Vaahtera ja tammi

Ajeltiin silppuavalla ruohonleikkurilla pihalle pudonneet lehdet ja jätettiin silppu lannoittamaan nurmikkoa. Tai siis sitä vihreää aluetta puutarhassa, jossa on pääosin sammalta ja siellä täällä nurmikkoa. Saatiin ruohonleikkuri tyhjäksi bensasta ja nyt se joutaa talvisäilöön. 

Luonnon järjestyksen mukaan heti sen jälkeen alkoi pihaan putoilla tuulen tuivertaessa isoja vaahteran lehtiä. Tammi tapansa mukaan viettää vielä kesää ja on lähes kokonaan vihreä. Sen ruskeat lehdet putoilevat yleensä vasta keväthangille juuri ja juuri ennen uusia silmuja. Joinain vuosina tammessa on kahden eri vuoden lehtiä.

Sienimetsässä ollaan käyty ja suppiksia on löytynyt. Muutkin syyssienet ovat jo nousseet, hallavahakas ja mustavahakas, erinomaisia sieniä molemmat. 

Ensi viikolle on luvattu muutama niin lämmin päivä, että harkitsemme saaressa käyntiä ja saunan lämmitystä ja uintia siellä. Siellä illan pimeyskin on erilainen kun on järvi vieressä.

Luovuus heräsi - puuta työstämään

Pitkän sateisen syksyn ja talven pakkasten jälkeen aurinko herätti minulla luovuuden. Betonityöt saavat vielä odottaa, päässäni muhii nyt ideoita puusta ja risuista. Kuoretkin pääsevät mukaan. Iltaisin kerään ideoita googlailemalla mitä kaikkea oksista ja risuista voi puutarhaan ja sisälle taloonkin tehdä. 

Nyt olen kerännyt erilaisia materiaaleja.

Tammen paksumpia oksia kuorineen ja kuorittuna

Juuttiköyttä ja puisia pyykkipoikia

Tammen oksia

Vaahteran oksia

Tammi on kovaa, mutta mukavaa työstää

Tammen vuollut kuoretkin säästetään

Kuviin ei vielä ehtinyt omenapuiden leikatut oksat.  Ne on vielä hangilla ja kerätään sitten kasaksi. Koivun risujakin on jonkun verran, isoimmat koivut jäivät vielä kaatamatta, eli niiden risutyöt saattavat jäädä ensi kevääseen, riippuen siitä milloin miehet saavat ne kaadettua. Isompi talja on kuulemma hankinnassa. Puut ovat hiukan hankalassa paikassa.

Nyt on meneillään siis hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - vaihe. Olen kerännyt materiaalit ja alan kehitellä mitä niistä tulisi. Oksista, kananverkosta, köysistä, naruista, rautalangasta ja siimasta saa vaikka mitä. Nuo tammen kuoret huvittivat miestä, sanoin, äläs nyt, ne ovat aivan selvästi tulevan puukalan/kalojen suomuja. 

Tunnen suunnatonta mielihyvää talvikauden jälkeen päästessäni taas käsilläni työstämään krouvimpaa materiaalia. Olen niin innoissani, että hyvä kun maltoin tulla lounasta laittamaan. Olin kyllä äsken jo niin puhki parin tunnin urakoinnin jälkeen, että lounas ja päikkärit ovat paikallaan ja sitten taas terassille ja pihalle.