Purojen kevät

Lauantain lenkiltä. Aurinko paistoi ja kevättä on selvästi ilmassa.

Suuri puro on vielä jäässä.
Sillan alla hiukan jään alta pilkistää vesi

Keskisuuri puro on jo harmaassa jäässä

Pian aukeaa puro jäästä ja kukkii leppä

Pikkupuro solisee jo iloisesti peltojen halki

Pikkupuro jatkaa matkaa toisellekin pellolle 

Yli satavuotias mökki ja melkein yhtä vanha omppupuu

Takaisin kotiin päin kiertelin kylän vanhojen osien kautta ja kuvasin taas yhden noista vanhoista mökeistä. Mielikuvitus saa vallan kun niitä katselee. Millaistakohan oli elämä niissä 1900-luvun alkupuolella. Jotain dokumentteja on onneksi kylämme historiasta tallessa, lähinnä 1918-vuoden tapahtumien takia sadan vuoden takaa. Tuo vanha osa kylästä oli silloin jo ollut jonkun aikaa asuttuna. Lisää rakennettin sitten sotien jälkeen ja taas 2000-luvun taitteessa ja sen jälkeen.

Ollessani lenkillä mies leikkasi omenapuita. Tällä kertaa kylkiluut pysyivät ehjänä. Eikä minun tarvinnut kirjoittaa tänne uhkaamaani tekstiä otsikolla 'Ei omenapuusta kauas putoa'.

Omenapuiden leikkaus

Aloitettiin viikonloppuna omenapuiden leikkaaminen. 

Tässä vuorossa Åkerö

Vasta alkua oksakasalle

Pihassa on vielä noita kuvassakin näkyviä jääkenttiä, joten aurinkoa odotetaan. Sisällä kukkii:

Viikonloppu meni räntäsateen ja vesisateen vaihdellessa. Eilen sitten oli sen verran poutaa, että omenapuiden leikkaus saatiin alulle.

Tänään alkaa uusi huhtikuinen viikko ja ainakin huomiseksi on luvattu lämpöä jo reilut 10 astetta. Tänään menen nauttimaan olostani kampaajalle. Eipä tämä olo oikein sillä kohene, on jotenkin alavireistä. Vielä siitepölyt ja katupölyt päälle, niin henkikään ei oikein kulje. Sade auttoi siihen, mutta piankos maa kuivaa ja taas pöllyää. 

Pääsiäinenkin jo näkyy allakassa kun käänsin lehteä. Lampaan paisti on pakkasessa odottamassa. Se paistetaan leivinuunissa.