Sivut

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Nyt on koivut klapeina


Viisitoista mottia pitkiä koivuja on nyt pienitty klapeiksi ja ovat pinoissa kuivumassa.  Odottavat ensi talven pakkasia. Tänä aamuna saatiin viimeiset pöllit klapeiksi, minä toimin klapikoneen kuljettajana kuten ennenkin ja mies teki pinoja liiteriin ja ulos. 

Komeita pinoja tulikin. 


Ulkona auringossa kuivaa mm tällainen pino



Liiterin pinoista yksi puoli näkyy pergius-omenapuun takaa

Kolmen viikon urakka meillä oli kun pienittiin puita vain pari tuntia aamuisin ja joskus mies teki yksin kun minä podin selkääni. Moottorisahaakaan ei viitsi kovin aikaisin käyttää, että koko kylä ei herää. Klapikoneessa on pienempi ääni.

Taideprojektit ja puutarhanhoito ovat molemmat jääneet vähemmälle. Mutta nyt on niiden vuoro. Puusavotassakin löytyi monia hauskoja siivuja ja klapeja, joista heti näki, että mitä niistä saattaisi tehdä. 



Tässä viimeiset taiteen hyväksi lahjoitetut puusavotan jäänteet.
Keskellä Vilho ja hänen betonipullonsa.



Puutarhassa kukkivat sitkeimmät kasvit. Liljat ovat olleet jo pitkään nupussa tämän kuivuuden takia, vain päivänliljat ja kurjenmiekat jaksavat kukkia. Joka värissä löytyy. Juhannusruusu ei ole koskaan kukkinut näin aikaisin, nyt se on aivan täynnä kukkia.














 Lobeliat ovat hyvin kasvaneet.

Betonikassista kasvaa lobelia



Sinistä on...



Puuliljat ja kurjenmiekat ovat iloisesti sekaisin


Pitäisiköhän "nurmikko" leikata. Taidetaan kasvattaa jo kukkaniittyä.

Tummanpunainen pionikin ehti jo kukkia, mutta vaaleanpunaisessa on niin paljon nuppuja, että tein sille puusavotan ohessa kunnon tuet. Nyt voivat nuput aueta ja painaa kunnolla. Runkoina paksut koivut ja juuttiköysi väleissä.


Nuppuja on pionissa paljon. Tämä on vanhin pioneistani.


Vihdoinkin pääsen taas verstaallekin. Toki jotain pientä olen siellä puuhastellut, mutta nyt saan julistaa itselleni taiderauhan. Se kyllä keskeytyy vielä monena päivänä asiointien takia ja viime viikolla aloitin fysioterapian tuolle selälle. 

Yksi ilouutinen kuivassa kesässä: yhtään elävää lehtokotiloa ei ole löytynyt! Sadetta kaivataan ja sitä onkin luvassa ensi viikolla, jospa kerrankin ennuste olisi oikeassa. Kesä on parhaimmillaan. 



18 kommenttia:

  1. Ahkeria olette olleet. Mikä valtava määrä polttopuuta. Ja taidetta ja kukkia piha täynnä. Minulta on mennyt pelkäksi laiskotteluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähkölaskut olisivat liian suuria jos ei puita käytettäisi lisänä. Joka keväinen urakka. Nyt voi hellittää.

      Poista
  2. Hurja urakka! Meillä on puusavotta pysähtynyt syksyn jälkeen, eikä ole alkanut uudelleen...

    Tuohon pionitukien päälle on hyvä heittää sateensuojakin, ettei sade hakkaa kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se aika rankkaa välillä. Mutta päivän tauon jälkeen taas jaksoin.

      Mitä mahtava idea, kiitos. Isot pionin kukat eivät sateita kestä. Jos niitä sateita nyt saadaan :)

      Poista
  3. Jessus, mikä homma! Noita klapeja on niin paljon! Hyvä te!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu.
      Tänään oli hyvä fiilis kun homma oli hoidettu.

      Poista
  4. Voi hurja, mitkä komiat pinot; onnea urakan selättäneille ja toipumisia itse selälle! Betonisäkillinen lobelioita on hurmaava, joskin huolestunut katse kääntyy Vilhoon ja hänen pulloarsenaaliinsa; ehkä isommatkin juhannuspippalot tulossa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilhosta on syytä olla huolissaan, taitaa olla eksynyt huonoon seuraan. Ehkä veistelen sille jonkun tomeran naisen kesäheilaksi :)

      Poista
  5. Hurjan työn ootte taas tehneet! Kauniita kukkasia ja uutta taidetta tulossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lissukka. Minun oli pakko pitää välipäiviä kun selkä jumitti. Mutta nyt urakka on tehty. Voin keskittyä kevyempään taiteeseen :)

      Poista
  6. Huh, onpa ollut savotta mutta lopussa kiitos seisoo (tai pinot).
    Olisiko lehtokotilot kuolleet kuivuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on hyvä mieli pinoitsa mutta kipeä selkä :(

      Lehtokotilot kuolivat joko kuivuuteen tai sitten osin myös niihin rakeisiin, joita levitin jo ennen helteitä.

      Poista
  7. Klapiseinä kävis hyvin ihan vaan taideteoksestakin. Hieno! Ja jälleen sahannoston arvoinen suoritus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitetaanpas hintalappu tuohon yhteen pinoon: meidän molempien työ, materiaali eli puut ja sitten se taideteos-lisä. Alkaa näyttää viisinumeroiselta :D

      Kiitos, moottori- vai käsisaha? :)

      Poista
  8. No teillä ainakin klapeja piisaa, huh huh, mikä määrä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä noissa kuvissa näy läheskään kaikki - liiterikin on ihan täynnä. Mutta ajattele talvella takkatulen ääressä tai leivinuunissa valmistettuja ruokia, niin kyllä niitä klapeja silloin on hyvä olla tarpeeksi.

      Poista
  9. Puupinot ovat mielestäni kauniita! Ihailin niitä aina asuessamme Augsburgin kupeessa ja se oli (Westliche Wälder) metsäaistä aluetta, missä niitä puupinoja riitti joka paikkaan. En ole eläissäni niin pitkiä puupinoja nähnyt.

    OOtte tehneet valtavan ison työn!

    Se on jännä, miten joistakin puista tai kivistä löytyy usein kasvot tai joku eläin.
    Joskus tarvitaan vähän enemmän fantasiaa, joskus vähemmän. Mielenkiinnolla odotan, mitä taiteilijalla on mielessä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama minulla, katselen aina puupinot tarkkaan kun maaseudulla ajelen.

      Totta, kun puussa on oksa, niin heti lähtee mielikuvitus liikkeelle, että millaiset kasvot tuosta tulisi tms.

      Poista