Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste sade. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sade. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. lokakuuta 2017

Unohtunut pisara


Vettä tulee koko ajan. Purot täyttyvät, pieninkin puronen tuolla peltojen välissä lenkkimatkan varrella alkaa kohta tulvia pellolle. Eilen ajaessani kirkolle, katselin peltoja, vähänkin alemmalla tasolla olevat peltojen kohdat ovat täynnä vettä. Voi viljelijäparkoja, ei sinne enää koneella ole asiaa. Onneksi osa viljasta on saatu talteen.

Puutarhassa on vielä runsaasti lehtiä puissa ja jatkuva sade estää leikkurilla ajamisen ja lehtien silppuamisen. Haravointia ei voi ajatellakaan. Hyvä, voi keskittyä sisäpuuhiin. Kyllä niitä kuivempia aikoja vielä on tulossa pihahommia varten aivan varmasti. Joka syksy pihatyöt on saatu tehtyä, eikä niillä niin väliä ole, kaikki tehdään mitä keritään ja viitsitään. 



Tämä pikkuvaahteramme pitää sitkeästi kiinni kauniin keltaisista lehdistään



Tammen alla jalkapallon pelaajat eivät sateesta piittaa



Syyspuutarhaa aamulla hämärän haihtuessa

Olen päättänyt, että sade ja pimeä eivät minua lannista. Onneksi vuodenajat tai säät eivät olotilaani yleensä vaikuta. Pienikin happikävely kaatosateessa tai tihkusateessa virkistää mieltä. Sen jälkeen päivää voi jatkaa kotona kirjojen parissa jos ei ole muita menoja sovittuna.

Sitten sääennuste, onkohan tuosta klo 16 kohdalta pudonnut vesipisara pois?
Tällaiselta ennuste näytti äsken tälle päivälle:




Muutama sana TV-tarjonnasta. Lähinnä Jerestä. Tiedättekö tuon jääkiekkoilijan, entisen kai jo. Satuin katsomaan sunnuntaina Arto Nybergin ohjelmaa, ja siellähän se herra oli mainostamassa kirjaansa. Mutta ne jutut, voi sylvi. Koko pelaaja-uransa huumeilla ja alkoholilla kuorruttanut kehuu itseään ja vielä TV:ssä mainostaa kirjaansa. Väitti myös, että raha ei hänelle merkitse mitään. Kai miestä harmittaa kun NHL-ura katkesi huumeisiin ja juopotteluun ja jäi miljoonat saamatta. Eikä tässä vielä kaikki. Jostain näin mainoksen, että sama herra patsastelee myös PS eli puoliseitsemän-ohjelmassa maanantaina, eli eilen. Varoin visusti katsomasta. Sitten iltalehdet kirjoittelevat entisten vaimojen versioita raha-asioista, on ulosottoja ja elatusmaksut maksamatta. Jäin vain miettimään, että kuka haluaa moisen tyypin elämäkertaa lukea. Minä perustan tietoni Nybergin ohjelmaan ja kaupan iltalehtien mainoksiin.

Jatketaan hyvin alkanutta viikkoa kaukana TV:stä. 




torstai 5. lokakuuta 2017

Kuivat sukat ja zombiet pellolla


Eilen oli lähes koko päivän sadettta ja tuulta. Silti kaipuu ulos voitti kun sateeseen tuli taukoa iltapäivällä. Olin käynyt pari viikkoa aiemmin katsomassa ihan tuossa lähimetsässä ikiomaa suppilovahveropaikkaani ja todennut, että vielä eivät ole nousseet, myöhässä ovat. Eilen sitten päätin mennä uudestaan. Matka on lyhyt, pihasta kylätielle ja muutaman metrin jälkeen suoraan metsään. 


Tuuli riepotti mongolianvaahteraamme 


Polku kulkee isojen kuusten alta ja ne olivat tosi märkiä. Minulla oli lyhyt Rukan sadetakki ja saappaat tietty. Mutta jalassa vain ohuet legginsit kun oli lämmin ja ajattelin olevani max reilun puoli tuntia. Isot puut tekivät sen, että en edes heti huomannut, että pikkuhiljaa alkoi sataa. Suppiksia oli nimittäin parissa viikossa noussut ja keräilin niitä aivan rauhassa. Ojan luokse päästyäni oli aukeampi paikka ja tajusin, että vettä sataa jo ihan kunnolla. Keräsin kumminkin vielä loput näkyvillä olevat sienet ja sitten läksi kotiin päin. Matka ei ollut pitkä, silti oikaisinkin vielä naapurin maitten läpi. Kissa katsoi vihaisesti, en ollut sitä huomaavinani.

Kotiin pääsin saaliineni ja olin märkä. Siis tosi märkä. Puista oli kumartaessani putoillut kauluksesta sisään vettä, en siinä sateessa ruvennut sadetakin nappeja entrailemaan. Legginsit olivat vettä valuvat. Saappaat sentään pitävät hyvin vettä, ja niiden suut saa narulla kiinni. Sukat olivat ainoat kuivat vaatteet päälläni.

Tänään on pakko tunkea itsensä iltapäivällä kaupunkiin. Ei siinä muuten mitään mutta kun siellä on ratikkatyömaa läpi kaupungin ja sen seitsemän muuta rakennuskohdetta. Parkkipaikka on taas hakusessa. 

Kuva: The Mirror


Pari sanaa iltalehdistä. En ole moneen vuoteen enää niitä lukenut. Niiden "uutiset" ovat yliampuvia, sensaationhakuisia ja liioittelevia. Järkeviä uutisia on niistä turha etsiä. Nyt kävi niin, että sain Britanniasta asti vinkin eräästä suomalaisesta taideteoksesta, josta oli juttua siellä lehdessä. Googlailin itsekin asiaa ja löysin tämän jutun Iltasanomista. Zombiet pellolla. Hauska.