Laiskiaispullia mantelimassalla

Laiskiais-sanassa otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Se tarkoittaa sitä, että en vain itse koskaan leivo kyseisiä pullia. Harvoin syönkään niitä, tänä vuonna on poikkeustilanne näköjään. Laskiaiseen on vieläkin muutamia päiviä, mutta tammikuusta saakka on pienleipomo myynyt noita ihania laskiaispullia. Ohi en ole päässyt vaan kaksi kertaa olen jo kantanut kotiin tuollaisen kahden pullan pakkauksen:

Ensimmäisellä kerralla tammikuussa tuli kotona periaatekeskustelu täytteestä. Toin nimittäin oman makuni mukaan mantelitäytteisiä pullia. Isäntä sanoi, että hillo olisi kyllä parempi täyte vaikka hyvää oli kuulemma mantelimassallakin. Toisella kerralla olin viisaampi ja pyysin yhden kumpaakin lajia.  Myyjä ystävällisesti vaihtoi tuollaiseen pikkupakkaukseen toisen hillotäytteisen. Sen tunnisti sitten kotona siitä, että siinä oli raesokeria päällä ja toisessa mantelilastuja. Loogista.

Kumpi sinun mielestäsi on se must, hillo vai mantelimassa? Vai joku muu?

Sääennuste on lupaillut täksi illaksi ja yöksi melkoista lumimyräkkää. Päätin sitten ottaa sen kerrankin huomioon ja siirsin huomisen ennen kukonlaulua olevan menoni labraan kuukautta myöhemmäksi. En varsinaisesti pelkää millään kelillä autolla ajoa, kun täältä on ollut pakko lähteä omalla autolla aina, sää kuin sää. Mutta labra sijaitsee keskusterveysasemalla ja sieltä on mäki ylös takaisin tullessa, jossa aina lumisateella ja liukkaalla pyörii autot tien tukkona, kun eivät pääse ylös ja tie on kapea ja mutka juuri risteyksessä. Ajattelin, että olen kerrankin mukavuudenhaluinen, enkä tunge itseäni siihen ruuhkaan. Tämä eläkeläisen vapaus, ihanaa, että sitä voi näinkin käyttää.

Lehtiä tuossa netistä lueskellessani huomasin sen Ähtärin eläintarhan susijutun. Susi oli purrut pikkupoikaa käteen. Ikävä tapaus toki. Voin kuvitella, että sudenvihaajat saavat tästä vettä myllyynsä. Aivan turhaan. Ensinnäkin tarhassa kasvaneet sudet ovat aivan erilaisia kuin luonnossa elävät. Toiseksi mietin, miten poika oli päässyt puuaidan yli/ali ja vielä tiheäverkkoisen aidan läpi työntänyt kätensä. Eikö häntä kukaan kieltänyt jo siinä vaiheessa kun meni aidan yli. Kieltotauluja siellä kuvista päätellen on runsaasti. Ei voi tietää, mutta ihmetellä voi. Vahinkoja sattuu.

Seuraan nyt mielenkinnolla sääennusteen toteutumista. Nyt on kova pakkanen, aamulla oli lähes -15 C ja saan sisällä lämpimässä odotella sitä lumimyräkkää.

Lopuksi vielä. 
Sain runsaasti sähköpostia vaihtaessani tätä kirjoituspaikkaani. Kiitos kaikille ihanille blogini ystäville. Yli parikymmentä oli sellaista, johon vastasin. Älkääkä siitä huolta kantako, että ette aina jaksa kommentoida, tilastoista näkyy, että lukemassa käydään. Jatketaan yhteistä matkaa!