Jos
metsään haluat mennä nyt
Sä takuulla yllätyt
Jos metsään haluat mennä nyt
Näät sammalet myllätyt
Meidän perinteinen perjantai: aamupäivällä kauppareissu isompaan kauppaan, lounas ja iltapäivällä metsään.
Autolla mennään ensin muutama kilometri lähemmäksi sienisaaliita. Jakauduimme siitä tapamme mukaan eri reiteille metsässä. Mies kiersi pidemmän ja minä nuuhkailin lyhyemmän reitin. Todellakin nuuhkailin. Yhtäkkiä meinasin saada sydärin kun muutaman metrin päässä takanani seisoi valkohäntäkauris, tuijotimme hetken toisiamme, ja aivan kuin eläin olisi kröhässyt, että "kröhöm, olet meidän metsässä" ja sinkosi nopeasti syvemmälle metsään. Meni hetki ja toinen juoksi perässä.
Metsästä löytyi siis sieniä ja yllättäen kaksi valkohäntäkaurista (ent valkohäntäpeura, ent laukonpeura). Siinä pellon laidalla niitä usein olen nähnyt, mutta kyllä se hiukan säväytti kun kaunis eläin meni ihan vierestä. En ollut ilmeisesti kovin pelottava, koska toinenkin tuli perässä vaikka ensimmäinen oli murahdellut jotain koodikieltä takana tulevalle.
Myllättyjä sammaleita todellakin löytyi ja niiden lomassa suppilovahveroita.
 |
| Kotona sielisaaliin kanssa |
Varsinainen suppilovahverosato on vasta kasvamassa. Nyt löytyi jo isoja ja melkoisia ryppäitä. Kanttarellejakin oli vielä melkoisesti. Hallavahakkaita ei vielä näkynyt, odottavat kylmempiä öitä.
Muhkuraisesa metsässä kävely alkaa vähitellen kipeyttää polvea. Nyt on pakko rajoittaa sienireissuja lyhyeksi. Onneksi mies käy mielellään yksin, fillaroi ensin parin kilometrin päähän ja sieltä menee metsään.
Tänään aamu oli kirkas ja jopa aurinko pilkahteli. Nyt tätä kirjoittaessani alkaa kerääntyä melkoinen sumu.
Vielä ruokavinkki
Lähden valmistelemaan lounasta, sienistä, kuinkas muuten, teen uunilohen kanssa sienimuhennosta. Höyrytän parsakaalia ja teen salaattia. Päiväkahvin kanssa omena-kaurapaistosta. Uunivuokaan neljän viljan hiutaleita (tai kauraryynejä), voita, omenalohkoja, hunajaa ja kanelia. Hieman ruokakermaa päälle ja paistetaan. Ei lisättyä sokeria, vain hunajan sokeri. Nautitaan sellaisenaan tai vaniljajäätelön kanssa. Itse pidän nyt sokerin vähentämisaikoja, joten en syö jäätelöäkään.
Voi valtava, mikä määrä sieniä. Suppilovahverot ovat minulle tuntematon sienilaji. Sienestäminen on muutenkin jäänyt, kun mies ei halua syödä sieniä.
VastaaPoistaKauriiden kohtaaminen varmasti säväytti.
Joka perjantai samanlainen satsi, osa syödään heti ja osa pakastetaan tai kuivataan.
PoistaEn ehtinyt oikein tajuta kun tilanne kauriiden kanssa oli jo ohi.
Mukavaa, että peurat antoivat teidän vierailla metsässään!
VastaaPoistaSuppiksia <3
Peurat käyvät siinä pelloilla syömässä. Kiitos vaan niille metsän antimista.
PoistaNyt ovat jo suppikset kasvaneet kovasti. Kuivuri on taas ihan täynnä. Malta vielä :)
Hieno hetki tuollainen, kun tapaa ihan villin eläimen metsässä! Se hetki, kun se vaan katsoo eikä säntää vaan tiehensä.
VastaaPoistaMahtava sienisaalis.
Niinhän se oli, meni hetki ennen kuin tajusin mikä eläin siinä seisoo.
PoistaNyt on hyvä sienisyksy.
Onpa Sinulla ollut antoisa ja kokemusrikas päivä! Tuollaisia mieleenpainuvia ja rikastavia kohtaamisia ja muhevia sienisaaliita saisi olla sopivina annospaloina elon varrella.
VastaaPoistaOma niille sijoillen pysäyttävä puhhup-phuu ja lämmin leyhähdys niskassa syksyisellä jahtireissulla sekä turvan kosteahko painallusiholle oli kokemus sekin äänettömässä metsässä, vaan proosallisesti reilu suomenhevonen se siellä pyrki selkärepun eväsvoileipiä testaamaan... Aina ei voi voittaa; leppoisaa viikonlopun jatketta:)
Hui, luulin jo, että hirvi katsoi mitä evästä sinulla on :)
PoistaKiitos, samoin hyvää vkl-jatkoa sinnekin!
Valkohäntäpeuraa en ole nähnyt luonnossa. Poroja oli Ounasvaaran laitamilla aika tokka ja joutsenia laskin yks päivä n.80 lennossa.
VastaaPoistaTäällä päin noita peuroja on ja pienillä metsäteillä saa ajella varovasti kun juoksevat pitkin teitä.
PoistaHienon näköinen tuollainen määrä joutsenia.