Kaikki kiiltävä ei ole kultaa

Eilinen retki Ideaparkin ihmeellisiin syövereihin tuotti tulokseksi kipeän polven ja monia hoidettuja asioita ja hyvän mielen. 

Aloitetaan autosta. Sehän on ollut kurainen jo pitkään ja olen odottanut ihmettä tapahtuvaksi, että jossain taas saisi laadukkaan käsinpesun sille. Oma vakituinen pesupaikkahan lopetti jo lähes pari vuotta sitten. Ennen Ideaparkin reissua katselin siellä olevia liikkeitä ja silmääni osui Ideapesu. Ajattelin sen ensin olevan tavallinen pesula, mutta klikkasin kumminkin sivut auki ja katsoin. Autopesua! 

Ideapesu sijaitsee parkkipaikalla aivan Ideaparkin lähellä. Palvelu siellä toimi kätevästi. Mennessäni Ideparkkiin jätin auton pesupaikalle ja 'Avaimet käteen' - palvelu hoiti auton pesun ja vahauksen sillä aikaa kun minä humputtelin shoppailemassa. Olin tyytyväinen ja tiesin, että päivästä tulee hyvä, kun autonpesu hoituu siellä ihan itsekseen. Tai siis mukavan nuoren miehen hoitaessa sitä.

Olin myös selvittänyt, että koska kyseisessä ostosparatiisissahelvetissä on ennakkoäänestyspaikka, saisin äänestyksen hoidettua pois. Oli vielä viimeinen äänestyspäivä. Sielläkään ei ollut ruuhkaa yhtään, samantien sain ääneni annettua ja virkailijan kanssa suljimme sen lukuisiin kuoriin ja minä tipautin kuoren uurnaan.

Seuraavaksi muutaman pikkuasian hoito apteekissa ym ja sitten pääasiaan eli puhelimen ostoon. Olen jo kuukausia sitten myöntänyt itselleni, että ikivanha puhelimeni on jossain vaiheessa vaihdettava uuteen. Vanha alkoi sammua itsekseen ja muitakin kummallisuuksia siinä vanhuuttaan oli. En vain ollut saanut selvitettyä itselleni minkälaisen puhelimen ostaisin. Muistan kyllä vakuuttaneeni, että älypuhelinta en tarvitse, mutta ei niitä oikein muitakaan enää asiallisia ole. 

Olin tapani mukaan tutkinut puhelintarjonnan netistä, konsultoinut aviomiestä hänen puhelimestaan ja miettinyt mihin kaikkeen puhelinta käytän. Tiesin, että halvinta ei kannata ostaa ja kalleimmat, lähes tuhat euroa maksavat ovat täysin tarpeettomia. Siispä näillä eväillä olin päätynyt tiettyyn malliin ja sitä sitten menin katsomaan oman puhelinoperaattorini kaupasta. Kerroin myyjälle tiedot mitä tarvin ja kerroin lopuksi merkin ja mallin ja myyjä (nuori mies hänkin) totesi, että harvoin on asiakas noin tarkkaan selvillä siitä mitä haluaa. Vaan minäpä olin.

                              













Sitten tuli värin valinta. Tietenkin olin ajatellut mustaa (miksi kaikki pitää olla mustaa?) Sitten kävikin niin, että myyjä nautti kullanvärisen mallin. Olin myyty, halusin sen. Ja sen myös ostin. Sitten vielä kuoret päälle ja koska hulluttelu oli jo edennyt kolmannelle asteelle, otin valkoiset nahkakannet. Löytyy puhelin ainakin helposti laukusta. 

Parin tunnin shoppailun jälkeen olin ihan puhki ja tarvitsin ruokaa vahvistukseksi. Bella Roma tarjosi oivan lounaan ja taas jaksoin eteenpäin.

Suuntasin lounaan jälkeen vielä ruokakauppaan ja sieltä autoani hakemaan sen pojun hoidosta. Kylläpä Volvo oli kiiltävä. Kotimatkalla ajelin ja ihmettelin kun maisemat, harmaasta säästä huolimatta, näyttivät niin kovin kirkkailta.

Mielikin kirkastui. Joskus voi olla shoppailuunkin tyytyväinen, vaikka metsäkävelyä se ei silti voita.