus lisää.
Koita Annukka parka toipua, jos kuvittelin minut lyhyeksi paksuksi mummoksi. No, bella mia :D
Tiesitkö Annukka muuten, että Cara on italiaa? (rakas, ystävällinen, kultainen) :D
PoistaNo en kuvitellut sua todellakaan paksuksi ja lyhyeksi mummoksi :D. Itseasiassa kun mietin, en ole yllättävää kyllä, kuvitellut sua minkään kokoiseksi :D. Johtuen siitä, että yhtään omakuvaa ennen tätä ei ole blogissasi vilahtanut, tai ainakaan mun silmiin sattunut.
PoistaItse olen lyhyt ja kuvittelen yleensä muut kuvien perusteella itseäni pidemmiksi, vaikka loppupeleissä olisivat ihan saman mittaisia kuin minä. Niin on käynyt muutamankin kerran. Ja sama päinvastoin, eli mun kanssa saman mittaiset on kuvitelleet mut itseään pidemmäksi.
Mutta enivei, hauska tieto ja tarina, tai siis tosikertomus. Ja kuva myös. Edustaa kaikin puolin niin hyvin aikaansa.
Ja juu, en tiennyt :). Kuvittelin, että Cara liittyy jotenkin Caravaaniin (K:lla), joka kulkee ja koirat haukkuu..
Vitsinä heitin tuon lyhen paksun mummon, ei minulla ole mitään sellaisia vastaan, mutta en oikein tunne itseäni mummoksi vaikka ikäni puolesta voisin sellainen toki olla.
PoistaItse asiassa tuo on ensimmäinen kuva minusta, joka tässä tai edellisessä blogissani on ollut.
Minäkään en oikein mieti minkä näköinen tai kokoinen on bloggaaja, jos ei kuviaan ole laittanut, joitain toki olen tavannut ja nähnyt. Monilla on profiilissa kasvokuva ja muitakin omia ja/tai perheensä kuvia blogissa. Niiden julkaiseminen ei ole minun juttuni, ajattelen, että blogin sisältö on tärkein. Sama koskee meidän sisustusta (sekä miestäni, joka ei kuulu sisustukseen :) ), kuvia ei julkaista.
Karavaani tuli ensin tämän blogin nimeä miettiessäni mieleen, kun on se sanonta koirat haukkuu jne. Edellisessä blogissa oli muutama häirikkö, siis koira, ja silti tämä karavaani kulkee. Muutin sitten sen alkamaan C:llä, kun muistin kuinka minua Italiassa kutsuttiin Cara-nimellä, ehkä enemmän adjektiiviin viitaten. Yksi valokuvaaja sanoi minulle, että olen lujaluonteinen, sitkeä ja rakastettava. Siitä se lähti, cara-nimitys.
Wau, mikä malli!
VastaaPoistaKrapuni on täällä
https://repukirjoittaa.blogspot.com/2019/02/krapu-9.html
Kiitos Repu, tuo oli silloin nuorena :)
PoistaMenen lukemaan krapusi.
ohessa vk 9 krapuni
VastaaPoistahttps://viinasilta.blogspot.com/2019/02/eraan-avioliiton-alku.html
Tämän viikon sanat olivat niin kiehtovat, et niistä olis voinut kirjoittaa useammankin krapusen;)
tv Ilona
Hienoa kun tykkäsit, eikä mikään estä vaikka useampaa krapua kirjoittamasta samoista sanoista, limkitän sitten 1, 2 jne.
PoistaKävin lukemassa karapusi, oi herttaista.
tosi mielenkiintoisia lukea näitä tarinoita, kyl noilla säärillä kelpasikin tehdä mallintöitä! nuorena just pitääkin uskaltautua kaikkiin hieman hullultakin tuntuviin juttuihin, on sit mitä muistella kiikkustuolissa. hyvä Cara!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, nuorena ja vielä vähän vanhempanakin pitää mennä ja tehdä jos vain on mahdollisuus kokeilla jotain erilaista. Muistan kuinka minullekin annettiin aikaa yön yli miettiä (kysyä äidiltä tms) mutta vastasin heti, että ei tarvitse, kyllä lähden :)
PoistaKeinutuoli jo on, jossa muistella...
Oma krapuni on valmis.
VastaaPoistaKiitos aimarii, kävinkin heti lukemassa siellä. Kiinnostava kissa...
