Kiusattu Jansson ja muita tunnustuksia

On pari ruokaa, joita olen jo pitkään mielinyt ja eilen tein molempia. Näitä perinteisiä uuniherkkuja. Pieniä vuokia en edes viitsi näihin ruokiin liata, teen kunnon määrät kerralla, niin saadaan syödä useampi kerta.

Ensin kiusasin Janssonia, se on saanut olla rauhassa pitkään ja anjovisfileet odottivat jääkaapissa. Perunat suikaleina, sipulisilppua ja väleihin anjovisfileitä. Lopuksi päälle ensin ruokakerma ja sitten vielä anjovispurkkien liemet. Muita mausteita ei tarvita.

Janssonin kiusaus

Toinen ruoka mitä on mielessä ollut oli lasagne. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Monet sanovat, että lasagne on suuritöinen ja hankala, pitää tehdä kaksi kastiketta ja kaikenlaista. Minä olen kehittänyt muutama vuosi sitten näkemäni ohjeen perusteella lasagnen, jonka voi tehdä yhden kastikkeen taktiikalla.

Kas näin. Teen normaalin jauheliha-tomaattikastikkeen ja maustan sen hyvin, mm tuoretta basilikaa kourallinen, ainakin. Kastikkeen kiehuttua jonkun aikaa lisään sekaan pieninä kuutioina puoli pakettia Koskenlaskijajuustoa. Annan juuston sulaa kuumaan kastikkeeseen ja lopuksi sekoitan siihen maitoa noin puoli litraa, vähän kastikkeen määärästä riippuen. 

Sitten vaan kastiketta, lasagnelevyjä ja juustoraastetta vuorotellen vuokaan, niin, että alimmainen ja päällimmäinen kerros on kastiketta ja lopuksi päälle juustoraastetta:

           

         

Ja syömään...

Viikko on mennyt kuin siivillä. Tuli taas tutuksi Tays Silmäkeskus  rakennusstyömaiden keskellä. Tai minulle tuli tutuksi vain reitti sinne. Parkkipaikkoja siellä ei ole ja tänään aamulla taksikuskikin mulkaisi vihaisesti kun käänsin kuraisen autoni siinä vieressä. Ei se lika tartu, teki mieli mennä puhtaan valkoisen mersun omistajalle sanomaan. Sitten ajattelin, että hehee, ei se mersukaan kovin kauan valkoinen ole, tällä kelillä. Kura roiskuu ja pesunestettä kuluu.

Lumet sulavat pois, jäälle vielä pääsee, katsotaan kuinka kauan.