Tämän kevään ilme

Aurinkoa, vettä, rakeita, räntää ja lunta.

Lumikuurossa värjötteli unikkokin:

Unikko lumikuurossa

Kevättä

On aurinkoinen vaikka viileä toisen pääsiäispyhän aamu ja kiersin puutarhassa yhden kepin taktiikalla. Huomatakseni, että toipuessani jalkaani lumisateiden ajan sisällä on kevät valloittanut puutarhan.

Skillat on pitkin sinisinä mattoina ja perinteinen raprperin nousu on jo hyvässä vauhdissa. Ilahdutti mieltä.

Myös taidepajalla alkoi tapahtua. Keväistä jotenkin sielläkin.

Auringon vaikutus mielialaan on suuri ja toive kevään edistymisestä jäiden lähtöön ja järvikauden avajaisiin on siis lähellä. Maltan tuskin odottaa.

Vihreys pakahduttaa sydämen

On kevät ja vihreys valtaa alaa. Sunnuntain ajoreissulla huomasin päivän aikana ilmestyneen myös valkovuokkosaarekkeet vanhoille paikoilleen.

Koivut ovat saaneet hennon vihreän värin.

Kultainen sydän

Sydämestä puheen ollen, päätin ilahduttaa mieheni aamuja, kun hän kulkee pihan yli piharakennukseen työhuoneelleen ja tein kuvassa olevan Kultainen sydän teoksen sinne ulko-oveen. Sen nimi kuvaa sekä risuteosta että miestä joka siitä aamuisin kulkee.

Purojen kevät

Lauantain lenkiltä. Aurinko paistoi ja kevättä on selvästi ilmassa.

Suuri puro on vielä jäässä.
Sillan alla hiukan jään alta pilkistää vesi

Keskisuuri puro on jo harmaassa jäässä

Pian aukeaa puro jäästä ja kukkii leppä

Pikkupuro solisee jo iloisesti peltojen halki

Pikkupuro jatkaa matkaa toisellekin pellolle 

Yli satavuotias mökki ja melkein yhtä vanha omppupuu

Takaisin kotiin päin kiertelin kylän vanhojen osien kautta ja kuvasin taas yhden noista vanhoista mökeistä. Mielikuvitus saa vallan kun niitä katselee. Millaistakohan oli elämä niissä 1900-luvun alkupuolella. Jotain dokumentteja on onneksi kylämme historiasta tallessa, lähinnä 1918-vuoden tapahtumien takia sadan vuoden takaa. Tuo vanha osa kylästä oli silloin jo ollut jonkun aikaa asuttuna. Lisää rakennettin sitten sotien jälkeen ja taas 2000-luvun taitteessa ja sen jälkeen.

Ollessani lenkillä mies leikkasi omenapuita. Tällä kertaa kylkiluut pysyivät ehjänä. Eikä minun tarvinnut kirjoittaa tänne uhkaamaani tekstiä otsikolla 'Ei omenapuusta kauas putoa'.

Jääladuilla

Tämä on koko kevään parasta aikaa, jäällä auringossa. Pakkasetkin ovat jo lauhtuneet  siedettäviin lukemiin.

Perjantaina iltapäivällä

Varmat talvehtijat - lehtokotilot

Maa on jäässä joka aamu eikä puutarhaan kannata mennä vielä rapsuttamaan kukkapenkkejä. Niihin laitoin viime syksynä puista pudonneita lehtiä ja jätin vielä kasvien varret törröttämään. Tämä kaikki talven ja pakkasten takia suojaamaan kasveja. Aina ennen olin siistinyt penkit syksyllä mutta nyt kokeilin tätä tapaa kun talvet ovat niin erikoisia - vettä ja pakkasta vuorotellen. Nyt penkit ovat ruman näköisiä vanhoine mätine lehtineen ja varsineen. Kaikki on kohmeessa ja roudassa kiinni. Olkoon, meillä siirretään puutarhan siistimistyöt pääsiäisviikonloppuun. Silloin on PAKKO jo olla lämmintä ja keväistä, eikö?

Löysin pari kohmeista kotiloa, kyllä ne hengissä näyttivät olevan.  

Tämä pääsi hengestään ennen kuin ehti sulaa kunnolla kohmeesta

Toissatalvena paleltui paljon harjaneilikoita, joten viime kesänä niissä oli vain pari hassua kukkaa. Nyt näyttävät kovin vehreiltä, joten kukkiakin sopii odottaa:

Keräsin talvella lumia näiden harjaneilikoiden päälle

Skillat ovat edelleen ainoat pihan kukkijat:

Eilen kauppareissulla tarttui mukaan neilikoita ja valkoisia narsisseja, joiden nuppujen odotan avautuvan pääsiäiseksi:

Puutarhasta uutisiin.

Surullisia uutisia kuului eilen Tukholmasta. Ja tänään sitten netinkin lehdet mässäilevät noilla kuvilla. Uutisointi on toki ihan ok, mutta minulla meni kyllä eilen yli tarpeen kun joka toinen lähetys TV:ssä oli sitä samaa ja moneen kertaan. Toki asia on kerrottava ja faktat tiedotettava, mutta tuollainen ylenmäääräinen asioilla hehkuttelu vain lisää niiden terroristien julkisuutta. Sitähän ne juuri haluavat. Ensimmäisten lähetysten jälkeen lopetin katsomisen ja luin tänä aamuna lehdestä vain selkeät tosiasiat.

