Ilmalento lumihankeen

jossa ensimmäinen ajatus oli pelastaa kamera. Tapahtui tänä aamuna kun kuljin pihassa ja päätin rämpiä ottamaan pari valokuvaa. Kuljin  hangessa takaperin ottaakseni sopivalta etäisyydeltä kuvan. Takanani sattui olemaan luminen pölli (grillillä oleva istuin) johon törmäsin ja kaaduin sen yli selälleni. Onneksi maassa oli siinä kohtaa aika lailla lunta, silti selkään ja polveen sattui niin pe****sti. Löysin itseni kummallisesta asennosta oikea käsi ylhäällä kameraa pidellen. 

Suljin kameran ja aloin miettiä miten pääsen ylös. No, otin vasemmasta takin taskusta käsineet ja laitoin ne käteen ja rämmin selältäni kontilleni ja punnersin itseni jotenkin ylös. Olin kuin hyvin pyöritelty lumiukko. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että onneksi tänne puolelle pihaa kukaan naapuri ei näe. Mies oli hiihtolenkillä, joten apuakaan ei olisi tarvittaessa tullut kuin noin reilun tunnin päästä. Siitä sitten lumia puistellen meni sisälle vaihtamaan kuivia vaatteita. Kamera pelastui.

Mongolianvaahteran oksa aamuhämärässä

Tämän kuva kerkisin ottaa ennen kaatumista

Eihän tuohon pehmeään lumeen kaatuminen olisi normaalisti aiheuttanut muuta kuin hillitöntä naurua ja huvitusta. Mutta nyt erinäisistä kiputiloista johtuen oli enemmän lähellä kiukku ja kiljuminen kuin nauru. Tosin pystyyn päästyäni hiukan jo huvittikin.

Huvitukset ovat olleet kaukana menneen viikon lääkäriin pääsystäkin. Meillä on sellainen ajanvaraustapa, että jos soittaa omalle terveysasemalle, niin kiireisen lääkäriajan voi saada samalle päivälle. Se edellyttää soittamista tasan klo 8.00, koska kaikki muutkin soittavat. Sinne voi kyllä jättää soittopyynnön vastaajaan, mutta siellä on vain yksi hoitaja puhelinta hoitamassa, joten vastasoitto voi tulla vasta iltapäivällä. Silloin ei tietenkään enää kiireistä aikaa saa, vaan voi varata ajan sinne 4-5 viikon päähän. Minulla on aika helmikuulle, soitettu jo edellisellä viikolla.

Keskiviikkona alkoi tuntua siltä, että kivut vain yltyvät ja olisi syytä päästä lääkäriin noin suunnilleen heti. Heti torstaina aamulla olin puhelin kourassa ja pääsin linjoille jonoon. Ihmettelin kyllä hiukan, että kun soitin heti kun satelliitin tarkastama kello kännykässä vaihtui kahdeksaksi painoin soita, niin jonossa oli vastaajan ilmoituksen mukaan seisemän soittajaa ennen minua. Miten helkkarissa he olivat voineet ehtiä linjoille? Nimittäin jos soittaa klo 7.59 niin jonoon ei vielä pääse vaan puhelu katkeaa siihen ilmoitukseen, että terveysasema on suljettu. Jotain hämärää tuossa on. Odotin puhelin kourassa 49 minuuttia ja sitten pääsin puhumaan hoitajan kanssa. Ei ollut enää kiireaikoja. Hoitsu totsesi, että mene ensiapuun. Soitin sinne ja siellä sanottiin, että on vähän (?) ruuhkaa, joten menee ainakin 4-5 tuntia odottaessa. Eipä huvittanut sinne mennä.

Perjantain aamusoitolla olin nopeampi ja vain kolme soittajaa oli ennen minua. Taisi olla 39 minuutin jonotus silloin. Sain jopa ajankin omalääkärille samalle päivälle. Jihuu! Lisää vahvoja lääkkeitä ja lähete fysioterapeutille, jos haluan sen joskus käyttää. Ei se ollut lääkärin mielestä kovin tarpeen, kun itsekin pystyn kuntoilemaan kun kipua saadaan pois, mutta sanoi kirjoittavansa jos satun tarvitsemaan.

Soitin ystävälleni, joka antaa kalevalaista jäsenkorjausta ja pyysin käymään. Hän asuu tuolla vähän kauempana mutta parin viikon päästä lupasi tulla hoitoa antamaan. 

Torstaina käytiin sitten kaikki kauppa- ja kirjastoasiat ym, kun olin varma, että johonkin lääkäriin perjantaina menen. Olin jo etukäteen päättänyt, että jos en pääse julkiselle puolelle, niin menen yksityiselle. 

Sellainen viikko se.