Sivut

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Viikon 14 krapu

Muistan vielä vuosien jälkeen

Olin silloin elossa mutta en oikeasti elänyt.
Suoritin päivittäisiä asioita, en keskittynyt mihinkään.
Mikään, yhtään mikään ei tuntunut miltään.
Kysyin vaikka en halunnutkaan tietää vastausta.
Puhuin vaikka olisin mielummin ollut hiljaa yksin sängyn pohjalla.
Nukuin paljon, silti olin koko ajan väsynyt.
Sanoit rakastavasi. Silloin en jaksanut uskoa sitäkään.
Luulin häntä ystäväksi, mutta hän ei ollut silloin kiinnostunut asioistani.
Yritin kontrolloida tulevaa, eihän se mitenkään onnistunut.
Olin kuin zombi.

Sitten lääkitys jätettiin pois.
Tuntui kuin tie olisi auennut,
joet virtasivat taas.
Pettymyksiä tuli, niistäkin selvisin.
Itkin, nauroin ja elin taas.

Nyt uskon, että rakastat ja rakastit silloinkin.




Viikon 14 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: ystävä, tie, pettymys

----------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikon 14 krapu-kirjoittajat linkkeineen:

 Der Seidenspinner
Sus'
Suttastiina
Cara
AilaKaarina
anli itse
HPöllö
Repu
BLOGitse
SK
Marjatta Mentula
Susupetal
Elegia
Sisko
Risa
Aimarii
Maarit
Ilona Winebridge
riitta k





Lähettänyt klo
Tunnisteet:

48 kommenttia:

  1. Der Seidenspinner31. maaliskuuta 2019 klo 8.14

    Hieno, todentuntuinen krapu! Lääkkeet turruttavat. Ihanan positiivinen loppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Der Seidenspinner31. maaliskuuta 2019 klo 8.30

      https://mustaasamettia.blogspot.com/2019/03/viikon-14-krapu.html

      Poista
    2. Cara31. maaliskuuta 2019 klo 13.02

      Turrittavathan ne, mutta siitä selvittiin.

      Poista
  2. SusuPetal31. maaliskuuta 2019 klo 9.41

    Kun mikään ei tunnu miltään. Ei hyvältä, ei pahalta.
    Hyvin olet pukenut sanoiksi tuttuja tunteita.
    Kaunis loppu, luottamus ja toivo palasivat.

    (itselleni kävi samoin, mutta lääkityksen avulla!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara31. maaliskuuta 2019 klo 13.04

      Olen ajatellut, että parempi kai oli elää zombina jonkin aikaa, muuten ilman lääkitystä olisi voinut olla hirveä olo ja junarata tuossa vieressä...
      Lääkkeet tekivät tehtävänsä ja olo helpottui, vaikka jälkeenpäin se ei elämältä tuntunut.

      Poista
  3. Sus'31. maaliskuuta 2019 klo 10.19

    Olen siitä onnelinen että selvisin depressiostani psyykettä harjaannuttamalla, löysin lääkkeettömän keinon väistää mustuus. Hieno krapu.

    Tässäpä minun tuplakrapu:
    https://hullunasanoihin.blogspot.com/2019/03/krapu-14-kaksi-yhden-hinnalla.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara31. maaliskuuta 2019 klo 13.06

      No niin, käytin sunnuntaitarjouksen hyväksi, kiitos!

      Poista
  4. Suttastiina31. maaliskuuta 2019 klo 10.50

    Kauniisti sanoitettu elämänpätkä.

    https://www.lily.fi/blogit/ala-ota-sita-niin-vakavasti/viikon-14-krapu/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara31. maaliskuuta 2019 klo 13.07

      Kiitos Suttastiina. Kaikkea on elämä tarjonnut.

      Poista
  5. AilaKaarina31. maaliskuuta 2019 klo 14.50

    Uusi Krapu minultakin, jonka kirjoitusasua saatan vielä korjailla, mutta teema pysyy.
    https://pienettarinat.blogspot.com/2019/03/menetys.html

    VastaaPoista
  6. anli itse31. maaliskuuta 2019 klo 15.17

    Elossa mutta ei elänyt. Joskus elämä raapaisee syvällle. Lyhyesti ja herkästi kirjoitettu, positiivinen loppu. :)

    Oma Krapuni 14 blogissani valmiina.
    http://omaverstas.blogspot.com/2019/03/krapu-14.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara31. maaliskuuta 2019 klo 17.25

      Kiitos anli. Oma krapusi on kovin tutun tuntuinen meidän pihalta:)

      Poista
  7. AilaKaarina31. maaliskuuta 2019 klo 15.23

    Been there, done that. Ja siksi oli niin tuttu ja todentuntuinen Krapu ☺.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara31. maaliskuuta 2019 klo 17.26

      Kiitos AilaKaarina, sellaista elämä välillä on.