PoistaMielenkiintoinen tarina. Mielenkiintoinen varmaan myös kokemuksena, vaikka et uraksesi sitä halunnutkaan. Mukava muisto kuitenkin.
VastaaPoistaNyt ehdin minäkin taas mukaan
https://maahisenkolo.blogspot.com/2019/02/saapuva-laiva-viikon-9-krapu.html?m=1
PoistaHienoa kun ehdit mukaan. Tarinasi oli kiintoisa, haikeakin.
PoistaJa kylklä, sitä kesätyö-kokemusta en vaihtaisi, paljon erilaista elämää silloinkin näin.
Huikea kokemus sinulla. Rahan lisäksi varmasti monella tapaa hyödyllinen.
VastaaPoistaKirjoitin oman krapuni.
Elämän varrella kannattaa tosiaan käyttää tilaisudet jos suinkin mahdollista. Tämä kokemus oli sellainen, että tuli nähtyä hienoja hetkiä ja myös ammatin raadollista puolta, siellä oli monia, jotka epäinhimillisin keinoin koittivat pysyä laihoina. Surullista. Mutta minä pärjäsin opiskeluvuoden ilman lainoja.
PoistaVoisin kuvitella, että nosti paljon itsetuntoa, kun madame näki sinussa valokuvamalliksi sopivan. Omassa nuoruudessani ihailtiin Twiggyä. Olin ikuisella laihdutuskuurilla jo nuorena, vaikka olin myös laiha.
PoistaItse asiassa minua oli pyydetty jo aiemminkin malliksi, en ollut suostunut, pidin sitä typeränä touhuna. Mutta opiskelun alussa oli kesätyön tienestit tarpeen ja olihan tuo elämänkokemus ja kiinostus Italiaan hienoa.
PoistaTwiggy oli surullinen ilmestys.
Taas mukana, tavallaan:X
VastaaPoistahttps://hullunasanoihin.blogspot.com/2019/02/krapu-9.html
Hyvin kelpaa krapuiluun...
PoistaMukana :)
VastaaPoistaNo niin, tulihan se muistokirjoituskin.
PoistaIhana kokemus ja ei kaikille mahdollistakaan,kiva muisto jäi ja mukavan kirjoituksen teit siitä. Olen myös mukana :
VastaaPoistahttps://luovastivinossa.blogspot.com/2019/02/viikon-9-krapu-kirjoitushaaste.html
Kaikkea pitää kokeilla.
PoistaKävin lukemassa krapusi, wau!
Vautsi mikä muisto! 'Kaikkea' pitää kokeilla ja kokea - niistä ne sitten elämä koostuu...Ihanat pitkät sääret, wau!
VastaaPoistaBlogin päivitys saatiin vihdoin tänään valmiiksi, oma krapuni on täällä: BLOGitse
Kiitos BLOGitse, sääret on tallella, nuoruus kaukana muistoissa :)
PoistaLuin ruusuista :)
https://mustaasamettia.blogspot.com/2019/02/viikon-9-krapu.html
VastaaPoistaHieno krapu! Tässä minun :-)
Kiitos Der Seidenspinner.
PoistaMinäkin kävin puutarhajuhlissasi :)
Oi, olipa mielenkiintoinen kesätyö! Varmasti antoi paljon, opetti myös.
VastaaPoistaTässä oma krapuni, vähän erilainen :-o
Olihan se erilinen kesä ja opetti elämästä taas lisää silloin.
PoistaKiitos, sinun krapusi oli herkän kaunis!
Arvostan kaikkia jotka uskaltavat tarttua tilaisuuteen. Sanoo nimimerkki "Olisinpa nuorena ollut rohkeampi".
VastaaPoistaKiitos Seita.
PoistaMinulle sanoi moni aikoinaan, että kuinka uskallat, sekä tämän kirjoitusaiheen että monen muun maailmanmatkan kohdalla. Mutta en oikein osannut pelätä. Äitini sanoi aina, että kotonakin voi sattuaihan mitä vaan, senkus menet. Hän minut sai lähtemään rahtilaivamatkoillekin.
Hei! Olin kirjoittanut tähän haasteeseen jo krapuni ja kun luin, että näitä voi myöhemminkin lähettää, niin tässäpä se on (linkissä vähän eri nimi kuin tarinassa): https://pienettarinat.blogspot.com/2019/03/valheet.html
VastaaPoistaUPS! Tulipa hassusti, mutta olkoon ☺.
VastaaPoista