Päivät pihalla oksien kanssa

Lunta on vielä puutarhassa melkoisesti vaikka aurinko parhaansa yrittää. Yöpakkaset protestoivat kevään tuloa. Havaitsin kyllä jo eilen eteläseinustalla kinosten takana pieniä vihreitä nystyröitä, sieltä ne skillat vähitellen nousevat.

Olen ollut aamupäivisin ja iltapäivisin muutaman tunnin ulkoterassillamme, jossa on oksamateriaalien keruupiste ja työskentelypaikkani nyt keväällä. Muutamaa työtä olen aloitellut oksista ja lisäksi pätkinyt oksia ja kuorinut jättikoisia tammen oksia ja kaikenlaista sekalaista. 

Keskeneräisiä töitähän ei pidä näyttää herroille eikä hulluille, ei ehkä lukijoillekaan. Tässä pari yksityiskohtaa työmaaltani:

Vanhaa pitsiä keskeneräsien seinäkoristeen kulmassa

Omenapuusta leikatuista oksista saa hyvää materiaalia

Yhdet kehyksenalut odottamassa lisätyöstämistä

Lahjoitus taiteen alttarille

Olin aamupäivällä vuolemassa jättikokoista tammen oksaa kuorista kun mies tuli luokseni. Hän halusi tehdä lahjoituksen taiteen alttarille, vanhimmat suksensa!  Suksista keksin kyllä jotain hauskaa, tai niiden pätkistä.

Sillä aikaa kun minä teen ite-taidetta, Tampereella mietitään ratikan värejä. Siellä on vähän enemmän määrärahoja kuin minun työpajassani.

Päivät pihalla oksien kanssa-juttu liityy sarjaan:

Sus’-kirjoitushaaste:  

1. Aiheena kevät
2. Ujuta tekstiin jokin ajankohtainen uutinen linkkaamalla se tekstiin

Luovuus heräsi - puuta työstämään

Pitkän sateisen syksyn ja talven pakkasten jälkeen aurinko herätti minulla luovuuden. Betonityöt saavat vielä odottaa, päässäni muhii nyt ideoita puusta ja risuista. Kuoretkin pääsevät mukaan. Iltaisin kerään ideoita googlailemalla mitä kaikkea oksista ja risuista voi puutarhaan ja sisälle taloonkin tehdä. 

Nyt olen kerännyt erilaisia materiaaleja.

Tammen paksumpia oksia kuorineen ja kuorittuna

Juuttiköyttä ja puisia pyykkipoikia

Tammen oksia

Vaahteran oksia

Tammi on kovaa, mutta mukavaa työstää

Tammen vuollut kuoretkin säästetään

Kuviin ei vielä ehtinyt omenapuiden leikatut oksat.  Ne on vielä hangilla ja kerätään sitten kasaksi. Koivun risujakin on jonkun verran, isoimmat koivut jäivät vielä kaatamatta, eli niiden risutyöt saattavat jäädä ensi kevääseen, riippuen siitä milloin miehet saavat ne kaadettua. Isompi talja on kuulemma hankinnassa. Puut ovat hiukan hankalassa paikassa.

Nyt on meneillään siis hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - vaihe. Olen kerännyt materiaalit ja alan kehitellä mitä niistä tulisi. Oksista, kananverkosta, köysistä, naruista, rautalangasta ja siimasta saa vaikka mitä. Nuo tammen kuoret huvittivat miestä, sanoin, äläs nyt, ne ovat aivan selvästi tulevan puukalan/kalojen suomuja. 

Tunnen suunnatonta mielihyvää talvikauden jälkeen päästessäni taas käsilläni työstämään krouvimpaa materiaalia. Olen niin innoissani, että hyvä kun maltoin tulla lounasta laittamaan. Olin kyllä äsken jo niin puhki parin tunnin urakoinnin jälkeen, että lounas ja päikkärit ovat paikallaan ja sitten taas terassille ja pihalle.