      Poista
  8. -K-31. maaliskuuta 2019 klo 16.10

    Surullisen kaunis tarina. Ja onneksi onnellinen loppu.

    Olen kyllä täysin samaa mieltä, että joskus ne lääkkeet ovat tarpeellisia ja omiaan auttamaan tiettyjen aikakausien yli, mutta avain onneen ne eivät ole. Plus se, että siinä missä joku sopii jollekin, saattaa se olla täysin väärä vaihtoehto jonkin toisen kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara31. maaliskuuta 2019 klo 17.29

      Silloin lääkkeitä käyttäessä ei ehkä vielä itse oikein ymmärrä niiden apua. Mutta nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että kyse oli elämästä ja kuolemasta. Ne auttoivat, vaikka olo oli turtunut, pysyin hengissä.

      En kyllä koe sitä surulliseksi jaksoksi, vain parantavaksi. Nyt taaksepäin katsoessani.

      Poista
  9. Pöllö31. maaliskuuta 2019 klo 23.39

    Tarina ja kaikki kommentit varmasti niin totta. Toivon, että joskus voin edes vähentää lääkkeitä - tällä hetkellä epi ei anna siihen mahdollisuutta ja lääkkeet tekevät paljon muutakin kuin hoitavat sitä :( Huomaan joka päivä, miten totta on se, kun AM kertoi aikanaan sanoneensa Pojalle (silloin toki jo aikuinen), ettei sairaalasta tule kotiin se sama äiti kuin se oli ennen. Mutta näin on nyt elettävä ja toivottava, että vielä jonain päivänä tilanne paranee :)

    Tässä minun Krapuni, nostalginen muisto lapsuudesta :D

    https://hpollonkrapula.blogspot.com/2019/03/viikon-14-krapu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara1. huhtikuuta 2019 klo 8.29

      Joskus lääkkeet ovat välttämättömiä vaikka todellakin elämä ei ei ole silloin samanlaista. Kiitos HPöllö.

      Poista
  10. Olifantti1. huhtikuuta 2019 klo 8.12

    Viime viikon krapu oli jäänyt roikkumaan, mutta nyt ajoissa
    https://repukirjoittaa.blogspot.com/2019/04/krapu-14.html

    VastaaPoista
  11. Takkutukka1. huhtikuuta 2019 klo 11.26

    Elämässä on aikoja, jolloin ei selviä "kainalosauvoitta", - eikä tarvitse...
    Sitä arvokkaampaa on aika, jolloin on rakkaus, - ja joet virtaavat taas vuolaina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara1. huhtikuuta 2019 klo 12.30

      Totta Takkutukka,molempia tarvitaan. Jotta ymmärtäisi hyvien päivien arvon, tarvitaan niitä toisenlaisiakin.

      Poista
  12. BLOGitse1. huhtikuuta 2019 klo 13.53

    Elämänkokemus hioo meistä särmiä, lisää ymmärrystä ja mitä vähemmällä lääkityksellä selviää sen parempi.
    Krapuni täällä: BLOGitse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara1. huhtikuuta 2019 klo 17.22

      Totta, noita elämänkokemuksia tarvitaan, että oppii ymmärtämään muita ja itseään, koko elämää.

      Poista
  13. Cara1. huhtikuuta 2019 klo 17.27

    Kiitos SK, sellaista elämä joksu on, selviytymistä.

    VastaaPoista
  14. riitta k1. huhtikuuta 2019 klo 19.06

    Upea tarina, hienoa että mustuus hellitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara1. huhtikuuta 2019 klo 20.14

      Kiitos Riitta, ei jäänyt onneksi pysyväksi, vaikka joskus poikkeaakin, mustuus.

