Yhteiset aamulenkit palaavat ohjelmaan aina näin loppukesällä. Minä käyn sitten lisäksi uimassa (=järvihölkällä) ja mies juoksemassa omia aikojaan.
Pari havaintoa vakilenkin varrelta tuli tässä yhtenä aamuna tehtyä. Kesän aikana on yhden paikallisen viljelijän pellolle ilmestynyt kaunis niitty. Oli vain miehen puhelin mukana, joten kuvat eivät laadulla ylpeile, mutta asia käy selväksi:
 |
| Niittykukkia poimin vain sulle |
Jättihirviökone oli taas jäljistä päätellen ollut asialla. Kuvan paikassa oli toukokuun lopulla vielä kaunis sammaleinen metsä.
 |
| Kuinka kauas jatkuukaan, en halunnut mennä katsoimaan. |
Nyt on tarkoitus lähteä kirkolle lounaalle. Sitten kotiin leipomaan, vieraat joutuivat siirtämään tuloaan ja tulevat vasta tänään illalla. Räkätautia liikkeellä, kunpa nyt olisivat kunnossa ja jaksaisivat tulla.
Omakin olo on vähän alavireinen, ei flunssan takia vaan mieli käy läpi tätä raihnaistumisen ja vanhenemisen prosessia. Au!
Samat aatokset täällä. Esimerkiksi äsken olin kirjoittanut tähän kommentin ja jostain syystä lähtenyt käymään toisella sivulla, niin sitten unohdin ja ruksasin sivun pois ja kommentti meni sen tien. Mökillä keitin kahvia laittamatta suodatinta vesitipun alle. Nukkuminen on ikävää kun mikään asento ei sovi, aina johonkin sattuu tai sit hengitystiet menee tukkoon tai jotain. Pois joutais.
VastaaPoistaMutta ihana niitty siellä! Silmänilo oikein.
Meillekin on tulossa mettäkone, ilmeisesti metsuri ei rupee tuota isoa puuta tuosta kaatamaan sahapelillä.
Ilona on todellakin tuo iso kaunis niitty. En ollut sitä reittiä kulkenut kesän aikana, niin tuli yllättäen.
PoistaMinulla unta riittää sekä päikkäreihin että yöksi, liikaakin. Joku väsymys painaa kroppaa ja mieltä.
Hei, tätä on ilmassa... Kuvat visualisoivat mainiosti tämän elonvaiheen eri puolia: on kukkaniittypäiviä ja riemua sekä väleen fysiikka ja tunnetila kuin tuon raiskion jäljiltä... "Roppa rapistuu mutta nuppi käy rippikoulua" on ystävän ytimekäs tilannetoteama. Asetan panokseni ja fokuksen siihen, mitä on jäljellä, mutta tuumaakaan ei ilmatteks' periks' anneta; eihän!?
VastaaPoistaNo ei tottavie periksi anneta, eloa on vielä ja kuka tietää minkälaista!
PoistaOnpa kaunis niitty, ruiskukkia ja unikkoja ei näy täällä villinä missään. Eka flunssa aalto on kaatanu ihmisiä petiin, itellä pientä niiskutusta.
VastaaPoistaEn tiedän onko tuohon kylvetty niittykukkien siemeniä, ei noita täälläkään villinä ole. Kaunis pelto kumminkin.
PoistaEi tullut vieraat vieläkään, flunssa ei ole helpottanut. Kurjaa.
Noi kukkaniityt ovat kai nyt jotenkin "muodissa". Täällä meidän lähellä on valtava kukkaniitty, siis monta hehtaaria, jota on tultu hyvin kaukaakin katsomaan. Ja siis maanviljelijän ohikulkijoiden iloksi tekemä.
VastaaPoistaAlakuloa on, ilmeisesti vähän joka puolella, ilmassa. Kai tuo olematon kesäkin vaikuttaa... Minulla unetkin kateissa, mutta se ei nyt mitään uutta ole.
Muotia tai ei, niin kauniita ovat nuo niityt.
PoistaItselläni alakulo ei oikastaaan liity vuodenaikoihin, vaan näihin lisääntyviin vaivoihin. Toki lämmintä kesää olisi vähän enemmän saanut olla.
Tuollaiset kukkaniityt ovat parasta, onneksi niitä näkee aina välillä. Lapinjärvellä kun olin, niin siellä oli todella paljon unikkoja siellä täällä. Kaunista.
VastaaPoistaEi minullakaan vuodenajat mitenkään vaikuta mielialaan, vaikka kesästä ja lämpimästä pidänkin.
Näinhän se on, ei pelkät sateiset kesät vaikuta oloon, toki joskus aurinko virkistää ja poistaa alakulon.
PoistaNiitty oli iloinen yllätys.