Tässä omassa maailmassani odotan nyt todella, että routa ja jää vihdoin sulaa ja pääsen puutarhahommiin. Betonityötkin aion aloittaa heti puutarhan siistimisen jälkeen. Pää on pullollaan betoni-ideoita. Tutkailin netistä niitä, ei sieltä mitään uutta minulle löytynyt. Kannoin vielä viikolla kirjastosta ison pinon kirjoja betoniaiheista. Nyt liitän betoniin mosaiikin, jota jo kovasti nettikaupoista olen tutkaillut. Viime kesän kokeilut aiheesta olivat sellaisia, että tätä lisää.

Palmusunnuntai näyttää olevan huomenna. En ole hankkinut mitään namuja, siis virpomispalkkoja. Emmekä ole edes kotona aamulla/päivällä kun virpojat kulkevat. 

Klapikoneen hankinta

On muuten mainio keksintö tuo klapikone eli sähkökirves. Testasin uuden koneen tänään.

Tuossa tuokiossa paksut pöllit saa halkaistua ja sopivat sitten kätevästi joka paikkaan. Olisin pilkkonut enemmänkin, mutta uudet pitkät rangat, eli ensi talven puut,  eivät ole vielä tulleet. Pilkoin siis vain vanhat yli talven seisseet, kerran kirveellä halkaistut (kuivatetut).

Tässä se uusi uljas kone on:

Voimalla työntyy terä puuhun ja puu halkeaa

Näihin ei kaun mennyt

Kone haettiin tuolta naapurikunnan rautakaupasta kun siellä oli haluttu merkki valmiina. Matkalla oli näitä hauskoja pinkkejä paaleja:

Joen rannalla

Lopuksi skillojen tilanne tässä pihassa. Sinistä pukkaa esiin vaikka ilma on vielä kylmä:

Skillat 30.3.2017

Leppä kukkii ja katupöly lentää. Keuhkot vinkuvat ja yöllä herään tunnin välein haukkomaan henkeä. Lääkityksestä huolimatta. Nyt toivon reipasta sadetta ja lämpöä, jotta kevät edistyisi ja leppä ja koivu kukkisivat pian pois. Ja pääsisi lähijärveen uimaan!

Kasvu on alkanut

Jokakeväinen skilla- ja raparperiseuranta tuotti tuloksen. Skilloja on noussut jo kymmeniä vihreitä tikkuja, yhdessä oli jo sininen nuppu.

Keskellä pieni sininen nuppu uskaltautuu kylmään kevätilmaan

Kevään perinteiset raparperit:

Talo elää kevättä. Tarkoittaa sitä, että valmistaudutaan jo ensi talveen.

Puita tilataan metsänhoitoyhdistykseltä ja ne tuovat pitkät rangat pihaan lähiviikkoina. Sain ylipuhuttua miehen, että hankitaan klapikone. Nyt se on tarpeen kun viidentoista motin pätkiminen ja kirveellä hakkaaminen ei minusta oikein sovi yhteen sydänongelmien kanssa. Puita kuluu melkoisesti lämmitykseen sähköä säästäen ja leivinuuni, hella sekä takkauuni tarvivat osansa. 

Tuota kasvun ihmettä jaksan joka kevät ihmetellä ja kuvata. Pian nousevat ehkä jo lumikellotkin ja kaikki muut...

Jääkenttien kutsu jatkuu

Voi olla kevään viimeinen viikonloppu kun jäälle vielä pääsee. Lämpimät ilmat pehmittävät jään pinnan  niin, että sinne ei ole enää mukava mennä vaikka jää vielä kantaisikin.

Läksimme siis varhain aamulla ja ajelimme vaihteeksi kirkolle asti ja siellä järven rantaan. Viikolla olleet vesisateet olivat sulattaneet kaiken lumen ja jään päällä oleva ohut vesikerros oli jäätynyt. Lumikengät olivat oivallinen kulkuväline, kun niissä on pohjassa sahalaitaiset piikit eteen ja taakse, niin ei varmasti liukastu.

Kaunista oli, aurinko paistoi ja suorastaan lämmitti kasvoja. Kierretään osa lenkistä kuvien kanssa:

Riviin järjesty

Jään pinnalle oli taidemaalari Luonto tehnyt kauniita teoksia:

Retkiluistelurata.
Päällä oli vettä ja kevyt jäähile, ei enää luistelukunnossa.

Evässaari

Pikkuevässaari

Paluu uimarannan kautta. Voi kuinka tuli kesää jo ikävä!

Hyppytorni odottaa kesää

Autiota on vielä

Avantoon toki pääsee

Tuolla uimarannalla laskin, että noin parin kuukauden päästä jäät ovat lähteneet ja märkäpuvussa pääsee uimaan ja järvihölkälle. Mutta nyt nautittiin kevään auringosta keskellä järven selkää kevyen länsituulen puhaltaessa. Nyt iltapäivällä olisi tuo jään pinta jo pehmeää, räystäästä tippuu vesi. Kannatti mennä aamulla.