      Poista
  15. Marjatta Mentula2. huhtikuuta 2019 klo 10.44

    Kuvaat hyvin masentunutta mieltä. Masentuneena mikään ei tunnu miltään, eikä pysty ottamaan vastaan tarjottua rakkautta tai pitämään yllä ihmissuhteita. Tässä tilanteessa on itsemurhan vaara, ja joskus lääkkeet auttavat, joskus pahentavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara2. huhtikuuta 2019 klo 16.45

      Kiitos Marjatta. Silloin lääkitys pelasti pahimmalta, täytti tarkoituksensa. Jälkeenpäin huomasin parhaiten sen edut ja tarpeen minun tapuksessani.

      Poista
  16. Elegia2. huhtikuuta 2019 klo 11.07

    On aina hienoa, jos saa itsensä takaisin. Se tapahtuu eri tavoin eri ihmisillä, mutta pääasia että tapahtuu (minulla lääkkeiden avulla säilyy ihmisyys) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara2. huhtikuuta 2019 klo 16.48

      Kiitos Elegia. Olemme me ihmiset erilaisia, niin myös sairaudet. Hyvä, että pysyt sinäkin kunnossa.

      Poista
  17. Sisko2. huhtikuuta 2019 klo 17.37

    Onneksi selvisit ilman lääkkeitä ja elämä valostui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara2. huhtikuuta 2019 klo 20.22

      Niin, aivan kuin värit olisivat palanneet ympärilleni.
      Kiitos Sisko.

      Poista
  18. aimarii2. huhtikuuta 2019 klo 20.20

    Elämä ei aina tarjoa parastaan, joskus on selvittävä vaikeistakin jaksoista.
    Sinä tiedät, mistä kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara2. huhtikuuta 2019 klo 20.24

      Totta, Aimarii. Noiden jaksojen jälkeen osaa antaa arvoa paremmille päiville. Vaikka tulee huonojakin, niin tietää, että niistä selviää.

      Poista
  19. Risa3. huhtikuuta 2019 klo 8.38

    Masennus on hirveää. Onneksi olet selvinnyt siitä.

    Oma krapu: unelmissa.blogspot.com/2019/04/viikon-14-krapu.html#comment-form

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara3. huhtikuuta 2019 klo 9.30

      Totta Risa, ne ajat olivat sellaisia, että en oikein muista mitä silloin elämässä taphtui, ei kai mitään erikoista. Onneksi elin eteenpäin.

      Poista
  20. aimarii3. huhtikuuta 2019 klo 14.05

    No nii, sain minäkin valmiiksi krapuni.

    VastaaPoista
  21. Ilona Winebridge3. huhtikuuta 2019 klo 22.48

    tuollapa vk 14 karapuiluni
    https://viinasilta.blogspot.com/2019/04/mukava-muisto.html
    tv ilona

    VastaaPoista
  22. Ilona Winebridge3. huhtikuuta 2019 klo 23.04

    elämässä on tilanteita, missä tosi ystävyys ja rakkaus punnitaan. teillä rakkaus kesti.
    henkilökohtainen, totuudenmukaisesti kirjoitettu krapu, kiitos Cara!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara4. huhtikuuta 2019 klo 8.01

      Punnittin todellakin Ilona. Ystävyys kitkutteli vielä jonkun aikaa, kunnes loppui. Rakkaus oli lujilla, vaan yhdessä edelleen ollaan, rakastetaan ja riidelläänkin.

      Poista
  23. riitta k4. huhtikuuta 2019 klo 19.17

    Linkitin jo Susulle, mutta tässä sulle myös:
    https://digi-passions.blogspot.com/2019/04/pikitie-on-kuuma.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara4. huhtikuuta 2019 klo 19.31

      Kiitos Riitta, pikimiehet pääsivät mukaan :)

      Poista
  24. AilaKaarina5. huhtikuuta 2019 klo 14.38

    Hei, nyt on vain tällainen ilmoitusasia. Koneeni ilmoittaa nimittäin, ettei tämä sivu ole turvallinen. Minulla on kyllä hyvä suojaus, mutta silti vähän mietityttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara5. huhtikuuta 2019 klo 15.46

      Sellainen ilmoitus saattaa joskus tulla kun blogger-sivuthan eivät ole https-salattuja kuten esim pankkien yms sivut. Mutta se on vain ilmoitus, eikä aiheuta toimenpiteitä. Kaikki hyvin.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)